Vs: Liigalisenssin taloudelliset kriteerit
PEKKO sanoi:
taustayhtiö oli osakeyhtiö muotoa, joka ei voi edes pyörittää edustusjoukkueen toimintaa. Koripalloliitto on tämän kieltänyt, joten miten sen toiminta voisi vaikuttaa liigalisenssiin. Kyse on kahden osapuolen riidasta Nikkarinen vastaan Componenta ja tämä asia ei kuulu liigalisenssi topicciin. Tietääkseni liitto on ollut kokoajan tietoinen missä mennään.
Tuntematta asiaa sen tarkemmin, mutta jos taustayhtiö on päästetty konkurssiin Nikkaris-riidan takia, niin onhan sillä melkoisesti tekemistä liigajoukkueen kanssa. Eli jos taustayhtiö on sopimusosapuoli liiga-joukkueen valmentajasopimuksessa (eli siten käytännössä liigajoukkueen asioita hoitava juridinen taho) ja jos tuo taustayhtiö sitten päästetään sen takia konkurssiin ettei haluta mennä oikeuteen vastaamaan liigajoukkueen toimintaan oleellisesti kuuluvien tuotantotekijöiden velvotteiden maksusta, niin eikös tuo nyt ole nimenomaan sellaisia asioita joita liigalisenssikriteereillä pyritään karsimaan?
Jos olen ymmärtänyt jotain väärin taustayhtiön konkurssin motiiveista, niin korjatkaa ihmeessä.
Noin yleisesti voi todeta, että jos nousukaudella useammalla korisliigajoukkueella on taloudellisia vaikeuksia, niin hieman kylmää mitä tuleman pitää. Lama-aikaan jo budjetoidutkin sponsoritulot saattavat jäädä tuloutumatta, etenkin jos sponsoreita menee konkurssiin, ja tulevien sopimusten saanti muodostuu huomattavasti haasteellisemmaksi.
Mikä olisi lääke? Lyhyellä tähtäimellä tarvitaan kovaa työtä ja kulukuuria, mutta pidemmällä tähtäimellä olisi varmaan hyvä miettiä voitaisiinko tehdä myös rakenteellisia muutoksia.
Korisseurat ovat kuin ravintolat. Asiaan innostuneet ja optimistiset henkilöt lähtevät mukaan sydämellä, mutta usein hieman vajain taloustaidoin sekä liian pienin resurssein. Budjetit tehdään ylioptimistisesti, menoihin sitoudutaan etukäteen ja tuloja yritetään sitten saada jälkikäteen.
Suomessa näkyy olevan toki myös useita oletettavasti hyvin hoidettuja seuroja. Näissä on usein oma hyvin hoidettu junioritoiminta (kannattajakunta isompi, oma pelaajatuotanto), ne ovat usein oman talousalueensa merkittäviä urheiluseuroja (mediahuomio, yritysten huomio, yleisön kiinnostus), niissä on usein päätoimisia tekijöitä ja organisaatio joka ei ole riippuvainen yhdestä ihmisestä, niissä on usein taustalla halltuksessa hyvän taloudellisen osaamisen ja työelämän johtokokemusta omaavia henkilöitä, ja ne toimivat pitkäjänteisesti useamman vuoden suunnitelmia toteuttaen. Mieleeni tulevat nyt ainakin Lahden Namika, Honka, Kouvot, oletettavasti myös Joensuun Kataja (ainakin osan kriteereistä täyttäen). Toki näiden seurojen tähän asemaan pääsy on vaatinut lukemattomien ihmisten useiden vuosien työtä, mutta on sentään hyvä nähdä että myös mallioppilaita on.
Muutamia ideoita, jotka voisivat pitkällä tähtäimellä auttaa:
* Olisi hyvä löytää joku tapa millä hyvien vuosien tuottoja voitaisiin varastoida kattamaan huonojen vuosien menoja. Yrityselämässä osakeyhtiöt voivat kartuttaa omaa pääomaa, joka on tarpeen sillä talous kulkee aina sykleissä: nousua seuraa lama, ja toisinpäin. Jos korisseuroilla ei ole mitään mekanismia suojautua lamalta ja lisäksi budjetti perustuu optimismiin, niin konkursseilta on vaikea välttyä. Nollatulokseen tähtääminen joka vuosi, kun tietää että talous etenee sykleittäin, on sula mahdottomuus. Jos sitten jäädään velkaa huonoina vuosia, niinkuin nykysysteemissä välttämättä suurelle osaa seuroja käy, niin tuon velkakuorman mukana kantaminen jatkossa on jo henkisesti aikamoinen rasite kaikille mukanaolijoille ja myös karsii mukaantulijoiden määrää.
* Palkkakatto - Tämä on kiistanalainen kysymys, mutta ainakin niinkauan kuin suomalaisseurat eivät osallistu euro-cupeihin, niin tämä voisi tervehdyttää toimintaa. Sarjataulukoissa on aina voittajat ja häviäjät - tämä on teoreettinen tosiasia ja urheilun tarkoituskin on listata joukkueet paremmuusjärjestykseen. Jos ei ole mitään mekanismia tasata jollain tavalla tilannetta, usein käy niin että häviäjät ennenpitkää joutuvat kierteeseen jossa ovat häviäjiä myös taloudellisesti. Mm. NBA:ssa palkkakatto ja draft-systeemi on kehitetty tämän takia. Suomessa palkkakattoa voitaisiin muokata hieman siten että esim. Helsingin kalllimpien elinkustannusten vuoksi olisi kerrointa, ehkä omien juniorien peluuttaminen toisi jotain helpotusta, jne... Palkkakaton ongelma on se, että jos joku seura hoitaa asiansa ammattimaisesti ja resursseja olisi enempäänkin, niin muiden seurojen amatöörimäisyys voi jarruttaa kehitystä. Tämä voisi kuitenkin olla idea jota olisi ehkä syytä ainakin selvitellä tarkemmin. Palkkakatto pitäisi kurissa pahimmat tapaukset, joissa ylioptimistiset seurajohtajat koittavat lyhyellä tähtäimellä saada asiat kuntoon tuomalla mukaan pelastavan enkelin aina uuden pelaajan muodossa. Pelastusta harvoin saadaan aikaiseksi, menot kylläkin.
* Pitkällä tähtäimellä voisi olla hyvä pyrkiä viemään suomalaisia seuroja kansainvälisiin kilpailuihin ja sitä kautta lisätä media-näkyvyyttä ja sponsorien kiinnostusta. Tämä on toki ongelma talousmielessä, sillä usein kustannukset euro-kilpailuista ovat tainneet ylittää tuotot. Jalkapallon puolelta tästä on kuitenkin myös positiivisia esimerkkejä, joten olisi hienoa jos kehitys menisi tähän suuntaan. Ehkä palkkakaton osalta voitaisiin antaa myönnytyksiä euro-korikseen osallistuville seuroille, ja ehkäpä nämä seurat voisivat myös saada jotain tukea liigalta (esim ei lisenssimaksuja, jne.). Koripallo on sen verran kansainvälinen laji, että tällainen kehitys tarjoaisi selvän keinon erottua muista talvilajeista, ja sitä kautta profiloitua yleisön, median ja sponsoreiden suuntaan.
PS. Topolle hieman risuja ensireagoinnista Ilta-sanomien uutiseen talousvaikeuksista: "- Eihän se ole tietenkään tervettä taloudenpitoa, jos maksamme laskumme vasta velkomustuomioiden jälkeen. Mutta emme ole myöskään Korisliigan huonoimmin asiansa hoitava seura. Componentalla ja parilla muullakin seuralla on vaikeuksia. Kädestä suuhun tässä mennään."
Sinänsä ihan inhimillinen reaktio, tuttu myös doping-hiihtäjien selityksistä tai puoluejohtajien reaktioista vaalitappioihin. Ei kuitenkaan edistä seuran omaa, eikä etenkään lajin asiaa, että huomio koitetaan kääntää muiden mahdollisesti vielä suurempiin erheisiin.
Kiitokset Topolle siitä että tunneperäisen ensireaktion jälkeen tuli julkisuuteen tiedote jossa asiallisesti kerrottiin tosiasiat: vaikeata on, mutta tiedämme missä menemme, olemme reagoineet ja teemme työtä selviytyäksemme. Onnea urakkaan - toivon sydämmestäni että Topo säilyy korisliigassa jatkossakin.
