NBA:ssa on luisuttu vähitellen tilanteeseen, jossa pallollisen puolustajalta vaaditaan täysin absurdia täydellisyyttä ja puhdasoppisuutta joka tilanteessa ja asennossa (eikä sekään aina riitä). Lähtökohta on se, että olet syyllinen kunnes toisin todistetaan.
Kun 120-kiloinen tyyppi tulee pallon kanssa täysillä kohti kroppaasi, on järjetöntä olettaa, että hidastuksesta voidaan todeta käsien olevan tikkusuorana ylöspäin, rautakanki selkärangassa, kasvot ilmeettöminä ja ainoa hyökkäjään koskeva osa on rintalasta. Haloo nyt saatana. Tässä puhutaan todella isoista liikevoimista ja massoista, ja ihmisen keho reagoi aina koviin törmäyksiin myös vaistomaisesti.
Puolustajalla on oltava oikeus pitää asemansa myös liikkeessä ilman vihellystä, jos hän on siihen ajoissa ehtinyt eikä riko hyökkääjää käsillä. Sillä, että tilanteessa syntyy kovakin kontakti, ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Hauskintahan on, että pallottoman puolustamiseen suhtaudutaan sitten liigassa aivan käänteisesti. Kaikki menee läpi - repiminen, kiinnipitäminen, nipistely, kyynärpäät munuaisiin ja nyrkit palleaan. Kaikki.
