Vs: LrNMKY - ToPo Pe 12.10 klo 18:30
Namika tarvitsee uuden jenkin. Kokemusta ja rauhallisuutta huokuvan vahvistuksen. Ehei, älkää kuvitelkokaan että potkisin jonkun pois. Nykyisiin amerikan apuihin olen ilmanmuuta tyytyväinen, kyllä he pelata osaavat. Itse asiassa tämän jenkin saa ujutettua kokoonpanoon ilman pelkoa herrasmiessopimusten tai Fiban ulkolaiskiintiöiden rikkomisesta. Paikka tälle vahvistukselle löytyy nimittäin penkinpäästä. Turuseksi Turusen paikalle.
Mietitäänpä hieman viime vuotta. Harjoituspelit sujuivat kuin vettä vain. Kaadettiin Virolaisia, Bakken Bearsia, Arhusia ja niin edelleen. Pakolliset cupin pelitkin hoidettiin pois alta helposti, joukkueen ilmeen ollessa varsin iloinen. Kaikilla tuntui olevan kivaa; joukkueella, kannattajilla ja jopa valmentajalla. Mutta kuinka sitten kävikään. Kausi alkoi mahdollisimman hankalasti; tappio ensimmäisessä pelissä Joensuuta vastaan, neljännessä hävittiin Lahdelle ja viidennessä Pussihukille. Joukkueen iloisuudesta ei näyttänyt olevan jäljellä enää mitään. Pelaajia psyykattiin pelaamaan paremmin huutamalla (usein vittuilemalla päin naamaa) niin aikalisillä, vaihtoon tullessa ja toisinaan kentällä ollessa. Muunmuassa Cuffee erehtyi jonkun kerran donkkaamaan näyttävästi ja sytyttämään tällälailla vähän yleisöä ja joukkuetta, ikävä kyllä valmentaja ei tätä sallinut ja palkintona tästä olikin epämääräistä huutoa (tai mielenosoitusta pelaajaa suuntaan pitämällä tätä kohtaan mykkäkoulua) ja penkkikomennus. Oli peli hyvä tai huono, lopputuloksena tuntui olevan, että seuraavan päivän lehdessä kehuttiin Pasia (eihän kapteenia voi haukkua, ymmärtää sitäpaitsi suomea) ja haukuttiin vuoroin jokin jenkeistä maanrakoon. Valmentajaa itseään tietenkin kehuttiin ja kerrottiin kuinka seuraavan aamuna pelaajat saavat tuta kovat aamureenit ennen kukonlaulua. Mitäs ovat niin huonoja, valmentajassa itsessään kun ei mitään vikaa ole. Tai vaikka olisi, niin paikallismediassa tästä ei missään nimessä uskalleta hiiskua, parempi pitää välit kunnossa tai Mika haukkuu kohta toimittajatkin.
Palataan tähän vuoteen. Déjà Vu. Preseasonilla voitettiin kovia vastustajia, tanssittiin keskiympyrässä, naurettiin niin kentällä kuin vaihtopenkillä, vinoiltiin leikkisästi joukkuetovereille ja etenkin kannustettiin sekä hymyiltiin toisille kaikenaikaa. Tänään kaikki näytti sitten aivan toisenlaiselta. Valmentajan puolelta rikottiin fläppitaulut teatraalisesti, huudettiin silmätikku-Harrisille ihan vaan huutamisen ilosta. Valmentajan kommentit taas eivät näyttäneet ketään pelaajista paljoa kiinnostavan. Kyllähän ne pelasivat, osa hyvinkin, mutta kovinkaan monella valkopaidalla kivaa kentällä tuntunut olevan. Asennevammaiset, huomenna saatte kuulla lehdissä!
Vituttaa vaan jos tämä menee taas tähän.
Kyllähän Turunen seuransa pyörittämisen osaa. Ei kuka tahansa nosta joukkuettaan yksin tyhjästä tuplamestaruuteen, perättäisiin cupin voittoihin ja euromenestykseen. Tässä hommassa Mika Turunen on ilman muuta mies paikallansa, kaikki kunnia ja suuret kiitokset tästä täältä suunnasta. Turunen on Namikan sydän, mutta pelikentällä päätöksiä tekeväksi ja ihmisiä käsitteleväksi aivoiksi hänestä ei ole. Siihen tarvitaan joku aivan toinen. Kenties uusi jenkkivahvistus.
Namikan puolustus oli aika huonoa ja Riihelä heitti varmaan kolme kertaa kolmosyrityksen kokonaan korirenkaasta ohi, ei siis paras päivä tänään. Myöskään Harris ei osunut.