USA-peli oli jotenkin turnauksen käännepiste Suomelle, jenkit kun olisivat olleet ihan voitettavissa mutta nyt näin sitten kävi. Odotin sijoittumista neljän joukkoon ja siten mitalipeleihin. Sijoituspeli 7-8 ei oikein vastaa odotuksiani.
Valmennuksen peluutus oli luokkaa että kaikki pelaavat jolloin mielestäni kuumiakin pelaajia, pelaajia joilla oli hyvö flow päällä, otettiin vaihtoon. Ajatuksena varmaan oli ottaa koko ajan tuoreita jalkoja parketille. No se oli valmennuksen valinta, ja siihen on tyydyttävä.
Toivottavasti huomenna turnaus päätetään voittoon - sitä odottaessa.
Tulkintani mukaan ensimmäiseksi pääpainopisteeksi on valittu pallon paine. Tämä edellyttää niitä tuoreita jalkoja. Ideana on puristaa pelaajista irti jokainen hikipisara. Esimerkiksi nykyinen naisten edustusjoukkue ei pelaa niin vaan siellä on sallittu "lähteä lounaalle" kesken pelin (lue huilata hetki) vaikka pelaaja olisi vielä kentällä.
Tämä pallon paine on ollut pitkä prosessi. Näin ensimmäisen kerran vuonna 2015, kun Suomen valmentaja ohjeisti Vilma Kesästä miten lähellä hänen tulisi puolustaa. Kesänen oli huolissaan, että hyökkääjä ohittaisi hänet, jos hän menisi liian lähelle pallollista pelaajaa. Silloin puolustettiin yli metrin päästä.
Tämän jälkeen alettiin puhua "iholla puolustamisesta", mutta sillä tarkoitettiin käden mitan päässä puolustamista. Nykyään puolustetaan ihan kiinni vartioitavassa pelaajassa. Halutaan, jopa koskettaa sitä palloa.
Toinen pääpaino piste on levypallopelaaminen. Se on paljon tuoreempi prosessi. Pelaajat eivät ymmärrä, että niitä levypalloja ei voita pisin, kimmoisin, vahvin tai nopein. Levypallon saa se joka on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ne tilanteet voitetaan jo ennen kuin pallo on edes irronnut pelaajan kädestä.