Pääasiassa käymme koko ajan hyvin yksipuolista keskustelua vain amerikkalaispelaajien määrästä ja kokonaiskuva on kadonnut, että miksi olemme joutuneet tähän tilanteeseen. Miksi amerikkalaisten pelaajien määrästä tehdään aina ongelma, kun syyt ovat muualla, omassa toiminnassamme. Nykyinen systeemi ei kestä tätä pelaajien jatkuvaa ohjaamista ensin HBA:han ja sitten USA:n yliopistokentille. Ei jalkapallossa ja jääkiekossa käydä tätä keskustelua, vaikka jalkapallossa esim. ulkomaalaisten pelaajien määrä on noussut viime kausien aikana. Tuotammeko tarpeeksi kotimaisia pelaajia naisten korisliigaan. Nyt pelaajat ohjataan liiton taholta aivan muualle. Ehkä seurat sitten tekevät naisten korisliigassa niin huonoa työtä, että pelaajia ei kannata ohjata esim. Kotkaan tai Lappeenrantaan.
Home grown päätös oli jo kova isku kaikille pääkaupunkiseudun ulkopuolisille seuroille naisten korisliigassa. Se kuvastaa suomalaisessa koripallossa harjoitettavaa perussuomalaista politiikkaa – ns. yhden aatteen liike. Ei varmasti ollut viime kesä helppo Lappeenrannassa, Kouvolassa, Kotkassa, Vimpelissä, Forssassa ja Äänekoskella rakentaa naisten joukkuetta. Kukaan ei käsittele asian syitä, mistä nykyinen tilanne johtuu. Asiaa katsotaan poikkeuksellisen yksipuolisesti. Koripalloliitto on tehnyt tästä pääkaupunkiseudun lajin, jonka painopiste on maajoukkuetoiminnassa. Seuraus on se, että koris vaipuu unholaan muualla, vaikka siellä ehkä halutaankin pyörittää myös naisten korisliiga toimintaa. Pelaajat eivät pääkaupungin suurista junnuseuroista juurikaan suuntaa kehäkolmosen ulkopuolelle. Mitä tälle voisi tehdä? Vai kannattaako tehdä mitään. Unohdetaan koko naisten korisliiga.
Viime kesänä lähti Suomesta n. 20 naispelaajaa USA:han. Se tarkoittaa n. kahta joukkuetta. Ymmärrän, jos 3 – 5 parasta pelaajaa lähtee yliopistokorikseen. Muut pelaajat voisivat edetä urallaan toista kautta. Pelaajia poistuu enemmän kuin niitä tulee. Ei juniorituotantomme riitä, eikä korisliiga kestä tätä. Lisäksi seuraavien pelaajien taso ei ole tarpeeksi hyvä naisten korisliigassa pelaamiseen. Jos amerikkalaisten pelaajien määrää lasketaan, niin sarjan taso laskee tai vaihtoehtona on joukkuemäärän laskeminen tai sarjasta tulee hyvin kahtiajakautunut. Tai osa seuroista, jotka haluavat pelata naisten korisliigassa joutuisivat luopumaan siitä.
Lisäksi huomioiko kukaan, että USA:n yliopistojoukkueiden koripalloilullinen taso on todella vaihteleva, lajiosaaminen kirjavaa ja pelaajien peliaika on jäänyt usein minimiin. Sitten harmitellaan, kun unelmat eivät olekaan toteutuneet. Kaikille ei käy kuten Möttölälle, Tuukkaselle ja Markkaselle. Tästä huolimatta osa lähtee yrittämään suoraan juniorijoukkueista jo yliopistosarjoihin.
Joten kysymykseni on kenelle tätä naisten korisliiga toimintaa tehdään? Onko kotimainen huippusarjatoiminta meille tärkeää ja mitä sille pitäisi tehdä, jotta pelaajamäärä riittää sarjan pyörittämiseen? On siis muitakin ongelmakohtia kuin amerikkalaisten pelaajien määrä.