Vs: Namika Lahti - KTP 251111
Tulipa käytyä Lahdessa katsomassa rökäletappio...
Ensiksi onnittelut Lahteen, parempi voitti. Ensimmäistä kertaa olin Lahdessa ja täytyy onnitella siitäkin, että tähän mennessä törmäämistäni kotihalleista paras. Sekä yleisöltään että olosuhteilta. Kotkaa tietysti lukuunottamatta
Muita vertailukohtia on kertynyt tosin vasta Töölöstä, Kouvolasta ja Joensuusta.
Sopivan kompakti sali, jossa yleisö lähellä, loistava valaistus ja mökää kiitettävästi. KTP:n onneton peli tosin nosti tunnelmaa eli kotijoukkueellakin oli mahdollisuuksia
Kotkan pelissä ei juu ole hurraamista. Joitakin hyviä puolia sentään löytyi.
Crocker on ihan eri planeetalta kuin Bell. Jo peliin valmistautuminen näytti, että toisessa sarjassa painii. Oikeasti vahvistus. Osaa tehdä koreja ja puolustusasenne kohdallaan.
Vähän ehkä turhan paljon yritti ratkaista itse, mutta toisaalta useimmiten myös siinä onnistui. Ja kun joukkuekaverit ja kuviot eivät vielä ole tuttuja, niin ymmärrettävää. Ja sikälikin hyvä, että taitoja tuntuu riittävän ajoihin ja koreihin ettei jää vain yrittämiseksi. Ehkä löytyy kaivattua johtajuuttakin porukkaan, kun jo ekassa pelissä ei jää seurailemaan mitä muut joukkuekaverit tekee.
Huonompi vaihtoehto on se jos sitä joukkuehenkeä ei sitten löydykkään vaan yksinyritys selittääkin korkeat pinnakeskiarviot.. Toivottavasti ei sentään. Joka tapauksessa saatiin Bluen rinnalle toinenkin pelaaja joka osaa tehdä pinnoja. Puolustukseenkin löytyi asennetta kunnolla. Iholle meni väkkäränä. Ei ollenkaan huono homma se.
KTP:ssa kun taitaa tällä kertaa olla liikaa flegmaattisenpuoleisia pelaajia ja valmentajia. Sikäli tykkään Lassen tyylistä ettei Kamisen tapaan huuda ääntään vinkunaksi jo ekalla jaksolla, mutta jotenkin täytyisi saada agressiivisuutta joukkueeseen. Lehtoranta, Matinen ja Davis ainakin ovat saman tyyppisiä heppuja. Ei löydy viimeistä tarvittavaa särmää herättämään taisteluun.
Davis oli mielestäni pirteämpi kuin aiemmin. Löytyi vähän yritystä. Kai se laittaa yrittämään, kun huomaa olevansa ainoa jenkki, joka ei tee pinnoja eikä paljon muutakaan.. Mutta tänään olisi voinut tulla helposti 10 pinnaa lisää plakkariin, jos olisi tarkemmin upottanut saamansa hyökkäyslevarit ja muut paikat läheltä koria. Mutta kun ei. Taitaa näyttöjen aika huhujen mukaan olla jo ohi.
Sarsevic on mielestäni turhimpia äijiä joukkueessa. Ehkä minulla oli liian suuret kuvitelmat miehestä, mutta jos tämä on parasta, mitä löytyy, niin terve menoa minun puolestani. Ainoa missä on hyvä on pallon varma ylös tuonti ilman menetyksiä. Siis siihen kolmosen viivalle. Ei ole ajouhkaa. Silloin harvoin kuin yrittää, niin järjestään blokataan. Kolmoset ei uppoa eikä kauheasti edes yritä. Pelin johto ja rakentelu keskinkertaista. Se on ainakin selvää, että jos pallon antaa Bojanille, niin nopean hyökkäyksen voi unohtaa. Vie pallon kolmosen viivalle, pysähtyy ja alkaa katselemaan kenelle syöttäisi.
No, viime peleissä on hiukan taso noussut, mutta pääsääntöisesti Pounds pystyisi aivan hyvin tekemään samat jutut. Kun ei se Sarsevicin puolustuskaan kummoista ole.
Tosin ei se puolustus taida muillakaan olla kohdillaan. Kun en noista taktiikoista niin hyvin ole perillä niin en oikein tiedä sanoa mikä siinä mättää. Yritetäänkö liian vaikeita kuvioita? Eikö jengi tiedä mitä kenenkin pitäisi tehdä? Vai onko vain joukkuehenki niin olematon, ettei sytytä oikeasti tekemään töitä joukkueelle?
Huolestuttavinta onkin tietynlainen asenne ja henki, jonka joukkueesta näkee. Etenkin Lehtorannasta huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Lieneekö kysymys henk. koht. itseluottamuksen puutteesta kun muutamana pelinä ei ole uponnut vai koko joukkueen henkisestä tilasta, joka nyt sattuu hänestä välittymään.
Lassen tilannekin lienee varsin kinkkinen. Kannattajien ja ehkä jo johtoryhmän luottamus koutsiin rakoilee penkin alle menneiden jenkkivalintojen ja tietysti tulosten takia. Toivottavasti joukkue edelleen luottaa sataprosenttisesti Lasseen. Muuten on joukkuehengen luonti vaikeaa. Toisaalta tuskin Lasse voi systeemiään kauheasti muuttaa ainakaan tässä vaiheessa. Siinä helposti menee luottamus itseensä ja sitten se vasta hankalaa on koko joukkueelle.
Jospa se tästä vielä kääntyy. Onnistumiset ruokkivat onnitumisia ja homma alkaakin rullata oikeaan suuntaan.
Mutta tuskin se nousu vielä seuraavassa kotipelissä alkaa kun vastaan tulee kivikova Kataja. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan ja tsemppiä joukkueelle.
