Noniin hätähousut. Huhut Mokeskin nukahduksesta ovat vahvasti liioiteltuja.
Keväällä 2012 Sunsin viimeinen pyristely playoffeihin Steve Nashin aikana kosahti siihen, että kesällä isolla rahalla kirjatut Hakim Warrick ja Josh Childress eivät jostain syystä niin sanotusti olleet vastauksia. Nash lähtee Lakersiin.
Kesällä 2012 GM Lance Blanks toteaa "this is a retool, not a rebuild", draftaa lotteryssa Kendall Marshallin (heivattiin 390 vuorokautta myöhemmin) ja kirjaa Goran Dragicin, Mike Beasleyn (pelannut sittemmin kahteen eri otteeseen Kiinassa), Wesley Johnsonin (ketään ei kiinnosta missä nykyään) ja Shannon Browinin (vankilassa). Nämä kirjaukset vakuuttivat myös palstan asiantuntijapiirit - yksikin peliin syvälle näkijä kommentoi Sunsin tulevaisuudennäkymiä seuraavasti:
Arvio: Phoenixin joukkue on leimattu "keskinkertaisuuden juoksupyörään" tämän kesän hankintojensa perusteella. Todellisuudessa Suns on kuitenkin vain hankkinut kaksi nuorta ja lupaavaa pelaajaa kohtuullisilla sopimuksilla, ja säästänyt ullakkotilaa tulevaisuuden varalle, millä joukkuetta voidaan parannella jatkossa. Kun vielä muistetaan, että Phoenix on tyypillisesti ollut varsin houkutteleva kohde vapaaherroille, eivät tulevaisuuden näkymät ole todellakaan "liigan toisiksi huonoimmat", mitä esimerkiksi ESPN:n "analyytikot" povailevat. Iloitsen myös siitä, että tankkaamaan ei ole ryhdytty, vaan joukkue pidetään suht kilpailukykyisenä.
Tulos: 25 voittoa. Siitäs saitte, ESPN:n "analyytikot".
Kesällä 2013 "basketball genius" Lance Blanks saa potkut, ja tilalle pestattu Ryan McDonough aloittaa pöydän putsaamisen. Tavoitteena tankata kesän draftia ja Andrew Wigginsiä varten. Forumin nimeltämainitsematon Suns-vaahtoaja katsoi Wiggins-videoita koko kesän. Tulos: 48 voittoa ja 14. varaus.
Kesällä 2014 McDonough tekee aggressiivisia peliliikkeitä markkinoilla, ja pudotuspelipaikka näyttää lähes itsestääänselvyydeltä. Tulos: Kaikki menee päin vittua, puolet joukkueesta treidataan ja liigan paras treiditäky vaihdetaan Brandon Knightiin, jonka sopimusta on muuten jäljellä 2020-luvulle asti.
Kesinä 2015 - 2017 ei tapahdu juuri mitään merkittävää, paitsi LaMarcus Aldridge oli muka yks kesä tulossa pelaamaan. Pelejä voitetaan parikymmentä per kausi, lotteryssa käy aina huonosti ja joka kesä analyytikkojen mukaan drafti on "deep but weak at the top".
Johtopäätös: Viimeiset 6 kautta ovat olleet sellaista suossarämpimistä, että yhden ykköspickin munaaminen ei tunnu enää juuri missään.
Jos olisin nimimerkki King Jamesin kaltainen narsismissaan kylpevä erityisyydentavoittelija, pitäisi ykkösvarauksella ottaa joku novelty-haku täysin konseksuksen ulkopuolelta. Koska kuitenkin olen mieluummin varman päälle pelaava Intellectul Yet Idiot (viime vuoden kirjoitukseen kaivattiin lisää Taleb-viittauksia), rajoitan valinnan konventionaaliseen top-2:een, Luka Donciciin ja Deandre (sic) Aytoniin.
Kun seuraa internet-vääntöjä aiheesta, tulee vain vakuuttuneemmaksi siitä, että Ayton vs. Doncic on ihan todellinen keskustelu. Nimittäin kummankin puolen kannattajat tuppaavat päättämään mielipiteensä "and it's not particularly close", mikä on merkki ainoastaan siitä, että it's actually close. Kuten Taleb sanoisi, "No rumor is true until officially denied". Siispä tässä viestissä kerrotaan, miten asia oikeasti on.
Kaikki varmaan tietävät kandidaattien oleelliset speksit tässä kohtaa: Doncic on historiallisen nuorena kaiken mahdollisen Euroopassa voittanut wonderboy, jolla on yliluonnollinen pelinäkemys, koripalloilijan kroppa, monipuoliset skillsit ja kuuma mutsi (kuulemma). Toisaalta kaukasialaisen miehen rajallinen absoluuttinen räjähtävyys ja ajoittain epävarma hyppyheitto ovat varoitusmerkkejä, mikäli tavoitellaan todellista ykkösoptiota joka keittää yks-ykkösissä kenet tahansa.
Ayton on taas se ruskettuneelta kreikkalaiselta jumalalta näyttävä idealisoitu koristaistelufiguuri, jonka olennainen heikkous on, että koris-ÄO puolustuksessa on usein myös koristaistelufiguurin tasolla. Toisaalta kaverilla näyttäisi olevan kaikki oleelliset taidot ja ominaisuudet hyökkäyksessä ja kaikki työkalut puolustukseen, plus tulee samasta koulusta kuin Bob Sarver.
Jos Aytonia pidettäisiin edes hyvänä puolustusprospektina, olisi valinta vähintäänkin kinkkinen. Nykykoriksessa™ on kuitenkin hirveän vaikea keksiä käyttöä senttereille - joista muutenkin on ylitarjontaa - jotka ovat pyörivät puolustuksessa kuin... niin. Ayton tulee tuskin koskaan olemaan edes 80% DeMarcus Cousinsista hyökkäyspäässä, ja 100% DeMarcus Cousinsin läsnäolokaan ei toistaiseksi ole korreloinut voittavan koriksen kanssa.
Donciciin liitettävät kritiikit myönnettävästi pelottavat hiukan, mutta toisaalta pallonkäsittelyvastuun jakaminen Bookerin ja Doncicin välille kuulostaa sen verran modernilta ja hienolta, että tottakai trendikkään korispuristin tulee tällaista kannattaa. Varsinkin kun toinen pelaajista on eurooppalainen.
Lopulta Doncic on 19-vuotiaana kuitenkin Euroopan mestari, Euroliigan mestari ja Euroliigan MVP plus ilmeisesti tilastoprojektioissa kovin prospekti miesmuistiin ja pelaa pelipaikkaa/roolia, jollaiselle on loputtomasti kysyntää nykykoriksessa™.
With the first pick in the 2018 NBA Draft, the Phoenix Suns select Luka Doncic from Slovenia.
...And it's not close.