Vs: KTP 2010-2011
Kotkan paikallislehti Ankkurissa "kaikkitietävä" Harri Mannonen selvittää taas KTP:n heikkoudet:
Lyhytnäköistä prässiä
Kaksi viikkoa sitten Ankkurin urheilussa KTP Basketin kautta ennakoitiin otsikolla Kotkan puolustusvoimat.
”Joukkue on rakennettu selkeällä ajatuksella: puolustuspeliä on painotettu”, kirjoitin. Ja: ”Joukkue on niin hyvä ja fiksusti rakennettu, että paikka playoffsissa eli kahdeksan parhaan joukossa varmistunee varhain.”
Neljän kierroksen jälkeen KTP johtaa korisliigaa ainoana puhtaan pelin joukkueena. Vastustaja ei ole kertaakaan päässyt yli 80 pisteen.
Olisi kiva sanoa, että minähän sanoin, mutta pikemminkin nyt harmittaa. Kausiennakossa en näet puuttunut KTP:n puolustuspelin oleellisiin heikkouksiin.
Iveylla liian leveä asento
Viime perjantaina Namika Lahtea vastaan KTP Basket prässäsi suuren osan ottelusta, aiheutti vastustajalle 20 pallonmenetystä ja voitti kymmenellä pinnalla.
Näkyvissä oli silti enteitä tulevista vaikeuksista.
Pelaajien ominaisuudet ovat sellaiset, että KTP voisi pelata ilmatiivistä puolen kentän miespuolustusta. Mutta koko kentän mies- tai paikkaprässiin joukkue soveltuu paljon huonommin.
Fiksusti rakennettu joukkue – kyllä. Mutta toiseen tarkoitukseen rakennettu kuin mihin sitä käytetääm.
Otetaan esimerkiksi avausviisikon pelinjohtaja Jeb Ivey. Puolen kentän puolustuksessa hän on mies paikallaan: vahva, peräänantamaton, hyvin sijoittuva.
Mutta kun puolustus levitetään koko kentälle, Iveyn heikkoudet korostuvat. Hän ei ole mikään raketti muutenkaan, ja tekniikkavirheet tekevät hänen sivuttaisliikkumisestaan hitaanlaista. Katsokaapa Iveyn liian leveää asentoa ja jalkaterien aukeamista ulospäin.
Äkkiväärää vaihtamista
Jos prässääminen ei sovi KTP:lle, miksi joukkue silti voitti Namika Lahden?
Ensinnäkin, myös huonolla taktiikalla voi voittaa – varsinkin kun on hyvät pelaajat.
Toiseksi, kun vastustaja on taitamattomasti organisoitu, prässi tehoaa, vaikka se ei paras oma puolustusmuoto olisikaan.
Kolmanneksi, kauden alussa prässi tuottaa usein tulosta myös hyvin organisoituja joukkueita vastaan. Valmistautumiskausi liigaan on lyhyt, ja koska harva joukkue prässää, prässihyökkäyksen opetteleminen ei ole asialistan kärkipäässä.
Neljänneksi, KTP:n päävalmentaja Ray Ailus ottaa heti kentältä pois pelaajan, joka lorvailee puolustuksessa. Lyhyellä tähtäimellä tämä pakottaa pelaajat taistelemaan.
Pitkällä tähtäimellä tällainen äkkiväärä vaihtaminen tekee ilmapiiristä levottoman ja hidastaa joukkuepelin kehittymistä.
Sarjapaikka säilyi 1–1–2–1-träpillä
Joskus tavallisuudesta poikkeava puolustusmuoto on hyvä ja jopa välttämätön valinta.
Kari Liimo – perjantaisen Lahti-ottelun kunniavieras – tuli KTP:n valmentajaksi kesken kauden 2005–06, kun joukkueen voitto–tappio-saldo oli 2–12.
Liimo otti käyttöön puolen kentän 1–1–2–1-träpin. Harvinainen puolustus tehosi aikansa: sarjan keskivaiheet KTP selvitti saldolla 12–8. Parhaimmillaan sille kertyi seitsemän peräkkäistä voittoa.
Sitten muut joukkueet oppivat murtamaan träpin. Viimeisessä kymmenessä matsissa KTP:n saldo oli 2–8, mutta sarjapaikka säilyi.
Se oli Liimon tavoite, ja siksi hänen tulikin ajatella vain ja ainoastaan seuraavan ottelun voittamista. KTP:n pelaajista ei ollut hyvään miespuolustukseen, joten Liimo keksi jotain muuta.
Väsymys kertyy, prässi heikkenee
Ray Ailuksella ei ole näitä ongelmia. Nykyistä KTP:tä ei saa putoamisvaaraan millään ilveellä, ja pelaajamateriaali soveltuu parhaiten juuri puolen kentän miespuolustukseen.
Siksi Ailus tekee lyhytnäköisen ratkaisun peluuttaessaan koko kentän puolustusta.
Muut joukkueet tottuvat vähitellen KTP:n prässiin, ja yleensä prässin energisyys vähenee talven edetessä ja väsymyksen kertyessä. Siksi KTP joutuu jossakin vaiheessa kautta laskemaan puolustustaan.
Puolen kentän puolustuksesta ei silti tule niin tiivistä kuin pelaajien ominaisuuksien perusteella voisi olettaa, koska paljon yhteistä aikaa on jo uhrattu prässäämiseen.
Syyskauden prässillä KTP siis pienentää omia menestymismahdollisuuksiaan kevään playoffsissa.
Harri Mannonen :'(