Vs: Kouvot 2017-2018
Minä en usko että suomalaiset bussimatkat ja ilmasto vaikuttavat mitenkään olennaisesti Korisliigan houkuttavuuden kannalta. Joka matsista pääsee kuitenkin illaksi kotiin Suomenkin olosuhteissa, eikä pitkät pelimatkat ole muissakaan liigoissa niin vieraita, ei edes siellä USA:n yliopistosarjoissa joista useimmilla ulkomaalaisvahvistuksilla on kokemusta. Saadaanhan kendonkin puolella KHL:ään pelaajia houkuteltua, vaikka pelireissujen pituus on aivan omaa luokkaansa ja bonuksena tulee vielä hotelliyöt lutikoita kuhisevissa siperialaishotelleissa. Suomessa ja Korisliigassa keskimäärin asiat myös toimivat varsin hyvin, mikä ei ole itsestään selvää - tästähän voi lukea vaikkapa suomalaistenkin kokemuksia: https://koripalloelamaa.com/2015/10/21/tarinoita-toisenlaisilta-tyokomennuksilta/
Palkkatasohan se kiikastaa, jos mikä. Vaikka ei korisliiga taida tässäkään asiassa ihan kaikkein surkeimpia sentään olla. Joka tapauksessa selvähän se on, ettei hyvät ulkomaalaispelaajat Suomeen jää, kun hyvälle tekijälle on tarjolla sitten niitä rahakkaampia pestejä paremmissa liigoissa. Kiina yms. vielä uutena tekijänä isoine palkkoineen. Ne jenkit, jotka olisivat niin hyviä että heitä katseltaisiin useampikin vuosi, eivät jää Suomeen koska kelpaavat kovempiinkin liigoihin ja ne, jotka jatkaisivat ovat harvemmin niin hyviä, että haluttaisiin jatkavan. Tavallaan tuo Kouvojen Gipson on siinä ihan oikeassa, että jos numberssit on tarpeeksi hyvät, silloin ei kuulu Korisliigaan pitemmän päälle vaan pitääkin haluta pelata lähempänä omaa tasoaan kovemmissa sarjoissa. Periaatteessa ideaalitilanne on se, että pelaaja etenee niin kovaan liigaan johon rahkeet riittää. Oikean urheilijan erottaa suunsoittajista sitten se, että pystyy kuitenkin hoitamaan tosissaan ja korkealla motivaatiolla hommansa kulloisessakin joukkueessa, ja osoittaa tekemisillään ja asenteellaan ansaitsevansa sitten ne mahdollisesti edessä olevat paremmat palkat kovemmassa liigassa.