Nyt Saarijärvi palaa kotikonnuille ja edustaa ensikaudella lahtelaisia. Kenelle lahtelaiskannattajat nyt nauraa?
Itse toivon, että Saarijärvi pystyisi viemään kauden hyvin läpi ja välttyisi loukkaantumisilta ja Arttu pystyisi nauttimaan oikeasti koriksen pelaamisesta ja mielellään koko kauden.
Yksi mietittävä asia Saarijärvelle ja valmennukselle on se, onko jatkuvat loukkaantumiset vältettävissä paremmin muokkaamalla pelityyliä ja tekemällä parempia valintoja. En tunne tarkkoja tilanteita, missä kukin loukkaantuminen on tapahtunut, mutta kyse ei ole mielestäni pelkästä huonosta onnesta.
Saarijärvi ajaa usein korille todella älyttömissä paikoissa, missä ei pitäisi ajaa eikä ole oikeaa hyvää tilaisuutta. Kun hän tekee sen vielä ryminällä loikkien kuin kolmiloikkaaja, niin usein hän löytää itsensä lattialta eikä pallo ole korissa päinkään.
Vaikka se näyttääkin usein komealta ja miehekkäältä, niin pelin ja joukkueen kannalta on usein väärä valinta ja lisäksi aiheuttaa jatkuvia korkeita riskejä loukkaantua. Itse tunnistan jo ilmeestä ja tilanteesta milloin Arttu päättää ajaa vaikkei tilanne olekaan otollinen - mieleen tulee vanha kummelivitsi, jonka mukaan kohta sattuu leukaan. Ja biisi ettei nyt vaan sattuis mitään..
Onnistunut ehjä kausi vaatisi pelinäkemyksen kehittämistä muun ohella. Toivottavasti valmennus osaa auttaa siinä. Saarijärveltä puolestaan siihen tarvitaan nöyryyttä, jonka löytymisen suhteen en itse ole kovin luottavainen. Kun divari A:n matseja katsoi, niin mieshän neuvoo ja ohjaa muita kuin Rannikko, mutta ilman samaa kokemusta, osaamista, näyttöjä ja näkemystä. Hänellä tuntuu olevan oma vahva näkemys siitä, miten muiden peliä tulisi pelata.
Toivottavasti joku keino löytyy, jolla tämä ainakin fyysisesti urheilullinen ja lahjakas peluri pääsee uudelle tasolle. Mielestäni se vaatii muutoksia henkisellä puolella ja pelikäsityksen parantamista, joka taas vaatii nöyryyttä tunnistaa ongelmat ja halua kehittää niitä osa-alueita.