- Viestejä
- 1 168
Otetaanpa sitten yhteenveto divarikaudesta 2018-19.
Naisten ykkösdivisioona oli kaudella 2018-19 etenkin runkosarjan osalta poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja jännittävä. Sekä viimeistä pudotuspelipaikkaa että toista putoajaa ratkottiin vielä viimeisellä sarjakierroksella. Kataja Basketin päätös taistella sarjapaikasta kahden ulkomaalaisvahvistuksen voimin toi kevään peleihin poikkeuksellista sähinää. Sarja oli hyvällä tavalla tasainen ja monet ottelut olivat ennakkoon täysin avoimia. Plussana myös se, että uusia pelaajia nousi esiin naisten sarjoissa. Katsojamäärien osalta menee erityinen kiitos Lappeenrantaan ja Äänekoskelle, joissa katsojakeskiarvo oli sadan paremmalla puolella!
Miinuspuolelle jäi kokoonpanojen holtiton vaihtelu. Etenkin suurseurat peluuttivat peleissä milloin ketäkin. Tämä konkretisoitui ikävällä tavalla pudotuspeleissä. Sarjaa seuraavalle yleisölle tehtiin selväksi että tässä sarjassa kyse ei ole varsinaisesti kilpailu-urheilusta jossa pyritään voittoon parhaalla joukkueella. Kentälle laitettiin pelaajia joilla sattui olemaan sopiva päivä pelin pelaamiseen. Ymmärrän tilanteen yksilöiden kannalta mutta en joukkuekilpaurheilun kannalta. Minun mielestäni naisten divari on kilpasarja.
1. Honka
Runkosarjan voitto ja finaalin voitto ei jätä kysymysmerkkejä parhaasta joukkueesta. Vahva kausi, hyvää pelaamista. Runkosarjan yli 80 pistettä / peli on poikkeuksellinen saldo. Sarjavoiton vastapainoksi Hongalla oli koko sarjan alhaisin katsojamäärä. Vuosituhannen vaihteen tuntumassa syntyneet, oman pelaajatuotannon pelurit osoittivat kauden aikana olevansa kovia tekijöitä divarissa, joiltain osin jopa naisten liigassa. Huomionarvoista on, että yksikään pelaaja ei pelannut kauden kaikkia otteluita. 03-syntyneen Henna Sandvikin läpimurto naisten sarjoihin ansaitsee erityismaininnan.
2. Capitals
Hieman haparoiden kauden aloittanut Capitals nousi materiaalinsa edellyttämällä tasolle ja pelasi vauhdikasta ja voitokasta palloa. Korin lähellä löytyi voimaa kiitettävästi, kaaren takaa tulivoimaa ehkä hieman vähemmän kuin kuviteltiin. Useampi aikuisikäinen pelaaja pelasi hyvän kauden. Kamppailutilanteissa dominoinut Emmi Järn oli sarjan paras sisäpelaaja. Monissa eri seuroissa kiertänyt Yasmine Blomfelt pelasi parhaan kautensa. Finaalisarja kokoonpanoheikennyksineen jätti vähän laimean maun kauden päätteeksi, mutta ymmärrettävästi u19-peleihin haluttiin panostaa.
3. Ringside
Runkosarjassa toiseksi tullut yhdistelmäjoukkue yhdisteli hienosti kokemusta ja nuoruutta. Vaikka joukkueen nimilista ei ollut kaikkein kovimmasta päästä, valmennusryhmä Syrjäsen ja Mooren johdolla sai Ringsiden pelaamaan terävästi ja fiksusti. Kuitenkin tiukoissa paikoissa pelinrakentaminen muuttui yksinyrittämiseksi, mikä suisti joukkueen ulos finaalista. Laura Vatanen pelasi taas kerran vahvan kauden ja nuorista mm Maija Kuisma ja Emerita Mashaire löivät läpi aikuisten peleissä.
Jos tekeminen jatkuu samalla tasolla, nähdään Ringside pian liigassa.
4. Turun Riento
Vaihtelevan kauden pelannut Varsinais-Suomen ylpeys oli parhaimmillaan superkova, heikoimmillaan epävarma ja haparoiva. Loukkaantumiset sotkivat kautta ja jotkut pelaajista tahkosivat useampaa sarjaa. Kaudessa oli paljon hyvää: Aada Pekkalainen kamppailee sarjan parhaan pelaajan tittelistä ja nuoret kehittyivät silmin nähden. Turkulaisten valmennus on ilmiselvästi hyvissä käsissä, Nina Kalmin kädenjälkeä täytyy kehua vuolaasti. Mutta miten tästä eteenpäin? Kohti liigaa?
5. BC Nokia
Suosikkina kauteen lähtenyt BC Nokia hamusi ylös liigaan vahvalla divariryhmällä. Nousuhaaveet karahtivat valitettaviin loukkaantumisiin, niitä tuli aivan liikaa yhteen kauteen. Yksikään pelaaja ei pystynyt pelaamaan kaikkia 18 ottelua. Joukkue ei myöskään pystynyt antamaan pelillisesti aina parasta itsestään. Puolustus rakoili oudosti ja korinteko jäi välillä Tuulia Timon varaan. Kahta sarjaa urakoinut Timo oli tälläkin kaudella divarin suurimpia tähtiä. Huikeimmillaan hän kantoi koko joukkuetta hartioillaan. Mutta ei siitä mihinkään pääse: BC Nokia oli kauden pettymys.
6. HNMKY
Kabinetin kautta sarjaan tullut Namika kamppaili hieman yllättäen pudotuspelipaikasta. Pelillisesti tekeminen oli hämmentävän vaihtelevaa. Stadilaiset voittivat Ringsiden kahdesti mutta hävisivät Catz Kakkoselle ja olivat pahoissa vaikeuksissa Äänekoskella. Kokoonpanossa nähtiin reipasta kierrätystä mikä sekoitti omalta osaltaan peliä. Edellisvuoden u19-mestareista useampi pelaaja nousi kiitettävästi naisten pelien tasolle. 03-syntynyt Kati Ollilainen pelasi huikean tulokaskauden ja ihastutti katsojia eri puolilla maata.
7. Pyrintö
Voimakkaasti uudistunut tamperelaisjoukkue pelasi odotusten mukaisen kauden. Se jäi parhaiden joukkueiden varjoon mutta oli askeleen tai kaksi edellä häntäpäätä. Monen muun joukkueen tavoin Pyrinnön kokoonpano vaihteli erittäin paljon, osittain loukkaantumisten takia. Levypallopeli muodostui joukkueen kantavaksi voimaksi, kiitos Evi Sipilän ja Liisa Taposen. Pirkanmaan punaisten kausi oli ehkä hieman hajuton ja mauton. Odotamme seuraavaa kautta.
8. Kataja Basket
Sarjan väriläiskä jonka ulkomaalaishankinnat saivat parrat pärisemään pitkin Suomen niemiä. Kun Katajan kotimaiset kärkipelaajat olivat osittain sivussa, jouduttiin turvautumaan kahteen amerikkalaisvahvistukseen - ja vielä varsin myöhään, kevätkauden alkupuolella. Heistä Candice Warthen oli sarjan kevätkauden paras ja arvokkain pelaaja. Etenkin hänen panoksensa ansiosta joensuulaiset tekivät satumaisen nousun sarjataulukossa. Divarin rohkein koripalloteko -palkinto menee Karjalan kunnaille.
9. Catz Kakkone
Kohtuullisen hyvän kauden pelannut sarjanousija tuli yllätetyksi viime metreillä kun Kataja kolisteli ohituskaistaa pitkin amerikanraudalla. Omiin kasvatteihin nojannut Catz olisi monien mielestä ansainnut sarjapaikan ensi kaudeksi ja kenties sen tulee sen myös saamaan kabinetin kautta. Mikäli Kakkone nähdään jatkossa divarissa, tarvitaan lisäapua kolmen pisteen kaaren taakse. 21% heittotarkkuus kaaren takaa ei kerta kaikkiaan riitä. Asiallisen kauden pelannut Johanna Timperi nousi kissojen kantavaksi voimaksi.
10. Huima
Naisten liigasta edelliskaudella pudonnut Huima lähti divariin suht vaatimattomalla materiaalilla joka ei olisi kaivannut yhtään loukkaantumisia. Kun niiltä ei vältytty, oli luvassa raskas kausi ilman voittoja. Huimalle toivotamme hyvää tulevaisuutta sekä innokasta panostusta junioritoimintaan. Keski-Suomen naiskoripallo kaipaa nyt nostetta. Tuleeko sitä Jyväskylän vai Äänekosken suunnalta, aika näyttää.
Naisten ykkösdivisioona oli kaudella 2018-19 etenkin runkosarjan osalta poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja jännittävä. Sekä viimeistä pudotuspelipaikkaa että toista putoajaa ratkottiin vielä viimeisellä sarjakierroksella. Kataja Basketin päätös taistella sarjapaikasta kahden ulkomaalaisvahvistuksen voimin toi kevään peleihin poikkeuksellista sähinää. Sarja oli hyvällä tavalla tasainen ja monet ottelut olivat ennakkoon täysin avoimia. Plussana myös se, että uusia pelaajia nousi esiin naisten sarjoissa. Katsojamäärien osalta menee erityinen kiitos Lappeenrantaan ja Äänekoskelle, joissa katsojakeskiarvo oli sadan paremmalla puolella!
Miinuspuolelle jäi kokoonpanojen holtiton vaihtelu. Etenkin suurseurat peluuttivat peleissä milloin ketäkin. Tämä konkretisoitui ikävällä tavalla pudotuspeleissä. Sarjaa seuraavalle yleisölle tehtiin selväksi että tässä sarjassa kyse ei ole varsinaisesti kilpailu-urheilusta jossa pyritään voittoon parhaalla joukkueella. Kentälle laitettiin pelaajia joilla sattui olemaan sopiva päivä pelin pelaamiseen. Ymmärrän tilanteen yksilöiden kannalta mutta en joukkuekilpaurheilun kannalta. Minun mielestäni naisten divari on kilpasarja.
1. Honka
Runkosarjan voitto ja finaalin voitto ei jätä kysymysmerkkejä parhaasta joukkueesta. Vahva kausi, hyvää pelaamista. Runkosarjan yli 80 pistettä / peli on poikkeuksellinen saldo. Sarjavoiton vastapainoksi Hongalla oli koko sarjan alhaisin katsojamäärä. Vuosituhannen vaihteen tuntumassa syntyneet, oman pelaajatuotannon pelurit osoittivat kauden aikana olevansa kovia tekijöitä divarissa, joiltain osin jopa naisten liigassa. Huomionarvoista on, että yksikään pelaaja ei pelannut kauden kaikkia otteluita. 03-syntyneen Henna Sandvikin läpimurto naisten sarjoihin ansaitsee erityismaininnan.
2. Capitals
Hieman haparoiden kauden aloittanut Capitals nousi materiaalinsa edellyttämällä tasolle ja pelasi vauhdikasta ja voitokasta palloa. Korin lähellä löytyi voimaa kiitettävästi, kaaren takaa tulivoimaa ehkä hieman vähemmän kuin kuviteltiin. Useampi aikuisikäinen pelaaja pelasi hyvän kauden. Kamppailutilanteissa dominoinut Emmi Järn oli sarjan paras sisäpelaaja. Monissa eri seuroissa kiertänyt Yasmine Blomfelt pelasi parhaan kautensa. Finaalisarja kokoonpanoheikennyksineen jätti vähän laimean maun kauden päätteeksi, mutta ymmärrettävästi u19-peleihin haluttiin panostaa.
3. Ringside
Runkosarjassa toiseksi tullut yhdistelmäjoukkue yhdisteli hienosti kokemusta ja nuoruutta. Vaikka joukkueen nimilista ei ollut kaikkein kovimmasta päästä, valmennusryhmä Syrjäsen ja Mooren johdolla sai Ringsiden pelaamaan terävästi ja fiksusti. Kuitenkin tiukoissa paikoissa pelinrakentaminen muuttui yksinyrittämiseksi, mikä suisti joukkueen ulos finaalista. Laura Vatanen pelasi taas kerran vahvan kauden ja nuorista mm Maija Kuisma ja Emerita Mashaire löivät läpi aikuisten peleissä.
Jos tekeminen jatkuu samalla tasolla, nähdään Ringside pian liigassa.
4. Turun Riento
Vaihtelevan kauden pelannut Varsinais-Suomen ylpeys oli parhaimmillaan superkova, heikoimmillaan epävarma ja haparoiva. Loukkaantumiset sotkivat kautta ja jotkut pelaajista tahkosivat useampaa sarjaa. Kaudessa oli paljon hyvää: Aada Pekkalainen kamppailee sarjan parhaan pelaajan tittelistä ja nuoret kehittyivät silmin nähden. Turkulaisten valmennus on ilmiselvästi hyvissä käsissä, Nina Kalmin kädenjälkeä täytyy kehua vuolaasti. Mutta miten tästä eteenpäin? Kohti liigaa?
5. BC Nokia
Suosikkina kauteen lähtenyt BC Nokia hamusi ylös liigaan vahvalla divariryhmällä. Nousuhaaveet karahtivat valitettaviin loukkaantumisiin, niitä tuli aivan liikaa yhteen kauteen. Yksikään pelaaja ei pystynyt pelaamaan kaikkia 18 ottelua. Joukkue ei myöskään pystynyt antamaan pelillisesti aina parasta itsestään. Puolustus rakoili oudosti ja korinteko jäi välillä Tuulia Timon varaan. Kahta sarjaa urakoinut Timo oli tälläkin kaudella divarin suurimpia tähtiä. Huikeimmillaan hän kantoi koko joukkuetta hartioillaan. Mutta ei siitä mihinkään pääse: BC Nokia oli kauden pettymys.
6. HNMKY
Kabinetin kautta sarjaan tullut Namika kamppaili hieman yllättäen pudotuspelipaikasta. Pelillisesti tekeminen oli hämmentävän vaihtelevaa. Stadilaiset voittivat Ringsiden kahdesti mutta hävisivät Catz Kakkoselle ja olivat pahoissa vaikeuksissa Äänekoskella. Kokoonpanossa nähtiin reipasta kierrätystä mikä sekoitti omalta osaltaan peliä. Edellisvuoden u19-mestareista useampi pelaaja nousi kiitettävästi naisten pelien tasolle. 03-syntynyt Kati Ollilainen pelasi huikean tulokaskauden ja ihastutti katsojia eri puolilla maata.
7. Pyrintö
Voimakkaasti uudistunut tamperelaisjoukkue pelasi odotusten mukaisen kauden. Se jäi parhaiden joukkueiden varjoon mutta oli askeleen tai kaksi edellä häntäpäätä. Monen muun joukkueen tavoin Pyrinnön kokoonpano vaihteli erittäin paljon, osittain loukkaantumisten takia. Levypallopeli muodostui joukkueen kantavaksi voimaksi, kiitos Evi Sipilän ja Liisa Taposen. Pirkanmaan punaisten kausi oli ehkä hieman hajuton ja mauton. Odotamme seuraavaa kautta.
8. Kataja Basket
Sarjan väriläiskä jonka ulkomaalaishankinnat saivat parrat pärisemään pitkin Suomen niemiä. Kun Katajan kotimaiset kärkipelaajat olivat osittain sivussa, jouduttiin turvautumaan kahteen amerikkalaisvahvistukseen - ja vielä varsin myöhään, kevätkauden alkupuolella. Heistä Candice Warthen oli sarjan kevätkauden paras ja arvokkain pelaaja. Etenkin hänen panoksensa ansiosta joensuulaiset tekivät satumaisen nousun sarjataulukossa. Divarin rohkein koripalloteko -palkinto menee Karjalan kunnaille.
9. Catz Kakkone
Kohtuullisen hyvän kauden pelannut sarjanousija tuli yllätetyksi viime metreillä kun Kataja kolisteli ohituskaistaa pitkin amerikanraudalla. Omiin kasvatteihin nojannut Catz olisi monien mielestä ansainnut sarjapaikan ensi kaudeksi ja kenties sen tulee sen myös saamaan kabinetin kautta. Mikäli Kakkone nähdään jatkossa divarissa, tarvitaan lisäapua kolmen pisteen kaaren taakse. 21% heittotarkkuus kaaren takaa ei kerta kaikkiaan riitä. Asiallisen kauden pelannut Johanna Timperi nousi kissojen kantavaksi voimaksi.
10. Huima
Naisten liigasta edelliskaudella pudonnut Huima lähti divariin suht vaatimattomalla materiaalilla joka ei olisi kaivannut yhtään loukkaantumisia. Kun niiltä ei vältytty, oli luvassa raskas kausi ilman voittoja. Huimalle toivotamme hyvää tulevaisuutta sekä innokasta panostusta junioritoimintaan. Keski-Suomen naiskoripallo kaipaa nyt nostetta. Tuleeko sitä Jyväskylän vai Äänekosken suunnalta, aika näyttää.