Vs: KOUVOT-VILPAS Manskarilla 25.1.2012
Donopa sanoi:
Ihmispallon kommentteja odotellessa. Ellei hänkin ole jo tässä epätoivon alhossa vetänyt itseään jojoon?
Voi kyynelten Tonava :'(
Ei tässä oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. No eiköhän itkut ole kuitenkin nyt itketty, mutta nauraa ei kyllä pysty vieläkään...muutamaan päivään. Pöytä oli katettu vierasjoukkueelle noukkia ensimmäinen voitto Manskarilta sitten vuoden 2003, mutta toisin kävi. Oikea joukkue voitti tänään ja oikea hävisi, ei siinä sen kummempaa...mutta perkele, että v**uttaa ihmisen lasta ja viiltää syvältä.
Koripallossa pääsee pitkälle oikealla asenteella ja motivaatiolla...niin yksilö kuin joukkuekkin. Tästä kai oli tänään enimmäkseen kyse. Vilppaalla oli pari kolme paikkaa tappaa matsi alkuunsa, mutta näitä optioita ei sitten käytetty. Kouvot roikkui mukana ja sai lopussa päälle yleisön tukemana hurman ja se oli sillä selvä. Paperilla ei vielä ole yhtään matsia voitettu eikä tämäniltainenkaan tehnyt siihen poikkeusta. Hyvin huomasi kummalla joukkueella oli paineet ja kumpi pelasi paineetta. Oli tuskallista seurata matsia sivusta ja ainoana lyödä käsiä yhteen katsomossa Vilppaan puolustaessa, kun vastakaikua ei oikein joukkueelta herunut. Ajatus ei oikein nyt(kään) kulje, eikä oikein tiedä mitä järkevää matsista sanoisi.
Kouvoista onnistui läpi ottelun Brown, Jordan ja Seppälä. Perttu nousi sankariksi kovilla kolmosillaan lopussa ja Rintala puolusti hyvin koko matsin. Toisella neljänneksellä joukkuekin huomasi, että tässähän taistellaan ihan tasapäin ja viimeisellä neljänneksellä niin joukkue kuin yleisökin tajusi, että saakeli, voittokin on ihan mahdollinen. Tässä vaiheessa peli oli sitten selvä...hurmos kotijoukkueella ja kolmonen upposi puhtaasti sukka heilahtaen. Hyvää taistelua koko joukkueelta, sitä osoittaa mm vierailijoiden menetykset ja kotijoukkueen hyökkäyslevarit. Täysin ansaittu voitto Kouvoille.
No sitten tähän Via Dolorosaan:
- Vaenerberg ainoa joka oli oikealla asenteella ja taisteli. Tosin merkillisiä vaikeuksia oli Alexillakin pysyä Ilarin perässä puolustuksessa.
- Koko muu joukkue varsin hajutonta ja mautonta esitystä. Lähdettiinkö takki auki ja luotettiin, että kyllä tämä tästä hoituu. Ei vain hoitunut. Aneemista pelaamista ja ihme höntsäilyä.
- Hirvittäviä nukahduksia puolustuspäässä, erityisesti matsin loppupuolella. Joku aina vuorollaan nukahti ja omissa soi heti...pääasiassa kolmonen.
- Holloway ei osunut sitten mistään. Hurjasti keskustelua tuomareiden kanssa. Eli suu kävi, mutta heittokäsi ei. Mikäköhän E:llä on, kun nyt parissa kolmessa viime matsissa ollut aika tehoton. Hollowayhin on ennen aina voinut tiukoissa paikoissa luottaa, mutta johonkin on nyt kadonnut (toivottavasti vain väliaikaisesti) tämä kylmänviileä ratkaisija.
- Fields edelleen hyvä blokeissa, allareissa ja levyissä, mutta.......................................
- Missä oli Durhamin ja Fieldsin dominointi korin alla.......ei ainakaan Manskarin parketilla.
- Tupamäki pyöri, käveli, puhkui, puhisi ja hyöri, mutta joukkuetta ei saanut millään herätettyä tähän matsiin. Luulin, että puoliajalta tulee Feeniks linnun lailla tuhkasta nouseva vierasjoukkue, mutta ei sieltä tuhkasta paljastunut kuin hitaasti mönkivä marsu.
Asenne ja tahto, sillä tänään voitto jäi Manskarin valtiaille. Onnea Kouvoille hienosta voitosta, harmi vaan ettei tästä itse pysty nauttimaan laisinkaan...päinvastoin.
No ei ilta täysin sysimusta ollut. Ennen matsin alkua Mr J Fields äkkäsi minut ja kovia kokeneen fanihuivini katsomosta ja päätti tulla morjenstamaan. Paiskattiin kättä ja vaihdettiin muutama sananen. Matsin jälkeen samainen suihkunraikas sentteri käveli ohitseni ja pysähtyi jälleen rupattelemaan kanssani. Ilmeisesti nähtyään murjottavan ilmeeni miekkonen halasi minua rehdisti ja toivotti hyviä jatkoja. Kyseessä oli miehekäs halaus
Totesin vielä Johnille, että muutaman viikon kuluttua keilataan samassa joukkueessa ja luotan hänen vahvaan panokseensa keilauksessa. Tähän sain rohkaisevan vastauksen jylhällä äänellä: "Yes Sir". Voitto tulee siis ainakin keilakisasta. Samoin J Kataja tuli matsin jälkeen paiskaamaan kättä ja pahoitteli tappiota...vaikkei sitä missään nimessä Jukan piikkiin voikkaan laittaa. Hienoja miehiä molemmat. Jägerille myös kiitokset etäfanin huomioimisesta...jälleen kerran.
Paska maku jäi suuhun, mutta hammastahnalla ja parin päivän ketutuksella tästäkin selvitään. Ryhtiliikettä on tapahduttava joukkueen sisällä, jotta pleijareissa tällä kaudella väännetään. Kaikki on vielä täysin omissa käsissä, mutta nyt on saatava askelmerkit kohdilleen. Sarjan keskikasti on niin tasainen, että ratkaisut kuitenkin nähtäneen vasta viimeisissä runkosarjan koitoksissa. Taistelu kentällä ja katsomossa jatkuu ja ainakin katsomossa entistä kiivaampana. Kaikesta huolimatta tätä joukkuetta on aivan saakelin makeeta kannattaa. Taisteluilme päälle ja Urho matsissa Biisoneista siivutettua kuivalihaa lauantaina. Ensi viikon keskiviikkona sitten Haista sushia lautaselle. Tulen itse myös paikan päälle raivokkaasti kannustamaan lehtereille ja katsomaan kuinka ammattilaiset sushin valmistaa. Tuumaakaan ei anneta periksi.
TAISTELE VILPAS!!!