Alkaako lehtosen velhon kikkapussi olemaan tyhjä?
Kieltämättä olisihan se ollut yllätys, jos Kouvot olisi tiputtanut Nokian (runkosarjan kakkonen) välieristä. Ensimmäinen puolivälieräottelu toki antoi toivoa yllätykselle. Toinen peli oli ihan jotain muuta, missä Nokia otti selvän voiton ja kolmas taas tasaisempaa. Nokia mm. parempien ulkomaan apujen ansiota välieriin puhtaasi 3-0. Onnittelut siitä heille.
Tiedä mistä johtuu, mutta nämä viimeiset kaudet ovat olleet kuin kopiota toisistaan.
Kaudet kokonaisuudessaan ovat olleet kuin vuoristorataa.
Yhteistä on, että koskaan ei tiedä mitä tuleva kausi tai yksittäinen ottelu tuo tullessaan.
Tuntuu siltä, että mentäisi ihan fiilispohjalla, missä luotetaan siihen, että vahva viisikko vie koko kauden onnistuneesti läpi.
Kovinkaan monessa ottelussa vahva viisikko ei onnistunut yhdessä, miksi?
Loukkaantumisten taakse on helppo piiloutua.
Joukkueen perusviisikon yksikin loukkaantuminen sekoittaa koko pakan, kaksi jo enemmän.
Kuten kävi tänäkin vuonna.
Ylempi jatkosarja oli parasta Kouvoja tuloksellisesti, mutta se ei viennyt joukkuetta eteenpäin. Esimerkiksi Gipsonin loukkaannuttua palattiin vanhaan pelitapaan. Kun Gipson tuli takaisin kokoonpanoon, pelitapa taas muuttui.
Jacksonin loukkaantuminen...
Peruspelitapa ei ollut missään vaiheessa valmis, mihin olisi voinnut luottaa tai tukeutua. Tai ainakin tältä se vaikutti katsojana. Vai oliko peruspelitapa se, missä jokainen sooloilee vuorotellen koria kohti. "Hyrrä". Fiilispeli. Katukorista.
Päättyneet koriskauden tasaisin suorittaja oli ehdottomasti Lindo ja kauden valopilkku Jokela sekä toivoa tulevasta herättelee Kristeri.
Korkiatupa kärsi loukkaantumisista, mikä oli taas ikävä juttu.
Mielestäni muut peruskokoonpanon pelaajat (ulkomaan apuja myöten) eivät jostain syystä päässeet tuloksellisesti parhaaseen, roolitus oli vähän kadoksissa. Kuten aiemmin kirjoitin, pelaajien perussuoritus taso heitteli laidasta toiseen. Tasaisuus puuttui. Vai veikö joukkueen pelitapa mehut pelaajista?
Tisaalta vaikea kausi (tavoiteltiin pudotuspelipaikkaa) ei antanut siihen voittojen tavoittelussa edes mahdollisuuksia.
Yksi sana mitä näitä kausia yhdistää on sitkeys. Sitkeää porukkaa!
Joukkueen peruspelitapaan toivoisi kurinalaisuutta, selkeyttä ja tasaisuutta. Kokoonpanoon laajuutta.
Ehkä sarjasijoitus 7 oli joukkueelle ihan oikea.
Se missä Kouvojen korisliigajoukkue hakee itseään, hakee se myös paikkaansa kouvolalaisessa urheilumaailmassa.
Kouvojen viimeaikaiset otteet, eivät ainakaan sitä ole parantaneet. Ikävä kyllä.
Veikkaan Kouvoja korisliigakaudella 2024-25 sijalle 9-10. Toivottavasti olen väärässä.
Jollei muutosta Kouvojen puolesta tapahdu, niin entistä vaikeampi on saada ihmisiä katsomoon ja yrityksiä tukemaan joukkuetta. Kouvolalainen yleisö kaipaa menestystä ,menestys tuo ihmisä katsomoon, menestys tuo näkyvyyttä ja eri alojen yhteistyökumppaneita joukkueen tueksi. Pelillistä viihde arvoa kaipaisi enemmän.
Itse olisin toivonut muutosta valmennuksen suhteen, mutta taloudellisen tilanteen ja tulevaisuuden epävarmuuden suhteen (viimeinen korisliigakausi 2025 ?), niin Lehtonen on seuran johtohenkilöille ollut turvallinen vaihtoehto.
(tämä kirjoitus on sisällöltää miltei sama, kuin kauden 2022-23 jälkeen, herääkin kysymys miksi mikään ei ole muuttunut?)