Vs: NBA Blayoffs 2011
Sanonpa nyt vielä viimeisen sanani tähän Chicago-Miami-sarjaan, kun eräillä tahoilla on hiukkasen tilastoja katsomalla pistetty tappiota yksinomaan Rosen piikkiin. Sanoisin, että tämän sarjan tappio oli yhtä paljon Rosen syy kuin Clevelandin männävuosien tappiot olivat yksinomaan Lebronin syy. (Boobie muuten, kuinka monta joukkuetta James on "kantanut harteillaan" mestariksi?)
On selvää, että Rosen statsit viimeisen neljän pelin osalta ovat aika hirveää katsottavaa. Pelitilanneheittoprosentti oli 33% luokkaa, kolmoset 17%, menetyksiä melkein 4 per peli. Rose oli luonnollisesti Miamin silmätikkuna muttei reagoinut tähän riittävän nopeasti vaan hautoi palloa liikaa itsellään ja otti vaikeita heittoja. Saattoipa mennä hiukan itseluottamuskin. Mutta oliko tappio silti pelkästään Rosen vika?
Miamin puolustus perustui pääasiassa kolmen sekunnin alueen sumputtamiseen, jolloin sinne ajaminen oli hyvin vaikeaa. Normaalisti koripalloa seuraava ihminen voisi olettaa, että tästä sumpusta avautuisi paikkoja kaukoheitoille. Runkosarjassahan Bulls pystyi kierrättämään palloa hyvin heittäjille, jotka myös saivat kolkit jokseenkin kohtalaisesti sisään: Deng 35%, Bogans 38%, Korver 42%. Miami-sarjan neljässä viimeisessä ottelussa nämä kolme heittivät kolkkinsa näin: Deng 7-21, Bogans 5-17, Korver 3-12. Yhteensä 15-50 eli keskimäärin 30% tarkkuudella.
Runkosarjassa Boozer oli terveenä ollessaan Bullsin selkeä kakkosoptio. Boozerin tehtävänä oli olla uskottava uhka ja skoraaja korin alla, mikä samalla avaisi kenttää Roselle ja näille kaukoheittäjille. Miami-sarjan neljässä viimeisessä pelissä Boozer teki 14,5 pinnaa per peli (runkosarjassa 17,5), heitti pelitilanneheittonsa 14-49 eli 39% tarkkuudella (runkosarjassa 51%) ja tuli blokatuksi kaksi kertaa per peli. Varsinkin viimeisessä ottelussa Boozer katosi kuvioista kokonaan, ja Thibodöö antoikin mielellään Gibsonille vastuuta ratkaisuhetkillä, koska Boozer ei myöskään puolustanut lainkaan.
Tätä voisi jatkaa pidempäänkin. Pointti on lähinnä siinä, että näin tilastoja tuijottamalla käytännössä kaikki Bullsin pelaajat näyttäisivät alisuorittaneen Miamia vastaan. Lähimpänä tasoaan näyttäisi olleen Deng, jonka pelitilanneheitot pysyivät kuitenkin yli 40 prosentissa ja pistekeskiarvo yli 17:ssa. Mutta pystyikö Deng luomaan itselleen korintekopaikkoja, saati sitten ratkaisemaan otteluita?
Jokainen hävitty peli oli tiukka ja muutamalla sisään menneellä kolmosella mikä tahansa niistä olisi voinut kääntyä Bullsille. Tosiasia kuitenkin on, ettei Bulls saanut mitään ilmaiseksi, koska Miami puolusti vikat neljä matsia aivan helkkarin hyvin. Vaikka Miami sumputti korin alustan, Chicagon saamat täysin vapaat kolmoset voi varmaan laskea yhden käden sormin. Chicago ei pelannut niin kuin se pelasi runkosarjassa: runkosarjassa Bulls kierrätti palloa vapaisiin paikkoihin, Boozer rynni 1vs1-tilanteet sisään ja Rosen ohi menneet ajot kaavittiin hyökkäyslevareista pussiin. Nyt Miami ei antanut minkään näistä tapahtua. Lasken Rosen syyksi (ja tämäkin menee yhtä lailla Thibodöön piikkiin) pelkästään sen, ettei palloa pistetty liikkeelle riittävän nopeasti. Tuollainen puolustus kun ei aukea kuljettelemalla.
Propsit ja hatunnosto siis Miamille. Ja varsinkin Lebronille, joka ryssi järjestelmällisesti Miamin pelit runkosarjassa mutta on nyt Bostonia ja Chicagoa vastaan ratkaissut jo aika monta peliä vikan neljänneksen sankariteoillaan. LBJ:n vikan Bulls-pelin viimeiset pari minuuttia oli jo todella kovaa suorittamista ja osoitus siitä, kuka on liigan tämän hetken paras pelaaja.
Onnittelut Miamille itäisen konferenssin voitosta. Toivotan myös roppakaupalla epäonnea jatkoon liigan ärsyttävimmälle pelaajalle, ärsyttävimmälle joukkueelle ja ärsyttävimmälle areenakuuluttajalle, joiden suurin fani on kp.comin ärsyttävin kirjoittaja. Enpä olisi uskonut koskaan hurraavani Dallasille NBA:n finaaleissa, mutta nyt sekin on koettava. Perkele.
