Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Eilisestä on jotenkuten toivuttu. Puoli tuntia matsin jälkeen tolpillaan pysyminen teki vielä vaikeaa. Pinnan voitto Italiasta olisi mennyt omalla arvoasteikoillani tasoihin viime kesän Serbia-voiton kanssa, mutta ei auta jossitella. Kaksi tappiota takana, vähintään kaksi matsia edessä ja juttu on niin, että ainakin toinen jäljellä olevista otteluista voitetaan, vaikka kisalipuista ei enää (ehkä) pelata.
Tunnelmaltaan tiistai-illan matsi oli toiseksi paras koripallo-ottelu, mitä olen koskaan päässyt todistamaan. Ehdoton ykkönen on edelleen helmikuun '98 eurocup-matsi ToPo-Samara Hartwall Areenalla, mutta vastaavan sykkeen aikaansaamiseksi tarvitaan vielä muutama tuhat ihmistä lisää lehtereille. Etenkin viimeisen kolmen minuutin aikana oli ihme, ettei parketti halkeillut metelissä. "Suomifanin korkeakoulu" alkoi hieman vaisun ja kiusaannuttavan oloisesti, mutta en voinut olla hymyilemättä, kun alkumatsista haukotellut Peltsi ei malttanut päätösminuuteilla enää istua. Kiitos yleisölle, eilinen oli upea tapahtuma!
Matsista lähtevien ihmisten turinoita salakuunnellessa jäipähän ainakin mieleen jengin puheet siitä, kuinka "Italia pelasi surkeaa koripalloa, kyllä tältä joukkueelta olisi pitänyt voitto hakea." No joo, mutta asialla on aina kaksi puolta. Parhaimmillaan Italia kierrätti palloa ihailtavalla nopeudella mieheltä miehelle ja pystyi hyödyntämään Suomen apupuolustuksen avun hitautta etenkin avausjaksolla, kun Gigli ja Bargnani pääsivät pistämään pari ilmaista koria lähietäisyyksiltä säkkiin, mutta ottelun edetessä Italian heikkous johtui nimenomaan meidän puolustuksestamme. Päätösjaksolla Italian hyökkäys oli silkkaa Belinellin 1-1-pelaamista.
Petskun ja Teemun vertailu toisiinsa tuntui olevan ihmisten kakkospuheenaihe taksitolpalle lähtiessä. Petsku oli eilen aika alamaissa kolmen jakson verran, mutta vikalla kympillä kaveri ostikin aneita koko kuukausiliksansa edestä. On pakko todeta taas, että Bolognassa vietetyn kauden aikana Petteri on kehittynyt hyvin vakaaksi puolustuspelaajaksi. Belinelli koulutti Petteriä vikan kympin aikana tasan yhden kerran, mutta Suomen viimeisen viiden minuutin aikana Marco ei saanut mitään ilmaiseksi.
Minua ei sinänsä ihmetytä se, että Petteri pelaa ykköstä ja Teemu kakkosta, koska kaksikosta Teemu on pallottomana pelaajana parempi. Toisaalta Petteri on, sanokaa mitä sanotte, maajoukkueen paras 1-1-pelaaja. Sinänsä ihmetyttää se, miten useasti Petteri tyytyy fade away -hypäreihin, koska hän on päässyt molemmissa EM-jatkokarsintaotteluissa tähän asti joka kerta omasta jätkästään ohi. Petskulla on käsittämättömästi kanttia ja itseluottamusta noin nuoreksi kaveriksi ja siinä vaiheessa, kun hän pystyy viimeistelemään ajonsa korille Turiafeista, Petroista ja Bargnaneista huolimatta kuppiin asti, meillä on käsissämme NBA-tasoinen pelaaja.
Heinrich Det Mann pressissä ehtikin jo lausua, että kaksi vuotta sitten maajoukkue pelasi samassa salissa Islantia ja Luxemburgia vastaan, nyt vastassa on Ranska ja Italia. Kehitystä on tapahtunut - ainakin maajoukkuetasolla. EM-karsintavuosina 2008-09 Suomi on ollut "sarjatulokas" A-divarissa, ja hyvinkin usein sarjatulokkaalle toinen kausi on ensimmäistä vaikeampi, mutta näistä matseista on onneksi saatu paljon tärkeää kokemusta jatkoon. Nyt kun jostain junnujoukkueesta vielä ponnistaisi ihan oikea sisäpelaaja, jatkoon olisi taas hieman helpompi lähteä.
Vaikka karsintoja on vielä kaksi matsia jäljellä, tässä vielä epävalistunut ja epävirallinen veikkaus Korisliigan läpimurtonsa partaalla olevista pelaajista, jotka liittyvät maajoukkuerinkiin vuosina 2010/2011: Juho Neponen, Antti Kanervo, Matti Nuutinen, Sasu Salin, Antto Nikkarinen, Lauri Toivonen. Suotavaa olisi, että junnumaajoukkueidemme 210-senttiset kaverit Samuli Vanttaja ja Mikael Sandberg nousisivat isojen poikien leiriin korkoa kasvamaan, kun aika on sille kypsä.
