Vs: LrNMKY 2010-2011
Eilinen KTP-tappio taisi tiivistää koko Lrnmky:n kauden. Siipirikkona tehdään taistellaan aivan uskomattomasti kärkiporukoitakin vastaan, pelaajat pelaavat väärissä rooleissa ja lopussa pallo pomppii vastustajalle, kun väsy iskee puseroon. Toivon sydämeni pohjasta, että Lrnmky:n taival Korisliigassa jatkuu karsinnoista ja taloudellisista vaikeuksista huolimatta. Junnupuolelle on tehty kovia satsauksia viime vuosina ja vaikka samanlaista superikäluokkaa 1992-syntyneiden jälkeen ei olekaan näköpiirissä, niin olen aivan varma, että ajan kanssa Tommi Koskinen ja Jukka Mantere saavat Namikan junioritoiminnan tuottamaan yksilöitä myös edustusjoukkueen käyttöön tulevaisuudessa.
Highpost kirjoitteli osuvasti tuonne Lahti-topicciin Namika Lahden todella epäonnisesta kaudesta, mutta ei tuolla Etelä-Karjalassakaan pullat ole aivan uunissa pysyneet.
Monet veikkasivat Namikaa karsintoihin jo ennen kauden alkua, mutta itse en allekirjoittanut tuota väitettä missään vaihessa. Viljami Vanjoki, Sami Pekkola ja Pasi Riihelä ovat kaikki korisliigatason suomalaispelaajia, joista Sami Pekkola on hyökkäyspäässä liigan parhaimpia kotimaisia. Vaikkei Pasin jalka enää liikukaan vanhaan malliin, niin lähes kymmenen pisteen ka ei valehtele, etenkin kun tietää kuinka arvokkaat Pasin pitkät raajat ovat myös oman korin alla. Viljami Vanjoki on profiloitunut viime vuosina puolustuspään mieheksi, mutta tällä hetkellä mies on hirmuisessa vireessä myös hyökkäyspäässä, kun pelirytmi alkaa vihdoin löytyä yhdeksän kuukauden loukkaantumisen jälkeen.
Olin itse ainakin käsityksessä, että Pasin on tarkoitus pelata koko kausi ja Samin pitäisi olla jonkinlaisessa kunnossa viimeistään jouluna, mutta tämäkään ei mennyt ihan kuten piti.
Ja mitä tulee jenkkivalintoihin. Joah Tucker ja Jeremy McGuire olisivat voineet olla oikeasti ihan järjettömiä vahvistuksia tässä liigassa. Toisen kohtaloksi koitui Pekkolan loukkaantumishuolet ja toista ei vaan kiinnostanut. Sitten vielä Brant Baileylta pamahtaa polvi ja muutaman kuukauden sijaispestille välivuoden jälkeen hankittu Coleman on "jouduttu" pitämään joukkueessa koko kauden ajan. Onneksi HL on pukukopissa erittäin pidetty mies ja painonsa arvoinen kultaa isähahmon muodossa. Myös Colemanilla pelirytmistä kiinni saaminen kesti syksyllä hieman liian pitkään.
Vielä kun tähän lisätään nuoremman Pekkolan sekä isoon rooliin povatun Allu Koskisen loukkaantumiset ja sairastelut, niin väitän nyt ihan sinisilmäisesti, että tällaista määrää kuraa ei mikään joukkue tässä sarjassa kestä tällaista hullunmyllyä.
Se, että Lrnmky taistelee tästä kaikesta huolimatta seitsemällä miehellä 50 minuuttia KTP:tä vastaan, on oikeasti uroteko. Lrnmky on hävinnyt viidellä pisteellä, tai vielä pienemmällä marginaalilla, kymmenen kertaa. Jos pallo olisi pomppinut edes muutaman kerran noista Namikalle, olisi sarjataulokkin aivan eri näköinen.
Ja kaiken tämän voin todeta tietysti näkemättä otteluakaan Korisliigaa koko kaudella.