Vs: Naisten maajoukkue kesä 2013
Mitä Espanjassa!
Espanjan naisten liiga on maailman kakkonen tai kolmonen! Kaikki pelaajat ovat ammattilaisia. Niin heille maksetaan palkkaa siitä että pelaavat. Jenkeissä ylipistojen on annettava naisurheilulle "sama" dollarimäärä kuin miehille. Suomessa käytännössä perheet maksavat naiskoripallollon ja juniorimaajoukkue pelaamisen sekä leirttämisen. Espanjassa naisetkin ja tytöt saavat Suomen junnu jääkiekkomaajoukkueiden tapaan päiväraha kun ovat maajoukkueessa.
Espanja aloitti 80 uvun lopulla niin poikien kuin etenkin tyttöjen kilpailuttamisen alakouluikäisestä lähtien. Perus asioista on lähdetty, jotka suomeni maassa hyvin tarkoin tuetdetään, mut eihän tytöille niitä voi teettää. Taitoluistelu ja voimistelu teettää. Ei 13-15 vuotiaana alittaneesta voi rakentaa enää kilpakoripalloilijaa. Tai tottakai voi, mut se vaatii niin paljon omaa motivaatiota henkilökohtaiseen harjoitteluun, ettei Suomen koululaistos anna siihen mahdolisuutta.
FIBAN koripalloaakkosten päällepäsmärinä ja yhtenä kijoittajista oli Espanjan 80 luvun lopun naisten maajoukkueen päävalmentaja , tietääkseni psykologian professori Jose Maria Bucceta. Silloin myös Euroopan Koripallovalmantaja yhdisityksen pääsihteeri. Kirja käännetty lähes jokaiselle kielelle, ei Suomeksi kuitenkaan. Espanjan koripallovalmentajyhdistyksen kokouksissa on useampi sata edustaa ja oppijaa. Valmentaminen Espanjassa on ollut lisenssioituna jo 90-luvulta lähtien ja sinun on käytävä kouluttamassa itseäsi määrätyin väliajoin, jotta lisenssisi säilyy.
Ensimmäiseksi tytöt on saatava seuraamaa kilpakoripalloa. Muiden saman ikäisten pelaamista - jopa analyyttisesti - pikkutytöstä lähtien, oman seuran ylempien sarjojen pelejä, miesten mestaruussarjan pelejä ja sitten vielä NAISTEN SM-sarjan ja 1 pelejä, tavoitteena joskus itse pelata siellä.
Kysymys suurelta kädelstä on miten saada kaikki B tyttöjen ja A tyttöjen sarjoissa palaavat tyttelit panostamaan KILPAILUKORIPALLOON JA SITEN SITOUTTAA MYÖS SEURAT SIIHEN.
Koripalloliiton on syytä tukea voimakkaasti seuroissa tapahtuvaa valmennusta niin taloudellisesti kun fyysisesti. Ero maajoukkueharjoittelun ja seuraharjoittelun - myös pelaamisen välillä on päivä ja yö. Oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee.
Esimerkkinä: Tyttö siirtyy Märsyyn lukioaikaiseen koulutukseen, ensin kolme aamuharjoitusta, myöhemmin lisää kaksi iltapäiväharjoitusta ts. 5 harjoitusta viikossa ns. johdetusti omalla ajalla. Valkolakki tulee päähän 3-4 vuoden jälkeen ja hän siirtyy jäähdyttelemään naisten SM sarjaan, jossa pelit + kolme iltaharjoitusta - ei aamuharjoituksia, puhumattkaan että niitä olisi johdettu.
Ilmeiseti Catz on ainoa joka SM sarjassa harjoittelee enemmän kun 3 kertaa viikossa(kärjistystä), toki Koripallolukioissa on muutamilla paikkakunnilla harjoitukset, johdetustikkin.
Espanjassa on suuremoien seurojen ympärillä Akatemiat, josta kerätään heille pelaajat. Kanarian saarille heetaan pelaaajia koulutuksen suoraan Afrikasta. Vielä tähän päivään mennessä Kanarian saaret korvasi huippuliigoissa pelaavien joukkueiden lentomatkailut mantereelle liigasa ja Euroopan Cupissa. Nyt heilläkin on hätä.
TS: puhumme kahdesta täysin erilaisesta koripallomahdista ja sammala puhumme palloiluvoittoisesta valtiosta ja yksilöurheiluun orientoituneesta valtiosta. On suuri kunnia että Espanja ottaa Suomen tytöt koulutukseen. 80-luvun lopusssa ja 90-luvun alussa olimme vielä suhteellisen tasoissa.
