Vs: NBA 2k11
Assari aloitettu Wolvesilla, helvetin hienosti alkanut: kuusi tappiota ja voittoja nolla. Tosin tarkoituksena onkin panostaa tuleviin kausiin, täytyy toivoa että kärsivällisyys kestää joukkueen kanssa niin pitkälle.
Wolvesilla on tunnetusti potentiaalia todella paljon, mutta joukkueen puolustus on kyllä alkuperäisen joukkueen osalta melkoista paskaa, joten ensimmäisen treidin aika koitti jo ennen ainuttakaan peliä. Turhakkeista nimeltä Ridnour, Ellington ja Telfair hankkiuduttiin eroon treidin avulla, ja tilalle tuli Spursista George Hill, Bonner ja Splitter. Hill oli sen verran arvokas pelaaja, että kaupan kylkiäisiksi jouduin luovuttamaan vuoden 2012 toisen kierroksen varauksen Spurssille. Hill oli aivan oivallinen hankinta, sillä hän on hyvä puolustaja ja hyökkyäspäässäkin osaa jaella hyviä passeja ja nakuttaa avoimet kolkit kelvollisella prosentilla sisään. Hillin avauksen paikka oli selviö, ja Johnny Flynn sai tyytyä kuudennen miehen rooliin.
Avauksesta tuli seuraavanlainen:
PG: George Hill
SG: Wesley Johnson
SF: Michael Beasley
PF: Kevin Love
C: Darko Milicic
Ensimmäinen peli oli aivan järkyttävää kurapaskaa, Knicks murjoi joukkueeni maanrakoon ja ainoat onnistujat olivat Darko (6 blocks!) ja Beastleyn suoritus hyökkäyspäässä, oli ainoa joka sai jotain hyvää aikaiseksi siellä. Golden State peli oli vuoristorataa alusta loppuun ja peli kulki välillä todella mallikkaasti, mutta lopussa Ellis syttyi ilmiliekkeihin ja Johnson ei pysynyt enää millään perässä.
Pacersia vastaan kotona oli pakkovoiton paikka ja hyvältä peli näyttikin aivan loppumetreille asti, Pacers pysyi pelissä mukana ainoastaan rivimiesten kolmosilla. Beastley pelasi aivan loistavaa puolustusta ja Grangerin pistetili näyttii puoliajalla nollaa, hyökkäys oli taattua B-Easy laatua. Milicic ja Pekovic pistivät Hibbertin koville aggressiivisella pelillä ja iso löysä oli melko aseeton myös, kuten myös Hillin vartioinnissa olleet Collison ja Ford. Viimeisellä neljänneksellä johtoni olikin vaihtunut tasaiseen tilanteeseen, kun Granger alkoi nakuttamaan heitot sisään, tässä vaiheessa Beastley oli taantunut puolustuksessa tutulle tasolleen. Loppuminuuteilla turoilua ja pallonmenetyksiä, niin Pacers olikin kolmen pisteen johdossa, minulla pallo ja kellossa n. 10 sekuntia aikaa. Yritin katsoa kaikin keinoin hyvää, vapaata heittopaikkaa, mutta sitä ei ikinä tullut, joten tasoitusyritykseni oli Flynnin väkinäinen kolkki, joka kolahti rautaan.
Vieraspeli Rocketsia vastaan oli täyttä paskaa, Yao söi Darkon sekä Loven elävältä ja Johnson ei pystynyt pysäyttämään Martinia, joka oli tulikuuma. Beasley ainoa onnistuja, vaikka Battier on hyvä puolustaja niin hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia Beasleya vastaan, joka oli vaarallinen jokaisella hyökkyäspään osa-alueella. Tämän jälkeen oli vuorossa Heat ja Pistons. En tiedä tunteeko peli ylimielisyyttä, mutta siltä Heatista päätellen kyllä. Wadea ei kiinnostanut mikään muu kuin epätoivoisten ajojen yrittäminen, jotka Hill otti kylmän viileästi pois. James tyytyi kynsien pureskeluun koko ensimmäisen puoliskon ja suurimman vaaran hyökkäyspäässä muodosti Big Z, joka pelasi kuin parhaimpina päivinään. Beastley pelasi hirveällä apinan raivolla ja näpäytti vanhaa seuraansa kunnolla, samanlaista peliä kun Houstonia vastaan. Toinen puolisko meni ns. vituiksi, ja James alkoi dominoimaan. Hyökkäyspäässä uskomattomia heittoja, ajoja ja syöttöjä, puolustuksessa lukuisia syötönkatkoja ja niistä lähtivät vastahyökkäykset todella väkevästi. Lopputuloksena Heatin selvä voitto, jossa numerot kuitenkin valehtelivat hieman.
Pistonsia vastaan oli tasaisen paskaa vääntöä, puolin ja toisin. Peli oli hyvin verkkaista ja hyökkyäkset olivat lähes poikkeuksetta tuloksetonta pallon siirtelyä, jopa huiman alkukauden pelannut Beastley oli vaisu. Peli pysyi tasaisena loppuminuuteille asti, jolloin ei taaskaan koppa kestänyt ja Pistons painosti aitoon blue-collar tyyliin susilaumani lukuisiin virheisiin.
Alkukaudesta ei ole siis jäänyt käteen oikein muuta kuin kuva joukkueen ongelmista, ja käsitys siitä kenen ympärille kannattaa rakentaa. Beastleylle annettiin luonnollisesti heti kättelyssä franchise pelaajan rooli ja mies on täyttänyt tämän erinomaisesti, mies sopii pelityyliini kuin RonRonin nyrkki fanin silmään. Darko tulee myös olemaan avauksen mies jatkossakin, sillä vaikka hän ei taidollisesti mikään Olajuwon olekaan, niin Serbi vastaa käsitystäni sentteristä oivallisesti. Hyvä apupuolustaja ja peloite korinalla puolustuspäässä, hyökkäyspäässä miehen rooli on pelkästään skriinien tekeminen ja hyökkäyslevyjen kyttäily. Hill on ollut hyvä hankinta ja tulee myös jatkamaan avauksessa näillä näkymin pitkään, pelipaikka on vielä tosin hieman mysteeri tulevaisuutta ajatellen, sillä joukkue kaipaisi todellista pelinrakentajaa. Johnson tulee myös jatkamaan joukkueessa, mutta avauksen paikka tulee menemään viimeistään kauden loputtua. Kevin Love on puolestaan ollut todellinen pettymys ja treidaaminen voi tulla lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi. Love on sysipaska puolustaja ja levyreitäkään ei tule toivottua määrää. Hyökkäyspäässä kulkee ailahtelevasti, mutta heittoprosentti on ihan paska, siinä 0.30 paikkeilla. Love on kuitenkin sen verran potentiaalinen kaveri, että katsotaan nyt vielä vähän aikaa. Penkiltä paikkansa on ansainnut Flynn, Brewer ja Pekovic. Loppu penkki onkin sellaista kuraa, että joko treidataan kylkiäisenä tai odotellaan sopimuksen loppumista. Penkkiä tuli vahvistamaan free agenttina signattu, huumeveikko Sean Williams, jolta odotan raakaa hustlausta.
Tulipas pitkä anal yysi assarista
Kiima on kuitenkin peliä kohtaan erittäin kova, uutuuden viehätys on aivan huipussaan ja on kehittynyt aivan helvetisti 2k9:stä.