Vs: Loimaan Korikonkarit 2009 - 2010
Divarin ennakkosuosikkeihin kuuluneen LoKoKon tipahtaminen divarin pleijareista ei ole herättänyt suurempia intohimoja suuntaan eikä toiseen. En tiedä, onko se hyvä merkki, sillä vielä vuosi sitten synnyinpaikkakuntani väki suhtautui korikseen ennennäkemättömällä hurmoksella. Huhupuheet kertovat, että divarivälierät Kauhajoen Karhua vastaan olivat sekä hyvää koripalloa että osoitus siitä, että Loimaan Liikuntahallissa ainoa yleisön herättävä urheilulaji ei ole lentopallo.
LoKoKo otti marraskuussa ymmärrettävän ja harkitun riskin potkimalla mailaa puristaneen Deonte Huffin ja loukkaantuneen Eryk Thomasin pois ja hankkimalla tilalle takamies Zach Rameyn sekä Kauhajoelta vapautuneen DeAndre Colemanin. Ramey toi LoKoKoon takamiehen paikalla suoritusvarmuutta ja säpinää verrattuna alle tasonsa pelanneen Lauri Järvisen, mutta pian kävi selväksi, että ykkösdivarin parhaita joukkueita vastaan kaksinumeroisiin menetyslukuihin yltävällä takamiehellä ei liigaan asti nousta. Joukkue otti siis tietoisen riskin palkkaamalla helmikuussa keskenkuntoisen Japhet McNeilin avauspointiksi. McNeililtä kesti kuitenkin neljän matsin verran päästä rytmiin ja kauden viimeisestä viidestä matsista kerätty yhden voiton saldo ei vienyt pleijareihin asti.
LoKoKon kauden 2008/09 menestys kulminoitui pitkälti Anthony Davisiin. Divaritasolle ilmiömäisenä 1-1-pelaajana Davis tartutti peli-ilon Jonathan Heardiin ja Eryk Thomasiin tuloksena se, että Loimaa pääsi dirren välieriin asti. Päättyvään kauteen lähdettäessä LoKoKon taustaryhmällä oli selkeästi ajatuksena koota tasainen, joukkuepuolustuksen nimeen vannova porukka, jossa suomalaiset ja jenkit nousevat vuorotellen ratkaisijoiksi. Davis olisi todennäköisesti rynninyt LoKoKon väkisin toisen perättäisen kerran pudotuspeleihin, mutta nostan hattua coach Valkamalle apuvalmentajineen siitä, että he eivät lähteneet ratsastamaan liigaa kohti kolmen jenkin syötellessä palloa toisilleen ja finskien katsoessa vierestä. Täysin jenkkivetoiset joukkueet eivät tunnetusti ole pärjänneet liigassa, eivätkä pärjää vastaisuudessakaan.
Konkareiden jenkkivalinnoista voi olla montaa mieltä. DeAndre Coleman nousi tehoindekseillään sarjan tehokkaimpien pelaajien joukkoon, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä flegmaattisemmaksi Coleman kävi. Deonte Huff ei ollut samanlainen tehojen kerääjä kuin Coleman, mutta tsempillään ja pelihuumorillaan hän oli selkeästi Colemania sopivampi palanen ryhmään. McNeilillä oli meriittiä divarin parhaaksi jenkkipointiksi, mutta keskeneräisellä kunnolla harvemmin tehdään ihmeitä. Thomasin puolikuntoisuus ja Rameyn haparoinnit 5-5-hyökkäyksessä pistivät kaverit täysin ansaitusti maitojunaan. Jenkkikatraasta selkeästi paras oli John Pichon, joka on mielestäni asenteeltaan, peli-ilmeeltään ja taidoiltaan selkeästi liigatason pelaaja. Toivottavasti Pichon löytää itsensä paremmasta liigasta ensi vuonna.
LoKoKon suomalaispelaajista puhtain paperein kauden selvittivät minun silmissäni Syrjälä ja Kivinen. Syrjälä tappeli itsensä loukkaantumisen jälkeen joukkueen sisäpuolustuksen lukoksi ja varmimmaksi kotimaiseksi kauden edetessä. Kivisen otteet ailahtelivat, mutta Jani on sikäli fiksu pelaaja, ettei hän tee mitään ylimääräistä vaan keskittyy siihen, mitä osaa. Lisäksi Janilla on harvinainen kyky nollata huonot illat/jaksot keskimääräistä suomalaispelaajaa nopeammin.
Ymmärrän täysin, miksi valmennusjohto tahtoi antaa Lauri Järviselle vastuuta avauspointin paikalla. Järvinen on ollut parhaimmillaan jopa täysin liigakelpoinen pointti, mutta jonkinlainen takalukko sällillä oli jo toisen perättäisen kauden ajan päällä - liekö perua pettymyksellisestä FoKoPo-kaudesta 2008/09? Tero Valkama oli heiton pudotessa hyvä lisä ryhmään, mutta antoi pakkipäässä liikaa tasoitusta etenkin huonoina iltoina. Rikkonen saapui kaupunkiin laiturina, mutta joutui pelaamaan takamiestä eikä kotiutunut kunnolla rooliinsa. Aaltoselta jälleen hyvää väläyttelyä, mutta yhä ihan liikaa arkuutta potentiaaliin nähden. Eeron fysiikalla pitäisi prässätä vastustajan pointtia täydet 40 minuuttia ja hakea donkkia jokaisesta hyökkäyksestä, toivottavasti sitten ensi kaudella.
Pelkään, että päättyvä kausi oli LoKoKon liigatoiveille kohtalokas. Viimeisen muutaman vuoden aikana divarinousijat Kaarinan Urasta JKS:aan ovat vetäneet tulokaskautensa hirveällä tsempillä ja nousseet sarjan parhaiden joukkueiden joukkoon, mutta joukkueiden eväät on syöty toisen divarivuoden alkuun mennessä ja seuraavat kaudet ovat sujuneet pallottelussa. Kuulopuheiden mukaan LoKoKolla on yhä taustat kohdallaan, talous tasapainossa ja into rakentaa menestyksekäs joukkue tulevalle kaudelle, joten toivotaan, ettei mahalaskua nähdä, ja että kestävä kehitys jatkuu.
Joukkuetta suunnitellessa totuus on kuitenkin se, että Loimaa ei ole muita pieniä paikkakuntia houkuttelevampi kokeneille suomalaispelaajille, joita maassa muutenkin on vähän. Jos liigarostereita nopeasti vilkuillaan, lähinnä Nate Nissisen, Pasi Heinosen, Joni Harjulan ja Samu Kaaresvirran kaltaiset kaverit olisivat varmasti palkkansa arvoisia, eikä kukaan heistä suostu taatusti pelaamaan kulukorvauksilla. Tulevan kauden runkoa rakentaessa Syrjälän jatko on toivottavaa, Kivinen/Aaltonen-duo (+Forsman?) tuo sopivan määrän omavaraisuutta rosteriin ja Lauri Järvisellekin olisi tilausta kakkospointtina, mutta ryhmä huutaa yhä yhtä vähän kokeneempaa suomalaista. Kotimaisia divaritason runkopelaajia ei puolestaan näillä näkymin Loimaan omista kasvateista ole tulossa muutamaan vuoteen, vaikka ysikymppiset tekevät hemmetin kovaa työtä sparraajina.
Jenkkimarkkinoilla kaksi vasta collegesta valmistunutta pitkää, liikkuvaa laituria on hyvä avaus (tai Suomeen syksy toisensa jälkeen palaava J'Son Stamper?). Jos pelimerkit riittävät, pointin hankkiminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on toivottavaa, sillä divarin pelirytmissä kuukausi tai kaksi ei välttämättä riitä joukkueen yhteenhitsautumiseen. Jos laiturit ovat 22-23-vuotiaita, pointti voi hyvinkin olla uransa ehtoopuolella, kunhan taustalla on jo muutama voitettu kausi. Ja pienet pelilliset fibat, kuten laiturin yksikätisyys tai pointin hitaus, ovat täysin hyväksyttäviä, kunhan jenkkitroikalla ja koko joukkueella on hauskaa yhdessä. Yhden jenkin tyytymättömyys heijastuu koko joukkueen peliin.
Toivon myös omasta puolestani, että LoKoKon valmennusporras jatkaa työtään yhtä viitseliäänä kuin viimeisen kahden kauden ajan. Tippaakaan kotiin päin vetämättä on ilo sanoa, että LoKoKolla on kentän laidalla kasassa huomattavasti lajitietämystä.
Yleisöltä kaipaisin lähinnä... lisää ääntä. Osataan sitä lentismatseissa, miksei koriksessakin?