Vs: Maajoukkue matkalla kohti Sloveniaa - Road to Eurobasket 2013
Pari juttua tuli mieleen.
Katselin jätkien haastatteluklipin YouTubesta ja minusta on todella rohkaiseva merkki, että pelaajia korpeaa yhden heiton tappio erästä Euroopan parhaista koripallomaista vastaan. Sen sijaan, että porukka tuulettelisi kaatumista vain kahdella pisteellä, yhteinen ajatus on, että tämä matsi olisi pitänyt voittaa.
Mielestäni Ranska- ja Liettua-pelit ovat osoittaneet, että jengillä on pelirohkeutta vääntää tasaisesti ihan mitä tahansa joukkuetta vastaan. Penkkiurheilijan logiikalla maajoukkueella oli vielä 4v takaisissa karsinnoissa lusikallinen jännää pöksyissä Ranska-peleissä (kuten myös 2v takaisissa kisoissa Venäjää vastaan), mutta nyt viimeinenkin ”liikakunnioitus” on karissut pois. Espanjaa ja USA:a vastaan matseissa saattaisi olla vielä hieman ylimääräistä kohteliaisuutta, ja sekin ehkä vain siksi, että kumpaakaan maata ei ole kohdattu.
Koponen vain paranee vuosi vuodelta. Ihme on, jos tuolla itseluottamuksella ja tekemisen tasolla jannu ei kuulu Euroliigan parhaimpiin pelaajiin ensi kaudella. Nousin kotistudiossa pari kertaa penkiltä tuuletuksiin, kun Petskun korilleajot päättyivät varmoihin layupeihin Motiejunas-Valanciunas-duon blokkiuhasta huolimatta. Bold statement: Koponen on enää pomminvarman lähietäisyyksien viimeistelykyvyn päässä 15-20 minuutin roolista NBA:ssa. Kaikki muu olennainen hänellä on jo.
Kaveri heitti viikko sitten ajatuksen, että Tuukka Kotti on Suomen maajoukkueen historian kaikkien aikojen puolustuspelaaja. Alan olla samaa mieltä: Kotti on ”Evoluutio-Volkki”, Markkasta liikkuvampi ja fyysisempi ja vahvempi blokkiuhka. Kotti on liima, joka pitää susidifun koossa ja joka mahdollistaa atleettisuudellaan sen, että muut maajoukkueen pelaajat voivat ottaa pakissa isojakin riskejä tietäen, että korin alla ei anneta tasoitusta.
Petskulla on junnumaajoukkueissa potentiaalisia manttelinperijöitä kokonainen kourallinen, mutta uutta Kottia saatetaan joutua odottelemaan. Ehkä oli koko Suomi-koriksen onni, että Providencessa Kotti runnottiin väkisin vitospaikalle sen sijaan, että hän olisi jäänyt Eurooppaan kehittymään Dejan Bodiroga -mallin point forwardiksi?
Tässä samalla pyydän vähän kuin anteeksi näitä ”uusi Kotti/uusi Koponen”-vertauksia, koska koris on jatkuvasti kehittyvä peli. En olisi esimerkiksi koskaan osannut kuvitella maajoukkueelle sellaista pelaajaa kuin Sasu Salin on nyt. En yksinkertaisesti nähnyt 1990- tai 2000-luvulla yhtään samanlaista pelaajaa. Joonas Cavénissa on potentiaalia samaan: 211-senttinen heittävä takamies ei olisi kerta kaikkiaan mahtunut käsityskykyyni 10v sitten, mutta hiljalleen ne alkavat olla arkipäivää.