Ehkä vielä parempaa oli, että Lauri ymmärsi muutaman Bulls-kauden jälkeen, että jopa maailman kovimmassa koripallosarjassa miljardibisnestä pyörittävä organisaatio saattaa olla täysin ***** kujalla siitä, miten ja mihin suuntaan heidän kannattaisi pelaajiaan kehittää. Onneksi Laurin luottamus omiin kykyihinsä lahjoihinsa säilyi vankkumattomana ja hän uskalsi tehdä täyden U-käännösen treenipolullaan.
Veikkaisin, että kolmannen tai neljännen Bulls-kauden aikana Laurille ja hänen lähimmille tukijoilleen alkoi muodostumaan selvä ymmärrys siitä, minkätyyppisenä pelaajana ja millaisin ominaisuuksin hänellä olisi parhaat edellytykset ulosmitata maksimipotentiaali tässä liigassa.
Jos Laurin fysiikkatreenausta vertaa nyt vaikka parturissa käyntiin, niin kun Lauri asteli ensimmäistä kertaa Parkkisen puljuun, hän tiesi jo täsmälleen millaisen tukan hän halusi. Ammattimiehenä Parkkinen osasi leikata siitä lyhyessä ajassa juurikin toiveiden mukaisen.
Muutos on ollut hyvin silmiinpistävää, ja kaikki kehuvat lopputulosta varauksetta. Mutta olisiko joku guru kenties ehtinyt samassa ajassa vielä siistimään myös kulmat ja korvakarvatkin, vaikea sanoa. Mutta huono Parkkinen ei varmasti ole, voihan hän olla jopa gurukin.
Summasummarum: mielestäni parasta mitä Laurille on tapahtunut hänen NBA-uransa kannalta on se, että hän ymmärsi itse mennä parturiin.