Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Olipahan maajoukkukesä. Lenssu otti ja odotti tulemistaan kiltisti Unkari-matsin jälkeiseen aamuun, jonka jälkeen toipilaan ravinto onkin koostunut mustikkakeitosta ja Panadolista. Onneksi Urheilukanava ajoitti matsiuusinnan oikeaan ajankohtaan ja pakotti siirtymään pari metriä makuuhuoneesta olkkarin puolelle telkkarin ääreen. Nyt onkin jo freesimpi olo.
Ylen haastattelussa HD:lta kysyttiin, mitä tapahtuu kun Möttölä, Nikkilä ja Lehtoranta vetäytyvät maajoukkueen korinalustoilta. HD nokitti vastaten: "Tämän illan parhaat isot miehet olivat Kotti ja Muurinen." Kimmosta tuskin enää tarvitsee kirjoittaa minun puolestani riviäkään, sillä He-Man on noussut koko koripallokansan lemmikiksi elo-syyskuun aikana. Tuukka puolestaan säästeli parastaan viimeiseen matsiin, mutta osoitti tupla-tuplallaan pystyvänsä parhaimmillaan hyvin ehjään korinaluspeliin. Molemmat kaverit ovat avainasemassa, kun Suomi lähtee hakemaan EM-kisapaikkaa kesällä 2009. Toivotaan Tuukalle ja Kimmolle terveyttä alkavalle pelikaudelle, koska jatkokarsintoihin on heikko lähteä toipilaana.
Möttölä antoi karsinnoissa kaikkensa. Kun muu joukkue vielä haki rytmiä karsintojen avauspuolikkaalla, Hanno pelasi parasta koristaan. Karsintojen edetessä Hanno vetäytyi hiljalleen taka-alalle ja antoi muille tilaisuuden loistaa. Ison miehen lopettamispäätös oli ollut korisväen tiedossa jo hyvän aikaa, mutta media antoi luojan kiitos Hannolle rauhan keskittyä maajoukkuetehtäviin. Rattoisia eläkepäiviä Hannolle ja toivotaan, että pakollisen sapattivuoden jälkeen Hannon löytää esimerkiksi junnumaajoukkueiden valmennusringistä.
Petskulle EM-karsinnat olivat kasvun paikka. Vastassa oli kovempia pelaajia kuin kertaakaan aiemmin, mutta kokonaissaldo jäi lopulta hyvän puolelle. Maajoukkueen pelinrakennusvastuun nappaaminen 20 vuoden ikäisenä ei ole helppo tehtävä, ja vielä vaikeammaksi sen tekee Petskun pelitapa, johon on vaikea suhtautua ilman fanaattista suhtautumista puolesta tai vastaan.
Tärkeintä on kuitenkin se, että Petsku on älykäs jätkä, joka ymmärtää olevansa vielä keskeneräinen. Tähän viittaa vaikkapa tuo koris.netin parin päivän takainen haastattelu. Jos Petsku ja Teemu ovat terveinä kesän '09 jatkokarsinnoissa, meillä on ihan oikeasti maailmanluokan takakenttä käytettävissämme. Petsku on kehittynyt tasaisesti jokaisen pelivuotensa ajan, ja maajoukkueella on 21-vuotiaassa Petskussa käytössään taas paljon suoritusvarmempi pelaaja. Tulevalla pelikaudella on tärkeä merkitys Petskun kehittymisen kannalta. Italian kausi tuo varmasti tullessaan kasvukipuja, mutta ihmettelen suuresti, jos PK ei ole Bolognan rotaatiossa käyttömiehenä jo vuodenvaihteen jälkeen.
Shawn nousi esiin silloin, kun häntä eniten tarvittiin. Olen tainnut kirjoittaa aiemminkin Shawnin olevan kirjoissani pelaaja, joka ikään kuin "kiusaa" faneja hyökkäyspotentiaalillaan. Unkaria vastaan Shawn otti tukun omia ratkaisuja ja oli käsittämättömän suoritusvarma etenkin midrange-hypärillään. Maajoukkueella on Shawnissa käytettävissään pelaaja, joka on perusosaamisensakin kautta joukkueen "glue guy" hyökkäyksessä ja puolustuksessa. Parin ammattilaisvuoden jälkeen Shawn tulee olemaan jo sellainen kaveri, jonka käsiin voi pallon huoleti toimittaa silloin, kun koria kipeimmin tarvitaan.
Vaikka ratkaisumatsissa Unkaria vastaan neljä pelaajaa nousi ylitse muiden, maajoukkuepeleissä käyttöä löytyi koko tusinalle. Matisen kokemus oli valttia Serbia-voitossa. Kehnosti menneen kakkospaikan kokeilun jälkeen Pete Virtanen otti pointin paikan omakseen ja parhaimmillaan rauhoitti peliä, kun Petsku kävi ylikierroksilla. Aki vartioi veräjäänsä tehokkaasti silloin, kun vastustajat olivat löytäneet aivan turhan monta kertaa vapaan miehen alta. Iisalo puolestaan oli osoitus siitä, että pelaaja voi lunastaa paikkansa maajoukkueesta vielä 26-vuotiaanakin. Näillä puolustuspään otteilla Tuomas pelaa sen 11 minuuttia matsia kohden ensi kesänäkin.
En väitä, etteikö parantamisen varaa olisi. Kotiavaus Bulgariaa vastaan olisi ollut hoidettavissa, jos koko joukkue ei olisi kärsinyt kokovartalokipsistä. Kolmen pisteen heittopeli Italiaa vastaan muistutti meikäläisen kaukoheittoprosentteja läntisen alueen IV divarista kaudella 2000/2001. Mustat hetket vieraskentillä (0-16 Bulgaria, 3-26 Serbia) veivät tasaiset matsit tavoittamattomiin. Suora kisapaikka oli paljon lähempänä kuin sarjataulukko näyttää. A-dirrematsit ovat kuitenkin tälle kokoonpanolle uusi kokemus. Ensi kesänä rimaa pitää nostaa korkeammalle, sillä Tuukka, Kimmo, Shawn, Petsku ja muut osoittivat pystyvänsä pelaamaan menestyksekkäästi tällä tasolla.
Joku täällä jo huomauttikin, että putoamiskarsintaan joutuneet joukkueet (Tshekki, Unkari, Ukraina, Viro) ovat FIBA:n rankingissa Suomen yläpuolella ja etenkin Tshekin ja Ukrainan pääsarjat ovat Korisliigaa kovatasoisempia. Suomen parhaiden pelaajien pitää jatkossakin suunnata kotimaan rajojen ulkopuolelle ja totuttautua kansainväliseen pelitempoon. Puolan kisapaikka ei todellakaan ole mahdottomuus, vaikka kuiville selviytyminen kuuden joukkueen jatkopeleistä vaatiikin sitä, ettei keskittyneisyys pääse herpaantumaan hetkeksikään. Meillä on hemmetin hyviä yksilöitä ja toivotaan, että lähitulevaisuudessa meillä on Korisliigaan tarjolla myös yksi tai kaksi seurajoukkuetta, jotka pystyvät pelaamaan kansainvälisissä sarjoissa ilman välitöntä pelkoa joutua velkavampyyrin hampaisiin.
Maajoukkueen täydellisen onnistumisen lisäksi yleisöllä on syytä olla mukana alusta asti samanlaisella sykkeellä kuin kotimatsissa Italiaa vastaan. Virtasen ryhmä Lahdesta piti hyvät jamboreet jokaisessa ottelussa, mutta aika virkamiesmäistä menoa tuo katsomokäyttäytyminen muuten oli. Olisi kiva nähdä mitä tapahtuu, mitä vaikkapa Lahden, Kouvojen, KTP:n ja Componentan faniryhmät yhdistettynä edesmenneeseen Beach Boysiin pystyisivät sommittelemaan yhdessä maajoukkueen riemuksi.
Ja koska se ainakin muutamaa jöröjukkaa niin suunnattomasti ärsyttää, luodaanpa vielä idylli: Ranska hakee kesän '09 EM-kisapaikkaa parhaalla kokoonpanollaan. Tony Parker, Ronny Turiaf, Boris Diaw, Mickael Pietrus ja Mickael Gelabale saapuvat Vantaalle jatkokarsintojen avausotteluun. Suomi on tappiolla 18-35 ensimmäisen vartin jälkeen, mutta nousee Rannikon ja Muurisen onnistumisilla kymmenen pisteen päähän tauolle. Suomi kuroo Ranskan etumatkan piste pisteeltä umpeen ja viimeisessä hyökkäyksessä Ranskan johtaessa pisteellä Koponen ajaa korille, vetää kolme ranskalaispuolustajaa itseensä ja löytää takaovesta vapaana korin alta Tuukka Kotin, joka...
: