Vs: KTP 2011-2012
KTP on pelannut puolet peleistään, ja pieni katsaus taaksepäin on paikallaan.
Lähtötilanne kauteen oli erikoinen. Viime kaudella KTP:lla oli kasassa parjas joukkue aikoihin, jota tähditti yksi parhaista jenkkikolmikoista koskaan. Valmentaja jakoi mielipiteet, eikä mielestäni saanut kaikkea irti joukkueesta. Pronssille kuitenkin päästiin ja taas oli menestysnälkäisten kotkalaisten toiveita nostettu.
Jotain kuitenkin tapahtui. Ensin lähti odotetusti päävalmentaja, ja tilalle palkattiin Lars Ekström. Ekströmin CV ei ole kummoinen parin hyvän Lahden kauden jälkeen, eikä kyseisen valmentajan palkkaaminen Kotkaan aiheuttanut huraa-huutoja. Varsinkaan kun Ekström teki heti selväksi että joukkue laitetaan perusteellisesti uusiksi. Ekström jutteli Karhuvuoressa jo ennen kuin viime kausi ehti päättyä, että ensi kaudeksi tähtäimessä on kolme uutta jenkkiä. Jeb Ivey, Sefton Barrett ja Jerald Fields täytyi siis unohtaa.
Näin tosiaan tapahtuikin, mutta lisäksi kiertoon laitettiin myös "neljäs jenkki" Clifton Jones. Ja jotta uusiutuminen olisi perusteellista, joukkueesta lähtivät myös kapteeni Ville-Pertti Lind, Mikael Holme ja Jussi Eskola. Runkopelaajista joukkueeseen jäivät siis ainoastaan Juho Lehtoranta ja Milos Dobras, tosin heidänkin rooli oli aika pieni joukkueessa.
Lasse haki uudet jenkit paikan päältä, ja kertoi seuranneensa pelaajien kehitystä pitkään. Kaksi näistä pelaajista ei ollut koskaan pelanneet ammattilaisena, ja kolmaskin oli uusi tuttavuus Suomen leveysasteilla. Isolla riskillä siis, mutta jotenkin sitä luotti Lassen kertomuksiin. KTP ei pelannut yhtään harjoitusottelua Kotkassa, ja se herätti ihmetystä. Jossain he kuitenkin pelasivat, ja Greg Washington sai lähtöpassit ennen kuin häntä kehdattiin Kotkassa esitelläkään. Terrell Bell ja Bennett Davis saivat sen sijaan huseerata joukkueessa yllättävän pitkään, toistakymmentä peliä. Bellin menetyskimara syöpyi lähtemättömästi verkkokalvolle, eikä muutenkaan 9 pisteen keskiarvolla pitäisi noin kauaa joukkueessa pyöriä. Kyseessä oli kuitenkin selkeästi ratkaisijaksi hankittu pelaaja. Hauskintahan tässä on, että Lasse hankki Bellin pelintekijäksi, ja kasassa olisi ollut todellinen pannukakku, jollei Honkaa olisi samaan aikaan laskettu hautaan. Davisilta sen sijaan saattoi odottaa meriittien puolesta parempaa, mutta ilmeisesti joku loukkaantuminen vielä painoi, ja otteet jäivät todella köykäisiksi. Lopulta Lasse joutui myöntämään virheensä ja kaikki jenkit olivat jo rapakon toisella puolella.
Jostain löytyi sitten todellinen kultakimpale, Tim Blue, joka alkaa täyttämään jo Fieldsinkin isoja saappaita. Tony Crocker on myös näyttänyt pelimiehen merkkejä, mutta vielä miestä ei ole toden teolla testattu. Amal McCasckill oli kovimpia senttereitä mitä Kotkassa on nähty, mutta mies taisi käydä Suomessa vaan todistamassa pelikuntonsa korealaisille. Uutta miestä tilalle taas, tällä kertaa Ranskasta Jeremy Williams. Hyvä debyytti takana, mutta enempää ei tässä vaiheessa voi sanoa.
Suomalaisosastolle KTP teki kovan hankinnan jo hyvissä ajoin, kun Jukka Matinen liittyi joukkueeseen. Ennen kautta suunnitelmissa oli siis lähteä sarjaan kokoonpanolla Bell-Lehtoranta-Matinen-Davis-Washington, ja penkiltä Pounds, Lehtoranta jr ja Dobras. Tällä kokoonpanolla ensimmäinen voitto olisi todennäköisesti vielä ottamatta. Onneksi seurassa oltiin hereillä ja hankittiin se mitä joukkue eniten kaipasi: kunnollinen pelintekijä. Bojan Sarcevicin signaus nosti odotuksia kertaheitolla monta pykälää ylemmäs.
Värikkäiden vaiheiden jälkeen joukkue on (toivottavasti) muotoutunut lopulliseen muotoonsa, ja valmentajallakin on kotkalaisten tuki takanaan. Sarcevic-Crocker-Williams-Matinen-Blue on aloitusviisikkona sarjan eliittiä (mikäli Williams on hehkutuksensa arvoinen).
Toiviaisella oli ja on vaikea paikka repaleisen joukkueen kasaamisessa. Alkuperäisessä joukkueessa ei ollut yhtään pelintekijää, ja yhdessä vaiheessa aloitukseen oli kolme nelospaikan pelaajaa, Blue, Matinen ja Davis. Nyt aloitusviisikon roolit ovat niin hyvin kohdallaan kun ne voi näillä palikoilla olla. Matinen saa pelata omalla vahvuusalueellaan korin läheisyydessä, eikä enää tarvitse puolustaa vastustajan liukkaita laitureita. Blue jouduttiin tyrkkäämään sentterin tontille, mutta tämä kaveri kyllä hoitaa senkin roolin enemmän kuin hyvin. Ison osaston huilauttajia ei penkiltä juuri löydy, ellei Dobrasta voi sellaiseksi laskea. Takamiesten tonteille on sen sijaan hyviä vaihtomiehiä Poundsin ja kahden Lehtorannan muodossa.
Pakka alkaa siis viimeinkin olla kasassa, ja toivotaan että Williams todella on peluri. 20 peliä annettiin tasoitusta, mutta toiset 20 on edessä. Kärkiviisikko menee menojaan, mutta kuudenteen sijaan on matkaa naurettavat kuusi pistettä. JOS joukkue löytää vireensä, niin kaikki on mahdollista. Kotiedun kanssa vastaan tuleva Pyrintö, Kataja, Karhu, Loimaa tai ToPo on kaikkea muuta kuin helppo vastus pudotuspeleissä. Mutta jos joukkue 20 ottelun aika hioutuu yhteen, ja saa pelin toden teolla kulkemaan, niin kukaan ei keväällä välitä runkosarjan sijoituksista.
Juuri nyt näyttää siltä että kausi päättyy runkosarjaan, tai aivan maksimissaan nopean puolivälieräsarjan jälkeen. Mitään ei ole kuitenkaan menetetty, ja kuukauden kuluttua näkymät voivat olla aivan toisenlaiset. Siihen on pitkä matka, mutta toivoa ei menetetä.