Vs: Miesten EM-karsinta 2011
Tulevat EM-karsintavastustajat ovat selvillä ja oletettavasti Herr Dettmann julkaisee maajoukkueringin ensimmäisen version aprillipäivän keväthangilla. Tässä kuitenkin hieman ennakkoa siitä, miltä miesten susilauma näyttää kesähelteillä 2010. Pelaajat isketty täysin mielivaltaisiin kategorioihin oletetussa nokkimisjärjestyksessä, kommentoida saa.
VARMAT
Teemu Rannikko, CB Granada (SPA) Maajoukkueen ykkössusi kentällä ja sen ulkopuolella (kts. Ranska-voitto viime kesältä), vaikka alkukausi Epsanjassa olikin hidas.
Petteri Koponen, Virtus Bologna (ITA) Pelasi vaisun "rookie-kauden" jälkeen hyvät karsinnat ja on noussut Italian liigan tehokkaimpien takamiesten kastiin. Rannikon rinnalla samaa kuin Wu-Tang Clan vuonna 1994: "Domination, baby."
Hanno Möttölä, ToPo Ei ole vielä astunut jalallaan kentälle tällä kaudella, mutta yllätti ballerinan kepeydellään viime kesänä ja osoitti, että tankissa on vielä löpöä. Tervetuloa takaisin.
Shawn Huff, Kavala/Panorama (GRE) Ensimmäinen Kreikan kausi kuivui vähäiseen peliaikaan, toista kautta varjostavat loukkaantumiset. Silti erinomainen pallollisen puolustaja, nopean hyökkäyksen kärki ja vapaan paikan kaukoheittäjä.
Kimmo Muurinen, Bialetti Scafati (ITA2) "Mourinho" on osoittanut todeksi sen sanonnan, että urheilija on parhaimmillaan kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla. Nyt, kun He-Man viimein pääsi ammattilaiskentille, EM-karsinnat ovat taas uusi näytön paikka.
Gerald Lee, Old Dominion (NCAA) Hyvällä matkalla kohti euroammattilaisuutta. Junnulla on vielä pari vuotta jäljellä Hannon opissa ennen kuin hänen pitäisi pokata paikkansa Suomen pitkän pään ykköspelaajana.
Tuukka Kotti, Espoon Honka Jääminen suomeen lieni Tuksulle jonkin sortin pettymys, mutta sällillä on hyvä pää harteillaan. 205 sentillään ja 106 kilollaan elintärkeä kaveri vastustajan mörssäreiden kannalta ajatellen.
Antti Nikkilä, Sant Josep Girona (SPA2) Tasaista jälkeä kovatasoisessa liigassa. Mitä isompi kaveri vastassa, sen paremmin Andy pelaa. Tervetuloa, Montenegron ja Latvian isot sällit.
Petri Virtanen, Joensuun Kataja Kokemus puhuu. Pete on vertynyt tammikuussa hyvälle liigatasolle ja vetänyt vähintään kerran kesässä yhden matsin, jolloin uppoaa kaikki. Sen ovat kokeneet viimeisinä vuosina mm. Georgia, Romania ja Ranska.
Samuel Haanpää, ToPo Kotin tavoin kausi Suomessa taisi olla Santulle henkilökohtainen pettymys, mutta kaveri on ottanut treeniympäristöstään kaiken irti. Motivaatio saada ammattidiili kasvaa kasvamistaan ja EM-karsintamatseissa ratkaisupaineita ei ole yhtä paljon kuin ToPossa.
Jukka Matinen, Espoon Honka Takana ehjä lepokesä ja meneillään tasainen kausi. Jos kroppa kestää, Jukka tuo yhä matsiin vakaata heittokättä ja tasaista difua.
Juha Sten, Lobe Huesca (SPA3) Ylivoimainen tsemppari ja hengenluoja. Vaikka Juppe ei pelaisi minuuttiakaan, hänen läsnäolonsa treeneissä ja matseissa on aina hyväksi.
RESERVI
Mikko Koivisto, UNC Greensboro (NCAA) Viime kesän karsinnoissa havaittavissa pientä taantumista vuodentakaisesta, ja meneillään loukkaantumisten runtelema kausi. Koivari on kuitenkin fiksu ja takuuvarma pelaaja, joka osaa heittää, rakentaa peliä ja difata vähän kankeasta liikkumisesta huolimatta.
Vesa Mäkäläinen, Plannja Luleå (SWE) Kuulopuheiden mukaan coach Kenttä on Luulajassa muokannut Vesasta kolmospaikan pelaajaa, ja että hyppyheittokin uppoaa eri tavalla kuin ennen. Tämä on maajoukkueen (ja Vesan) kannalta tervetullutta, sillä kansainvälisissä karkeloissa Vesa jää auttamattomasti pieneksi nelosena. Säpinää ja taistelua luvassa ainakin valmistavissa matseissa.
Olli Ahvenniemi, Tampereen Pyrintö Löysi roolinsa Pietin elohopeapaikkapuolustuksessa ja on nyt sillä tasolla, että pystyy täyttämään Aki Ulanderin jättämän läven maajoukkueen rosterissa. 207-senttisiä puolustuspelaajia, jotka ottavat iskut vastaan valittamatta, ei ole koskaan liikaa.
Sami Lehtoranta, Joensuun Kataja Sami on jäänyt maajoukkueen kokoonpanossa melko lailla vaille roolia, ja viime kesä kului konkarilta akkuja lataillessa. Suuremmin peliminuutteja Samille tuskin on luvassa syistä Lee Jr. ja Ve.Mäkäläinen, mutta jos miestä itseään kiinnostaa, taitojen puolesta paikka maajoukkueringissä on varma.
Ville Mäkäläinen, Worthing Thunder (UK) Meikäläiselle on ainakin tullut yllätyksenä se, että Boa on pelannut näin ehjän kauden BBL:ssa, joka ei tasoltaan häpeä vertailussa Korisliigaan. Boallakin on pikkuveljensä tavoin "tweenerin ongelma", mutta halua kehittyä ja taistella löytynee.
Tuomas Iisalo, Espoon Honka Owen Wilsonin alkukausi meni harakoille loukkaantumisen takia, eikä rytmi ole vieläkään ottanut löytyäkseen. Iisalo on kuitenkin ehtinyt jo näyttää maajoukkuematseissa kyntensä takiaispuolustajana, ja ne 1-2 matsikohtaista heittopaikkaakin näyttävät uppoavan. Asenteellaan ja esimerkillään hyvä lisä rotaatioon.
Antti Kanervo, Kouvot Never Nervous Kanervous syrjäyttänee Koposen maajoukkueen virallisena laukunkantajana tulevan kesän aikana. Ikänsä puolesta Kanervolla ei ole enää sijaa junnumaajoukkueissa, mutta kaveri on osoittanut Toijalan valvovan silmän alla olevansa hyvä rotaatiopelaaja liigaan. Kanervo on atleettisilta lahjoiltaan rajoittunut, mutta viimeisen päälle vakaa heittäjä, joka pystyy Koiviston tavoin myös pelaamaan pointtia. Kuulopuheet kertovat myös, että Kanervo tähtää tosissaan ammattilaisuralle, joten oikea aika nostaa sälli rinkiin on nyt.
KYSYMYSMERKKI?
Damon Williams, Tampereen Pyrintö Jokakeväiset huhut DW:n kansalaisuushakemuksesta pitänevät jälleen paikkansa. Vaikka Williams on tunnettu pelaajana, jolla on taipumusta mököttää jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan, DW kuuluu ehdottomasti taitojensa puolesta neljän parhaan suomalaispelaajan joukkoon. Kuvittelisi myös, että DW:lla olisi kunnianhimoa sen verran, että yhteenpeluu Dettmannin, Salmisen, Hannon ja Teemun kanssa toimisi tilaisuuden salliessa.
BUBBLING UNDER
Juho Nenonen, Joensuun Kataja Takuuvarma treenijätkä, joka on tekemällä tehnyt itsestään heittäjän hyvin tuloksin. Levyreitä tarttuu näppiin vähemmän kuin 202-senttiselle kaverille olisi suotavaa ja nukahduksia sattuu molemmissa päissä, mutta patologisena jokaisen irtopallon perään sukeltajana Nepolla olisi saumansa maajoukkueympyröissä.
Petri Heinonen, UU-Korihait Tämä herättänee älähdyksiä, mutta miettikääpä uudelleen. 207 senttiä ja 100 kiloa screenintekijää, joka tuntuu saaneen Jyri Lehtosen valmennuksessa kolmanneksen kadotetusta itseluottamuksestaan takaisin. Ympärillä olisi lisäksi Hannon, Kotin ja Matisen kaltaisia kavereita taputtamassa selkään jokaisesta hyökkäyslevyristä ja muistuttamassa liian löysistä screeneistä. Tämä on ehkä arpapeliä, mutta kutsu rinkiin voisi olla Petelle tervetullut itsetunnon kohottaja.
Roope Ahonen, Salon Vilpas Luontaisena korintekijänä ja kehittyvänä pelinrakentajana korvannee Petri Virtasen 2010-luvun aikana. Puolustus on mitä on, mutta sallittakoon se vasta 20 vuotta täyttävälle. Maajoukkuekesä rajoittuisi kuitenkin vain muutamaan treeniin, koska päävastuu on yhä U20-matseissa.
Sasu Salin, Espoon Honka U20-kolmikosta selkeästi maajoukkuekypsin pelaaja. Sopisi taitojensa, itseluottamuksensa ja fysiikkansa puolesta jo hiljalleen miesten kinkereihin, mutta koska maajoukkueen takakentällä on ruuhkaa ja kokemustakin on tarjolla, on Sasun tähtäin Ahosen tavoin junnumaajoukkueessa.
Antto Nikkarinen, Kouvot Toijala on antanut Antolle peliaikaa ja Antto on kiittänyt vastuusta niin treeneissä, matseissa kuin punttikopissakin. Jo Ahosen ja Salinin kohdalla mainitut asiat junnumaajoukkuematsien tärkeydestä pätevät kuitenkin yhtä lailla Anttoon. Pari treeniä isojen miesten mukana, ja sitten takaisin U20-matseihin.
(tähän päädyin tänään jutultuani kahvilassa parin tyypin kanssa jotka on omien sanojensa mukaan 'urheilumiehiä')