Täällä Miumau, kadonnut hippikommuuni, New Mexico. Rakkaat koripallo.comin lukijat. Täällä uskollinen ja väsymätön reportterinne. Olen yhdessä Karl Malonen kanssa matkalla Salt Lake Cityyn seuraamaan kolmatta Lännen loppuottelua. Nyt kerron teille uskomattomasta kokemuksesta, jonka matkalla koin.
Olimme pysähtyneet yöksi paikalliseen hippikommuuniin, jonka ystävälliset asukkaat ottivat meidät – kaksi moottoripyöräilevää rauhan ja rakkauden lähettilästä – avosylin vastaan. Saapuessamme äänekkäillä pyörillämme kommuunin keskelle hipit tulivat hieman pelokkaan oloisina ja pyöriämme hämmästellen ulos tiipii-teltoistaan, ja sanoin heille:
Hello you no good damn hippies. My name is Miumau and I come from Finland. Finland is small but brave country in Northern Europe. This here is my friend Karl. You can call him The Mailman. We have come here in peace. Let us have your women and food. We are very hungry and thirsty, and my friend Karl likes little Mexican girls. Now take me to your leader.
Hipit johdattivat minut kommuunin vanhimman luokse, joka oli vanha intiaani tiipiissään. Hän istui selin oviaukkoon, mutta tulessamme sisään hän sanoi päätään kääntämättä:
You tall white soldier of the cold north and the man who always carries mail. I see you have travelled many thousand miles, and your heart is pure and true. Come and join me on a magical tour in to the mysteries of the ancient rite.
Intiaanivanhus kääntyi ja ojensi minulle kädessään olleen pitkävartisen piipun, ja vedin siitä savua henkeeni. Kuulin kuinka intiaanivanhus samanaikaisesti mutisi jotain pyhältä kuulostavaa. Savu oli viileää ja oudon makuista. Tunsin kuinka matkasta väsyneet jäseneni rentoutuivat.
Tämän jälkeisistä tapahtumista minulla on hieman sekava kuva. Juoksen öisellä kukkaniityllä alasti. Kylven kuumassa lähteessä kolmen neitsyen kanssa. Juoksen tyhjässä autiomaassa alasti. Käärmekuningas puhuu minulle. Tähdet ovat suuret ja kirkkaat . Lennän suuren kotkan selässä.. Yötuuli on lämmin. Minulla on hyvä olo. Kotka puhuu minulle muinaisella kielellä: Miumau, you are the chosen one... Miumau, use the force…
Aamulla heräsin pyöräni vierestä. Päätäni särki. Karl Malone nukkui omansa vieressä. Kun nousin ylös, huomasin, että kommuuni oli kadonnut. Ei tiipii-telttoja, ei hippejä, ei intiaanivanhusta, vain pölyinen vuoristotasanko. Mitä ihmettä, ajattelin. Oliko kaikki sittenkin ollut vain harhaista unta? Oliko tämä kaikki vain mielikuvituksen tuottamaa petosta? Mikä on totta ja valhetta? Kuka minä olen ja minne olen menossa? Oliko Jim Morrison Käärmekuningas?
Näihin mieltä polttaviin arvoituksiin päätän raporttini ja jatkan ikuista matkaani kohti Salt Lake Citya. Täällä Miumau, kadonnut hippikommuuni, New Mexico.