Ei Miami hävinnyt peliä siksi, ettei Lebron tehnyt pisteitä vikalla jaksolla. Wade oli aivan liekeissä ja teki ottelun loppupuolella puolinopeita koreja yksin viittä vastaan järkyttävällä prosentilla. Ei siinä Lebronia kaivattu. Jos Miami olisi saanut pari stoppia ja/tai John Lucas ei olisi pelannut elämänsä matsia, Wade olisi voittanut ottelun yksin.
Miami hävisi siksi, että Bulls pelasi hurmiossa helvetin uhrautuvaa ja epäitsekästä joukkuekorista, ja kaikki onnistuivat (paitsi Boozer). Kun Rose oli sivussa, pallo liikkui paljon paremmin eikä jäänyt yhden miehen käsiin. Miamia hustlaaminen ja joukkueena yrittäminen kiinnosti vain hetkittäin, mikä näkyi siinä, että Bulls voitti käytännössä kaikki fyysiset pallontavoittelu- ja levypallotilanteet. Wade ja James tekivät (hyökkäyspäässä) halutessaan melkein mitä tahtoivat, ja Jamesin uusi innovaatio, post-pelaaminen, tulee tekemään miehestä pysäyttämättömän. Muu Heatin joukkue ei vaan päässyt kummassakaan päässä rytmiin, kun nämä kaksi pelasivat 1vs1-palloa (kuulostaako tutulta?). Bosh pisti viime kevään ECF:ssa Bullsin puolustuksen palasiksi heittelemällä vapaita midrange-hypäreitä huippupakki-Boozerin seuratessa vierestä, mutta tällä kertaa mies yritti pelkästään ajella korille ja törmäsi kerta toisensa jälkeen isompiinsa, tuloksena FG:t 3/15. En ymmärrä.
Johtopäätöksenä todettakoon, ettei Bulls-Miami-peli todistanut yhtään mitään. Miami-fanina olisin silti huolissani siitä, että joukkuetta vaivaavat täysin samat ongelmat kuin viime vuonnakin. Bulls-fanina matsi oli huikeaa seurattavaa ja erityisesti koko joukkueen yhteinen uhrautuminen ja taisteluhenki lämmittivät. Pleijareissa tämä ei vaan pitkissä ottelusarjoissa riitä, jos avainpelaajia on jatkuvasti sivussa. Jos Bullsin loukkaantumistahti jatkuu samanlaisena kuin tähän saakka, Miamin tie finaaleihin voi olla vielä helpompi kuin viime keväänä.
