Pointti on se, että tälle Utah-treidille on haettu jotain kultareunusta tyyliin "No, ainakin Lauri pääsee nyt Top 2 -optiona paiskomaan todella kovat statsit tauluun". Kuten tämä toinen peli näytti, tilanne ei ole ollenkaan noin yksinkertainen.
Luulisi Laurin perusluonteen koripalloilijana käyneen tässä vaiheessa selväksi jo kaikille. Markkasen on helppo olla hyökkäyksen kärkioptio vain sellaisissa tilanteissa, joissa tämä nokkimisjärjestys on täysin selvä kaikille joukkuekavereille ja siihen on sitoututtu (Susijengi) TAI autoritäärinen valmentaja on määrännyt jengin pelaamaan tavalla, joka vie palloa jatkuvasti Laurin käsiin (Arizona).
Jos sen sijaan joukkueessa on takakentällä itsekkäitä "skoraajatyyppejä", joita eivät liiat omantunnon tuskat paina, Markkanen antaa periksi ja ajautuu joka kerta vääjäämättä sinne kulmaan seisomaan. Vaihtoehto olisi mennä väkisin hakemaan palloa takamiehen kädestä ja sitten kohti koria sivuille katselematta, mutta tuohon ei riitä 1) luonne eikä 2) pallolliset taidot NBA-tasolla.
On siis aivan mahdollista, että Lauri päätyy jopa tässä tankki-Jazzissa levittämään kenttää, kun ei halua asettua esteeksi Sextonin, Beasleyn, Clarksonin ja kumppaneiden pistetehtailulle. Tilannetta pahentaa vielä nuori ja kokematon päävalmentaja, joka ei pysty pistämään saman ikäisiä äijiä kuriin.
Sanomattakin on selvää, että jotkut 10pts /4rbs -statsit alkavalta kaudelta liigan todennäköisesti huonoimmassa joukkueessa olisivat sellainen kuoppa, josta olisi enää todella vaikea kiivetä ylös kohti avaripaikkoja kovemmissa jengeissä.
