Vs: Maajoukkue matkalla kohti Sloveniaa - Road to Eurobasket 2013
Kova voitto Suomelle, vaikka peli aika järkyttävää olikin. Shvediä lienee kiittäminen siitä, että pisteet matkasivat himaan. Tosin Venäjän voittaessa, olisi suurin kiitos tällöinkin kuulunut Shvedille. Liekö joku kommunikaatiovirhe tuo lopun hölmöily, mutta silti kentän paras, hands down.
Möttölän onnistumiset saivat hymyn kasvoille ja osoittivat, että mies ei ole mukana pelkkänä pukukoppipelaajana. Vaikka onhan se meno kyllä herran jestas hidasta.
Leen 1vs1 kahvitus oli nätti, mutta mitävittuatapahtu-hetki koettiin Leen donkissa. Yllätyksekseni jouduin huomaamaan, että mies oikeasti pääsee lattiasta ilmaan. Kaiken kaikkiaan meno turnauksessa ollut kyllä Leellä Möttösmäisen hidasta ja viimeistely helvetin huonoa (epävarma ei sanana riitä kuvaamaan niitä kymmeniä ilmasia kuppeja, jotka herra on korin alta ryskännyt rautoihin).
Huffilta hyvää menoa tänään. Isot kolmoset toivat Suomen takaisin peliin ja muutama kova ajokin herralta nähtiin. Alussa nähty crossover, menetys ja kuppi omiin oli sitä Huffia, mitä ei hirveesti kiinnostaisi jatkossa nähdä. Toivottavasti tästä pelistä jäi jäljelle kova itseluottamusbuusti.
Koponen on edelleen ainut pelaaja, joka uskaltaa ja pystyy haastamaan vastustajan kaarella (jos nyt Huffin tämän päivän onnistumisia ei lasketa). Harmi vaan, että Koposen itseluottamus on aevan kateissa. Ja kyllähän valitettava totuus on se, ettei näillä esityksillä mennä NBAhan. Muutenkin aika pahaa sulamista pelien loppuhetkillä.
Sasu Salin ehkä Suomen suurin onnistuja tähän mennessä. Tärkeitä levyjä (etenkin hyökkäyspäässä), kolkkeja, pakkia ja ylipäänsä hustlausta. Asenne on ihailtava, anteeksi ei pyydellä ja tilanteisiin mennään aina täysillä.
Kimmo Muurinen suomen top3 pelaaja, oikeesti.
Rannikolta hyviä floppeja molemmissa päissä kenttää. Toki tärkeitä kolkkeja ja vapareitakin on nähty, mutta on tämänkin herran askel vaan todella raskas.
Kotti vitun vätys, onko noin pelottavaa vetää ajot loppuun ja ottaa kontaktia? Säälitävää kontaktin välttelyä, vaikka joku huutelikin jostain selkäkivuista.
Sit siellä on jotain Koivistoja ja Haanpäitä, joilla ei riitä taso edes vähää alusta. Kolmosviivan takana juoksentelu ja heittojen ottaminen (rautoihin) silloin kun peli on poikki kuuluu herrojen pelikirjaan. Ja eikö näiden jätkien pitänyt olla jotain heittäjiä? Todellinen vauhtikaksikko tämä SG/SF-duo.
Joukkuepakki on onneksi toiminut ja sillä on voittoja tullut. Toivotaan, että jatkossakin. Todettava vielä, että Suomen pelaajien yksilötaito on kyllä todella kaukana maailman huipuista, tai edes NBAn tusinapelaajista. Suurempi menestyminen valitettavasti vaatisi pelaajaa, johon luottaa kun kaikki muut ovat päät painuksissa ja ranteet kylminä. Sellaista Suomella ei ole. Koponen on heittämällä Suomen taitavin pelaaja, mutta ei ole ottanut näissä kisoissa vielä sitä askelta lähemmäksi huippua. Kenestäkään muusta taas ei ole "tähdeksi". Roolipelaajia roolipelaajien perään. Myös hyökkäyspään pehmeys ja kyvyttömyys viimeistellä korin alta on yllättänyt Suomen sarjoja ja Euroliigaa seuraamattoman NBA-enthusiastin täysin. Ja onko Suomen fysiikkavalmennus todella niin lapsen kengissä, että räjähtäviä tai korin yläpuolella pelaavia yksilöitä ei suomesta todella löydy lainkaan?
Mutta eräs vahva ehdokas allekirjoittaneelta vahvasti kotiinpäin vedettynä löytyy, josta saadaan todennäköisesti esimakua tulevalla Korisliigakaudella. En uskalla enempää tähän kohtaan sanoa...