Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Olipa hienoa päästä vihdoin myös seuraamaan näitä koitoksia ihan livenä. Tämä peli oli mielestäni ehkä selvimpiä osoituksia siitä, että Kotin, Huffin, Koposen ja Muurisen pitäisi antaa pelata niin paljon kuin he jaksavat, Suomen peli oli jälleen kerran niin vahvasti tämän nelikon varassa. Suomella oli tosi vahva alku, mikä tyssäsi kuin seinään kun alun onnistujat Koponen ja Kotti pistettiin penkille ja tilalle tuli, vieläpä käsittämättömän pitkäksi ajaksi, Virtanen ja Lehtoranta. Jostain syystä hyökkäys ei enää kulkenutkaan, paitsi silloin kun Huff sai pallon (monta sisäänajo-midrange-hypäriä se vetikään sisään?). Onneksi peluutusta järkeistettiin (=tiivistettiin) toiselle puoliajalle, ihan hyvän shown pistivät pojat pystyyn.
En ole nähnyt tarkkoja tilastoja, mutta Suomi taisi viedä levarit aika selvästi, toisella puoliajalla hyökkäyspään levareita tuli käsittämättömän paljon. Tästäkin voinemme paljolti kiittää Muurista. Ottelun yllättäjä -palkinnon saa Nikkilä, joka ei totuttuun tapaan esittänyt ihmeitä hyökkäyspäässä, mutta puolustuksessa tuli vikalla jaksolla 3-4 semmoista stoppia että Unkarin pojilla alkoi nousta savu päästä. Hienoa työtä, kerrankin suomalainen iso mies (niin, toinen niistä kahdesta) käytti massaansa hyväkseen. Mielestäni Nikkilällä oli iso merkitys siinä, ettei Unkari päässyt rimpuilustaan huolimatta 12 pinnaa lähemmäs vikalla jaksolla. Unkarin huono kaukoheittoprosentti toki auttoi myös.
Möttölän käsi tuntui jäätyvän täysin alun helasta (liekö vapina ollut psykologista perua, kun uran vika iso peli kyseessä?), mutta ainakin meikäläisen mieltä lämmitti lopun sisäänmennyt kolmonen. Tuuletuksesta päätellen fiilis oli miehellä itselläänkin suht vapautunut. Sääli ettei Hannoa enää nähdä näissä ympyröissä, kysyntää kun kuitenkin olisi, mutta olen iloinen että pääsin osallistumaan siihen ennakkoon povattuun standing ovationiin Möttölän sadannen maaottelun kunniaksi. Sen Hanno kyllä ansaitsi. Olisi ansainnut sen itse asiassa paljon lukuisemmalta yleisöltä, kuin mitä Myyrmäkeen oli jaksanut raahautua...