Vs: Miesten EM-karsinta 2011
Waiting for Godot, eli huomenna se alkaa!
Portugalin avausvoitto Unkarista oli siinä mielessä hyvä herätys, että niin Suomessa kuin kansainvälisten blogistienkaan keskuudessa oikein kukaan ei tahtonut odottaa Mario Palman poppoolta muuta kuin sankarillista haastamista. Nyt Portugali sekoitti pakkaa ja osoitti, että kokemus on valttia. En usko hetkeäkään, että Suomi lähtisi missään olosuhteissa leijumaan Portugalia vastaan, mutta ylimääräinen reality check on aina hyvästä.
Suomi on tiistaina alkaneissa karsinnoissa ennakkosuosikki – nykyisellä terveystilanteella joukkueemme on kaikilla mittapuilla Portugalia tai Unkaria parempi, vuosi sitten asiat olisivat olleet toisin. Silti olen Dettmannin kanssa täysin samoilla linjoilla siitä, että perjantain matsiin Unkari lähtee suosikkina. Tappio ei ole unkarilaisille vaihtoehto, kun taas Suomi pystyisi jatkamaan suhteellisen pienin painein jopa silloin, jos perjantaina tulisi takkiin.
Portugali-Unkari-matsia silmäilleenä minulle tuli sama mieleen kuin monille muille matsia seuranneille: kun Suomi saa täyden rähinän päälle puolustuksessa, Unkari hiiltyy ja pahasti. Sitten katsotaan, minkälainen heittopäivä tulee – onneksi Saksa-ottelussa jo osoitettiin, että Suomi voi voittaa silloinkin, kun pilli soi herkästi ja kolmoset menevät rautoihin. Jos jotain asiaa pitää perjantaina välttää, niin huonoa starttia – Unkarin jokainen runiyritys pitää katkaista välittömästi. Luotan myös siihen, että Petsku ja Shawn pitävät huolen siitä, ettei Trotterilla ole kivaa.
Realistinen arvioni: Unkari hakee parin pisteen voiton perjantaina, jonka jälkeen Suomi voittaa molemmat Helsingissä pelattavat ottelut yli kymmenellä pinnalla. Helsingin voittojen jälkeen Coimbrasta haetaan niukempi voitto. En tosin pistäisi pahakseni sitä, jos jatkoonpääsy tapahtuu jopa 4-0-voitoin..
Pari maajoukkueen harjoitusta nähneenä on ollut ilo seurata jengin menoa, kun kaikki parhaat ovat olleet kehissä. Rannikko heitti basket.fi:ssa, että joukkueen 12.–14. jätkät voi pistää aloitusviisikkoon asti, eikä se ollut sanahelinää: Virtanen, Koivisto, Iisalo ja Mäkäläinen ovat kaikki olleet jopa häkellyttävän hyviä. Heikkoa lenkkiä ei tässä joukkueessa ole.
Kun puhutaan ehkä kaikkien aikojen suomalaisesta korisjoukkueesta, on pakko miettiä jo kuinka monta joukkuetta pystyttäisiin itse EM-kisoissa kaatamaan. Vai pystyttäisiinkö yhtään?