NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

[King James]

Olen tässä iltahömpsyttelyn yhteydessä pohtinut jälleen mieltäni kovasti hämmentävää LeBron-ilmiötä. Ja nimenomaan LeBroniin kohdistuvaa vihailmiötä, joka nosti hurjalla tavalla päätään ympäri nettiä vellovaa koripallokeskustelua kolmannen pelin jälkimainingeissa. Olin jo erehtynyt tuudittautumaan siihen uskoon, että LeBron olisi vindikoinut itsensä viime kauden mestaruudella ja sillä yleisellä pelaamisen tasolla, jolla hän nyt nämä kaksi viimeistä kautta on pelannut. Runkosarja menikin aika leppoisissa merkeissä, ja pudotuspelit lähtivät käyntiin ilman sen suurempaa kuohuntaa. Pacers-sarjan aikana oli jo pientä laineiden liplatusta havaittavissa, ja kolmannen pelin jälkeen paska osui ikkunaan järkyttävällä tavalla.

Ymmärsin saman tien, ettei suuren joukon viha pelaajaa kohtaan ole missään vaiheessa muuttunut ymmärrykseksi tai edes neutraaliksi asennoitumiseksi, vaan on pelkästään kytenyt pinnan alla odottaen mahdollisuuttaan päästä pinnalle. Toinen toistaan järkyttävämpiä puheensuoltoja, argumentteja LeBronin pään kestävyydestä ja "legacysta", kaikesta mahdollisesta... Täyttä vihaa. Kaiken tämän keskustelukaaoksen keskellä jäin ihmettelemään yhtä kysymystä.

"Miksi?"

Miksi pelaaja, joka on persoonaltaan osoittanut olevansa äärimmäisen tasapainoinen ja miellyttävä, joutuu moisen vihan kohteeksi?
Miksi pelaaja, joka pelitaidoiltaan on ultimaattinen joukkuepelaaja, joutuu moisen vihan kohteeksi?
Miksi pelaaja, joka on aina myöntänyt virheensä ja kantanut vastuunsa pelattuaan huonosti, joutuu moisen vihan kohteeksi?

Palasin ajatuksissani 90-luvun lopun finaaleihin Utah Jazzin ja Chicago Bullsin välillä. Ne olivat ensimmäiset finaalit, jotka seurasin herkeämättömällä tarkkaavaisuudella. Tietenkin Chicagoa ja Michael Jordania kannattaen. Nyt miettiessäni asiaa, on tuolla finaaliparilla todella paljon yhtäläisyyttä tämän vuoden finaaliparin kesken. Vastakkain:

- Kiistattoman yksilön (Jordan/James) johdattama epäortodoksinen joukkue (ei dominoivaa sentteriä/isoa pelaajaa), joka pelaa omintakeisella pelityylillä (triangle/small ball) ja dominoi liigaa (Bulls 90-luku/Heat 2010-luku)

- Joukkuepalloa perinteiseen old school basketball -tyyliin pelaavat tylsäksi tituleeratut joukkueet (Jazz/Spurs), joiden ykköstähdet suuren yleisön silmissä tasapaksuja ja värittömiä puurtajia, "aliarvostettuja" (Malone-Stockton/Duncan-Parker)

Oma tuntumani oli, että kaikki arvostivat Jordania. Suurin osa oli hänen puolellaan. Ja nekin vastarannen kiisket, jotka olivat Jazzin bandwagonissa, eivät silti vihanneet Jordania. Enintään pelkäsivät ja kunnioittivat.


Noh, ei tarvitse olla Einstein järkeilläkseen Jordanin silloisen maineen ja suosion olevan nykyaikaan siirrettynä kaukana siitä gloriasta, johon hänet nyt puetaan. Ei ollut internetsiä, ei ollut sitä valtavaa informaatiomäärää pelaajan pimeästä puolesta, ei ollut näiden kombinaation tarjoamaa mahdollisuutta vihata omasta olohuoneestaan käsin. Jos Jordanin syntilistan siirtää nykyaikaan ja vertaa sitä LeBroniin, niin todennäköisesti "Jorttu" olisi vielä vihatumpi pelaaja kuin mitä LeBron tällä hetkellä on. Jordanin onni oli se, ettei hän koskaan joutunut kohtaamaan samoja paineita kuin nykyajan pelaajista erityisesti LeBron, ja jossain määrin (toki vähemmän) Kobe, joka on raiskaussyytöksistä ja yleisestä mulkkuudesta huolimatta päässyt varsin helpolla. LeBron on media-aikakauden ensimmäinen korislapsi, joka on joutunut uransa aikana sen mittaluokan mediapaineiden alle, ettei muiden pelaajien yhteenlaskettu paineistus pääse samalle tasolle.

Jo senkin takia minun täytyy jälleen kerran nostaa hattua LeBronille, joka otti koko maailman harteilleen kolmannen pelin jälkeen. Myönsi pelanneensa huonosti, takasi pelaavansa paremmin ja toimitti jälleen kerran sähköpostin kotiin, tuoden Miamin tasoihin vihamielisessä teksasilaisympäristössä pakkovoiton paineet niskassaan.

LeBron, me kaikki olemme todistajia. Halusimme sitä tai emme.

Me Against The World

 

[Mr Brown]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Pohdintaa

Ihan hyvää pohdintaa King Jamesilta. Hienoa! Näihin viesteihin voin vastatakin. Pohdin tässä LeBronia, Heatiä ja muutakin, joka ei suoraan liity sun edelliseen viestiin.

Heti kärkeen sanon Spurssin kannattajana ja neljän mestaruuden takaa: Menestys tuo aina "urheiluvihaa". Jos odotat jotain muuta niin teet suhteellisen turhaa työtä. Aina löytyy ihmisiä puolesta ja vastaan. Se vaan kuuluu asiaan. Jos kannattaa Miami Heatiä ja vielä enemmän LeBron Jamesia niin tämä on väistämätöntä. On helpompi toivoa mestaruutta altavastaajalle. Näin yleistäen asian.

Urheiluvihaanko minä LeBronia? Jaa-a. Mun mielestä mies voisi olla joissain tilanteissa paljon tehokkaampi. Tässä Spurs -sarjassa LeBron on pelannut omasta mielestäni aika tyhmästi. Jos saa pelissä kokoajan heittotilaa eikä käytä sitä hyväksi niin kertoo automaattisesti, että et ole heittouhka vastustajalle. Niinkuin olen tähän topiciin ennekin sanonut, arvostan LeBronin epäitsekkyyttä starastatuksesta huolimatta, mutta silläkin on oltava joku raja. Jos joukkue häviää pelejä liiallisen epäitsekkyyden takia niin silloin on parempi yrittää jotain muuta ja tässä tilanteessa olla paaaljon hyökkäävämpi. Tämä tapahtui viime yönä ja mikä olikaan lopputulos? Viime yön LeBron on sitä mitä itse odotan häneltä pelaajana. Tai ehkä jotain sen vanhan tyylin ja tämän uuden väliltä. Viime yönä miehen oli pakko pelata tosi lujaa, koska tilanne sitä todella vaati. LeBron toimi siis oikein ja siitä hänelle pisteet ja hatunnosto.

LeBronin Miamiin tulo, siis miten se tapahtui, oli käsittääkseni se mikä teki hänestä aika epäsuositun (ainakin osittain). Myöhemmin mies on myöntänyt virheensä ja nöyrtynyt, jonka jälkeen on saatava uusi pohja. Vertailuun Kobe vs. LeBron en lähde. Se keskustelu on ikiliikkuja

Sitten vielä. Älä ota itseesi äläkä suutu. (usko pois, että mua kiinnostaa ihan ilman, että tunnen sut, että olenko loukannut sua vai en)
Jos aina voittojen tullessa ilmestyy linjoille ja lataa ylettömän määrän vastustajan halveksuntaa, vastustajan fanien halveksuntaa ja kaikkea muuta toisen joukkueen aliarvioimista niin ajattelisin, että se automaattisesti voi vaikuttaa myös siihen miten sun kannattamaan joukkueeseen suhtaudutaan. Varsinkin kun suhtautuminen LeBroniin on kuin mies olisi suunnilleen täydellinen. Voi olla, että olen väärässä, mutta olen käsittänyt joidenkin urheiluvihaavan Miamia juuri sen kannattajien takia. Eli sitä saa mitä tilaa. Onko "Miami -viha" siis sun syy? No, tuskin se on kenenkään yksittäisen henkilön tai nimimerkin syy. Urheilu on kummallista ja siihen liittyvät lieveilmiöt, jotka nousee varmaan jostain tunnejutuista tai jostain.

Toivon, että seuraavalla kerralla kun mieli tekee syytää topicci täyteen kaikkea jaskaa niin et teekään sitä (enkä minä, eikä kukaan muukaan) vaan päätät olla mieluummin hiljaa tai kirjoittaa jotain laajakatseisempaa analyysiä. Tiedän vuosien kokemuksella, että pystyt siihen aivan varmasti. Yksikään joukkue finaaleissa ei saletisti ole vain ja ainoastaan huono.

Sanonta kuuluu: Jos näet jonkun käyttäytyvän tyhmästi, katso ettet itse tee samoin.

Heat vs. Spurs -sarjasta: Se, joka voittaa on parempi ja saa mestaruuden. Yksinkertaista ja helppoa vaikka kuinka sattuu ja kismittää. Itse olen veikannut 4-2 Spurssille. Vielä siihen on mahdollisuus. Spurs vie seuraavan, mutta sitten nähdään kuka lopulta on mestari.

Kunnioittaen sinua ja muitakin nimimerkkejä,

Mr Brown
San Antonio, Texas

 

[Tipper]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Miksi LeBron ja Miami saavat vihaa osakseen? Olisiko syynä kenties nykyjoukkueen syntyhistoria? Kaikki se uho silloin. Kiistaton ennakkosuosikin leima. Superjoukkue, joka kuitenkin on voitettavissa ja yllättävän ailahteleva. "The Decisionin" LeBron kuittasi ainakin osittain viime mestaruudella, mutta eiköhän sekin vielä monia kismitä.

Kaikki nuo yllä olevat riittävät siihen, että moni toivoo muiden kuin Heatin voittavan. Ja tässä tapauksessa kannattaa mieluummin "tylsää Spursia".

Jos pelkästään kp.comia ajatellaan, niin eiköhän King James ole itse vuosien mittaan omalla provoilullaan ja vihapuheillaan nostattanut LeBron-vihaa tällä palstalla. Ja niinhän sen kai kuuluu mennäkin? Kai se nyt olisi tylsää, jos kaikki fanittaisivat Lebukkaa. Provot eivät enää uppoaisi jne. Mälsää.

Edit. Mr Brown ehti ensin. Pidemmin. Paremmin.

 

[dentseli]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Kobe, joka on raiskaussyytöksistä ja yleisestä mulkkuudesta huolimatta päässyt varsin helpolla.

Ei Kobe kauhean helpolla ole päässyt. Ennen noita kahta mestaruutta ja 81peliä sai Kobe suunnatomasti kritiikkiä. Hyvin samantyylistä vihaamista kuin Lebronia vastaan, ei nyt ihan niin paljon. Sitten tuota historiaa Kobesta on nykyään muokattu uuteen uskoon, jotta ihmisistä tuntuisi liigassa on joku jolla on Jortun tasonen legacy.

Lebron viha tulee siitä kun sitä hehkutettiin niin paljon ennen kuin oli pelannut yhtäkään ottelua. Kaikki sai kuulla miten hän on parempi kuin heidän suosikkinsa, joka pistää kannustamaan Lebronin epäonnistumista. Sitten vielä Decision päälle, niin ihmisillä on vielä joku syykin mainita miksi vihaa häntä.

 

[King James]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Varsinkin kun suhtautuminen LeBroniin on kuin mies olisi suunnilleen täydellinen. Voi olla, että olen väärässä, mutta olen käsittänyt joidenkin urheiluvihaavan Miamia juuri sen kannattajien takia.

Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Olen kirjoittanut useita kertoja kriittisesti LeBronia kohtaan sen ollessa tarpeellista, mm. viimeisen Cavs-kauden Boston-sarja sekä Dallasille hävityt finaalit.

Jos LeBron-viha tällä palstalla johtuu minusta, niin ottakaa maalitauluksi Kik Jams. Tappouhatkaa, bännätkää, menkää henkilökohtaisuuksiin... Olen Täydellinen Marttyyri, valmis kantamaan niskoillani suomalaisen koripalloyhteisön synnit. Jos se sitä vaatii, niin nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan koripallo.comiin vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa. Vain LeBronin tähden. Vain suomalaisen koripallokulttuurin pelastamiseksi.

(Huomautan samalla, että keskustelun kääntäminen nimimerkkiin tapahtui muiden tahojen toimesta kuin nimimerkin itsensä.)

 

[Mr Brown]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Olen kirjoittanut useita kertoja kriittisesti LeBronia kohtaan sen ollessa tarpeellista, mm. viimeisen Cavs-kauden Boston-sarja sekä Dallasille hävityt finaalit.

Hyvä! En varmasti ole lukenut kaikkia viestejäsi, mutta itseasiassa olet oikeassa.

Jos LeBron-viha tällä palstalla johtuu minusta, niin ottakaa maalitauluksi Kik Jams. Tappouhatkaa, bännätkää, menkää henkilökohtaisuuksiin... Olen Täydellinen Marttyyri, valmis kantamaan niskoillani suomalaisen koripalloyhteisön synnit. Jos se sitä vaatii, niin nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan koripallo.comiin vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa. Vain LeBronin tähden. Vain suomalaisen koripallokulttuurin pelastamiseksi.

Niinkuin varmasti luit niin sanoin ettei tällaiset jutut varmaankaan loppujen lopuksi ole kenenkään nimimerkin vika, mutta mielestäni asiaan voi vaikuttaa omilla kirjoituksillaan. Myös minä.

(Huomautan samalla, että keskustelun kääntäminen nimimerkkiin tapahtui muiden tahojen toimesta kuin nimimerkin itsensä.)

Tämä on totta.

Ehkä olen vain tyyppi, joka ei sopeudu tähän nettikeskustelumaailmaan. Haluaisin, että keskustelu olisi asiallista ja toisia kunnioittavaa. Eli pyysin vain sulta sitä samaa. Jos jo toimit tällä tavalla niin viestini on täysin turha. Mä vaan löydän niistä selkeitä provoja, jotka mun mielestä on turhia. Mun mielestä

Eiköhän tämä ollut meidän osalta tässä
Nautitaan hyvästä finaalisarjasta. Paras voittakoon, on se sitten kumpi tahansa

 

[King James]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

...

Henkilökohtaisuuksiin menoa Vol. 127. Koville tuntuu ottavan.

Minä katson/seuraan koripalloa television/netin välityksellä yhtä paljon tai enemmän kuin kuka tahansa tällä palstalla katsoo/seuraa.

Minä käyn katsomassa kausikorttilaisena kotimaista koripalloa paikan päällä kuten kuka tahansa tällä palstalla käy katsomassa.

Minä pelaan koripalloa harrastuksena kuten kuka tahansa tällä palstalla pelaa.

Minä keskustelen koripallosta kuten kuten kuka tahansa tällä palstalla keskustelee.

(Huomautan samalla, että tässäkin tapauksessa keskustelun kääntäminen nimimerkkiin tapahtui muiden tahojen toimesta kuin nimimerkin itsensä.)

 

[Mokeski]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Pohdintaa.

Hyvä posti. Tosin väärä topic, mutta menköön.

On fakta, että työssään maailman parhaalla on aina "vihaajia". Ylipäätään ihmisluonnolle on ominaista olla altavastaajan puolella, jos kaksi muuten suhteellisen neutraalia urhelijaa/taiteilijaa/mitä tahansa kohtaavat. Vai kannattiko joku Goljatia Daavidia vastaan käydyssä taistossa?

LeBron James on sekä maailman paras työssään että todella kaukana sympaattisesta underdogista - eihän se nyt vaan ole reilua, että on olemassa ihminen, joka on varsinkin fyysisiltä ominaisuuksiltaan lähestulkoon niin lähellä täydellistä koripalloilijaa kuin mahdollista. LeBron James on siis "vihauksen" kohteena täydellinen.

Mielestäni LeBroniin kohdistuva "viha" ei ole kuitenkaan vihaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan enemmänkin vahingoniloista lällättelyä epäonnistumisten sattuessa. Jotkut ehkä ilmaisevat tätä vahingoniloa vihamielisen oloisesti, mistä tämä "vihan" käsite. LeBron Jamesin persoonaa kohtaan, mutta en voi kieltää kokevani aina pientä mielihyvää Suuren ja Mahtavan LeBronin kaatuessa. Näin uskoisin myös muiden rationaalisesti NBA:ta seuraavien tuntevan.

LeBron saa tätä lällättelyä puoleensa enemmän kuin Jordan, koska LeBron on tarjonnut urheilumaailmalle enemmän mahdollisuuksia lällätellä kuin Jordan koskaan. Sillä ihan rehellisesti, LeBron James on urallaan jäätyillyt useasti - varsinkin yksittäisissä otteluissa. Jos vertaillaan tilastoja, Michael Jordan jäi pudotuspeleissä tappio-ottelussa urallaan tasan neljä kertaa alle 20 pisteen, ja vain kerran 90-luvulla. LeBron James on pystynyt tähän feattiin toistaiseksi jo 12 kertaa.

Ei tässä mielestäni ole mitään ihmeellistä, dominoivien pelaajien epäonnistumisille naureskellaan. Jos Jordan olisi a) jäätyillyt urallaan yhtä pahasti ja b) elänyt internet-aikana, olisi joutunut varmasti täysin samanlaiseen paskamyrskyyn.

 

[hamahakkimies]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Äärettömän hieno kirjoitus "Mr. Brownilta". Seuraavaan boldattuun (ja ehkä hieman typerästi erilleen poimittuun) lauseeseen haluaisin kuitenkin tarttua. Pahoitteluni jo tässä vaiheessa, sillä tiedän jo tässä vaiheessa ajautuvani off-topikin puolelle. (Varsinkin kuin tuolla boldatulla lauseella todennäköisesti tarkoitettiin sitä, että keskustelupalstoilla kukaan ei ota Charlotte Bobcatsin faneja silmätikukseen.)

Heti kärkeen sanon Spurssin kannattajana ja neljän mestaruuden takaa: Menestys tuo aina "urheiluvihaa". Jos odotat jotain muuta niin teet suhteellisen turhaa työtä. Aina löytyy ihmisiä puolesta ja vastaan. Se vaan kuuluu asiaan. Jos kannattaa Miami Heatiä ja vielä enemmän LeBron Jamesia niin tämä on väistämätöntä. On helpompi toivoa mestaruutta altavastaajalle. Näin yleistäen asian.

Itse olen aina kokenut, että ennakkosuosikin puolella oleminen on se kaikkein helpoin ja vaivattomin vaihtoehto. Kuka tahansa ohikulkeva aurinkoisen sään fani voi koska tahansa katsoa televisioruudulle ja todeta olevansa johdossa olevan joukkueen kannalla tai kysyä isältään, kuka on paras kaukalossa oleva pelaaja. Mikään ei ole niin helppoa kuin loikata valmiiksi hyvässä vauhdissa hyvin luistavaan kelkkaan.

Omasta mielestäni kaikkein haastavinta ja palkitsevinta on kuitenkin aina ollut pitää heikomman remmin puolia. Luonnollisesti tällöin suurimman osan ajasta nieleskellä katkeraa kalkkia, mutta jos suosikki joskus pärjääkin, palkinto on sen mukainen.

"Altavastaajaa ei kannateta, koska se on helppoa, vaan koska se on vaikeaa."

John F Kennedy: Space Challenge

Omassa tapauksessani olen heijannut Dallas Mavericksia 90-luvun puolivälistä ja täytyy sanoa, ettei se ole todellakaan ollut ruusuilla tanssimista. Tuollaisen porukan kanssa ei todellakaan toivota mestaruutta, vaan pidetään peukkuja edes pienimittaisen progression toivossa ja uskotellaan itselleen, että Chris Anstey on kaikkea sitä, mitä Don Nelson sanoo hänen olevan.

2000-luvun puolella joukkue sitten nousi pudotuspelien kestokilpailijaksi, mutta tulokset olivat lähinnä puhtaita pettymyksiä. "H!t$i vieköön, kunhan edes kerran voitettaisiin Spurs!" Kaudella 2006 Spurs sitten kaatui ja finaaleissakin oli hanskassa jo 2-0 -johtoasema ennen kuin homma levisi täysin käsiin. Tässä vaiheessa saatettiin jo puhua "mestaruuden toivomisesta altavastaajalle", mutta tuon kauden lopputulema oli sellainen, että en vieläkään pysty katsomaan tuon kauden highlighteja Läntisen konferenssien finaalien 7. ottelua pidemmälle.

Parilla seuraavalla kaudella joukkue pelasi runkosarjassa erinomaisesti, mutta floppasi täysin heti pudotuspelien ekalla kierroksella (tai törmäsi itseään melkoisesti lämpimämpään vastustajaan heti kättelyssä). Näiden ottelusarjojen ennakkoarvioissa Mavs oli varmastikin ennakkosuosikki, mutta tuolloinkin isomman kokonaiskuvan kannalta joukkue oli ikuisen luuserin roolissaan ehdoton altavastaaja. Tästä huolimatta nuo epäonnistumiset kirpaisivat niin, että vielä nykyäänkään pysty suhtautumaan täysin objektiivisesti GSW:n organisaatioon, vaikka se on taidettu vaihtaa kokonaan uusiin toimijoihin tässä välillä, tai tuolloin New Orleansissa pelanneeseen Chris Pauliin.

2000-luvun lopulla (siis ennen 2010-luvun alkua) alkoi jo näyttää siltä, että Mavs ei ole menossa mihinkään -- tai siis ainakaan mestaruuden suuntaan -- ja että Dirk Nowitzkin nimi tultaisiin lisäämään samalle "eivät koskaan voittaneet mestaruutta"-listalle yhdessä Barkleyn, Stocktonin, Karl Malonen ja kumppaneiden perään. Kaudella 2010-11 tähdet asettuivat kuitenkin täydelliseen linjaan Mavericksin kanssa ja nippu viimeisiään vetäviä veteraaneja pystyi viimeisellä yrityksellään lyömään NBA Finaaleissa ehdottomana ennakkosuosikkina pidetyn Heatin.

Melkein viidentoista vuoden rämpimisen jälkeen tämä mestaruus oli allekirjoittaneelle sen verran iso tapaus, että multa on aivan turha kysellä, että "kismittääkö?" Ei nimittäin kismitä, sillä tuota mestaruutta ei voi omalta suosikkijoukkueeltani ottaa pois. Kokemuksesta voin nimittäin sanoa, että kausien 2006 ja 2007 päättyessä Mavsin osalta, mua sanalla sanoen vitutti (ei siis "v!+uttanut", vaan ihan rehellisesti vitutti). Jos kauden 2011 Finaalit olisivat päättyneet samalla tavalla saattaisin olla katkera kitisevä vanha äijä (mitä varmaan kaikkein junnuimpien donkkifanien mielestä olenkin), mutta Mavericksin mestaruuden myötä en oikeasti enää nakkaa p@$kaakaan mistään mitättömistä takaiskuista tai vastatuulesta -- mestaruus tuli jo ja kaikki muu on vain plussaa.

Tuollaista oman ajatusmaailman totaalista muutosta ei todellakaan saavuta kannattamalla jotain joukkuetta, joka lupaa ennen ensimmäistäkään pelattua peliä hirvittävän nipun mestaruuksia, tai NBA-pelaajaa, joka on Jenkkien laajuinen TV-sensaatio jo lukiossa. Tuollaisen kepokevyen kannattamisen tuloksena pääsee varmasti sanomaan melkein joka kesä, kuinka "me voitettiin taas mestaruus" ja kailottamaan CAPS LOCK pohjassa netin tukkoon tukkoon, miten "HAHAAAHAHAAA SYÖKÄÄ P@$KAA TYYPIT JOTKA TOIVOITTE SEN JOUKKUEEN PÄRJÄÄVÄN JOKA EI ETUKÄTEEN OLLUT ENNAKKOSUOSIKKI!!!"

Mutta onko se sitten siistiä?

Tuollaiset mestaruudet ja niiden tuottamat feelikset unohtuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun NBA:n valtasuhteet seuraavan kerran siirtyvät ja ennakkosuosikin viitta ojennetaan seuraavalle pelaajalle ja/tai joukkueelle ja omat "suosikit" syövät pölyä. Vastaavasti allekirjoittanut kunnioittaa tuollaisia faneja aivan yhtä paljon kuin tätä tyyppiä:

Suosikkijoukkue muuttuu.. Indianan viimevuosien muutokset rosterissa on muuttanut Pacersin pelityylin tylsäksi ja ennen kaikkea, se ei näytä toimivan.

Portlandia taas olen viimeaikoina seurannut entistä enemmän ja nyt kun Randolph-traden yhteydessä Blazers sai hankittua jo valmiiksi mielenkiintoiseen joukkueeseen Channing Fryen päätin, että nyt oli viimein aika vaihtaa suosikkijoukkuetta.

Nykyään siis Portland ja Atlanta -fani!

Nimi muuttuu: PACE -> BLAZA

Itse asiassa tuollaisten surullisten tapausten välttämiseksi haluaisin sittenkin kääntää tämän ylipitkän ja off-topikiksi kääntyneen puheenvuoron sanoakseni jotain painavaa kaikkein junnuimmille NBA-faneille, joita aidosti kiinnostaa koripallo:

Teistä saattaa tällä hetkellä tuntua siltä, että vitsi että on makeeta olla mukana voittamassa mestaruutta mun oman suosikkijoukkueen kelkassa ja heijaamassa pelaajaa, joka jyrää ylitse muiden, mutta tällaiset feelikset ovat pidemmän päälle katinkultaa. Tehkää itselle palvelus ja tutustukaa johonkin keskikertaiseen tai jopa huonoon NBA-joukkueeseen. Tutustukaa siihen oikein kunnolla ja seuratkaa sitä. Vähitellen huomaatte, että joukkue kasvaa teihin kiinni ja te siihen. Todennäköisesti joukkue rämpii, varaa ihan vääriä junnuja, kirjaa ylisuuriin sopimuksiin vääriä pelaajia ja palkkaa valmentajikseen/rekosikseen aivan totaalisia hölmöläisiä. Jossain vaiheessa joukkue pääsee pudotuspeleihin ja pääsette seuraamaan oikeasti merkityksellisiä pelejä, joissa teillä on oikeasti omaakin panosta (en nyt tarkoita mitään typeriä 4€-betsejä). Jonain vuonna joukkue menee jopa pitkälle pudotuspeleissä ja vedätte koko alkukesän oudossa puoliunessa valvottuanne joka toisen yön katsoessanne suosikkijoukkueenne pelejä. Odotusarvoisesti mestaruutta joutuu odottamaan noin 30 vuotta, mutta jos se sieltä jossain vaiheessa osuu oman suosikkijoukkueen kohdalle, olette sen jälkeen aivan eri ihminen. Vaadittu investointi on paljon suurempi kuin kovimmassa vauhdissa pyyhältävän bandwagonin kelkkaan loikkaamisessa, mutta lupaan teille, että mahdolliset tulokset ovat jotain sanoinkuvaamatonta.

TL; DR: Altavastaajan kannattaminen ei todellakaan ole helppoa, mutta se on sen arvoista.



edit. Tätä viestiä feelistellessäni keskustelu on jo näköjään edennyt aimoharppauksin eteenpäin. Sattuuhan noita. (Valehtelisin, jos väittäisin, että en jälleen kerran ajautunut katsomaan YouTubesta erilaisia Mavsin pudotuspeliklippejä kesken tämän pitkäksi venyneen vastauksen kirjoittamisen.)

 

[jukkka]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Itse olen aina kokenut, että ennakkosuosikin puolella oleminen on se kaikkein helpoin ja vaivattomin vaihtoehto.

Ei se suosikin kannattaminenkaan helppoa ole, ainakaan minun kohdallani. Olen aina kannattanut Lakersia, ja Lakers-faniuteni on ehkä osasyy siihen miksi koko NBA-intoni on hieman lopahtanut ja kiinnostus siirtynyt enemmän ja enemmän NCAA puolelle. Vaikea sanoa mistä yksittäisestä asiasta on kyse, mutta Phil Jackson valmentajana/O'Nealin treidaaminen/jatkuva niin helpon näkoinen joukkueen rakentaminen ovat kaikki olleet osana viemässä hommasta makua (mikä Jacksonissa oli vikana? Se, että kun kesittyi NBA-faniuden alkutaipaleella vihaamaan Chicagoa, ei Jacksonista koskaan saanut innostuttua oli hän miten hyvä tahansa - ja olihan hän!).

Tehkää itselle palvelus ja tutustukaa johonkin keskikertaiseen tai jopa huonoon NBA-joukkueeseen. Tutustukaa siihen oikein kunnolla ja seuratkaa sitä. Vähitellen huomaatte, että joukkue kasvaa teihin kiinni ja te siihen.

Kokeiltu, ei onnistunu. Lakers on mun suosikki. Mutta mähän en ookkaan junnuimpia faneja joihin Hamis viittas. Nyt homma menee niin että mä vaan odottelen koska Lakers taas kasvaa muhun kiinni. Bryantin uran lopettaminen vois olla sopiva paikka uudelle alulle. Katsotaan...

 

[hamahakkimies]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Valitettavasti palaan tähän off-topic aiheeseen, koska haluan siihen palata.

Joku ystävällinen valvoja voisi vaikka halutessaan raapia tästä keskustelusta tämän sivujuonen jonnekin oman otsakkeensa alle.

Aivan yhtä palkitsevaa on omasta mielestä seurata yksittäisiä pelaajia sekä heidän takanaan olevia joukkueita. Esimerkiksi Lebron Jamesin bandwagonissa oleminen on ollut kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Joka vuosi pääsee kyllä jännäämään, päästäänkö päätyyn asti, mutta viime vuotta lukuun ottamatta kaikki kaudet ovat päättyneet valtavaan pettymykseen. Muakin on siis vituttanut monta vuotta putkeen! Yksikään kausi ei silti ole ollut tylsä.

Tässä päästään mahdollisten kannattamisen tuottamien feelisten vaihteluvälin leveyteen. Jos heijaa sarjan ykkössijoitettua pelaajaa, kauden päättyessä tunnelmat vaihtelevat asteikolla "JEE MESTARUUS" -- "noh, ensi vuonna uusi yritys", kun taas yksittäistä joukkuetta seurattaessa, skaala menee asteikolla "JEE MESTARUUS" -- "miksi hitossa se rekonen meni treidaamaan suosikkijoukkueeni ykköskierroksen varaukseen silloin kolme vuotta sitten". Vastaavasti joukkuetta seurataan aivan eri aikajänteellä kuin yksittäistä pelaajaa ja hukkaan valuvat kaudet tekevät menestyskausista sitäkin hienompia.

Olen pahoillani, mikäli (minunkin) tunnesiteeni seuroihin ovat pelaajakohtaisia, mutta esimerkiksi entisen kestosuosikkini Phoenixin rämpimistä ei tällä hetkellä kiinnosta seurata edes vähää alusta.

Joku voisi tähän tölväistä, että "ei muuta kuin 'Pace'-tyylistä lehdistötiedotetta laatimaan".

Miksi tuhlata kallisarvoista aikaa paskaseuran kannattamiseen ja lopettaa intohimoinen basketin seuraaminen heti kun runkkis loppuu, koska ainoa "oikea" joukkue on jälleen viivan väärällä puolella? Seuraan koripalloa sen viihdyttävyyden takia, ja tietenkin pyrin optimoimaan viihtyvyyteni seuraamalla "hyviä" seuroja.

Ei yksittäisten joukkueen kannattaminen missään nimessä poissulje koripallon seuraamista. Itse kannatin tällä kaudella joukkuetta, joka karsiutui pudotuspeleistä 41-41 -rekordilla, mutta tämä ei ole mitenkään vähentänyt allekirjoittaneen mielenkiintoa NBA-pudotuspelejä kohtaan. Mahdollisesti Mavsin putoamisen vaikutus on ollut jopa päinvastainen -- olen nimittäin pyrkinyt katsomaan mahdollisimman paljon kaikkia eri ottelusarjoja yksittäisen joukkueen tapittamisen sijaan. (Itse asiassa IND-ATL -sarja oli ainoa, jonka sivuutin täysin, ja senkin vain, koska ekalla kierroksella pelataan niin montaa rinnakkaista ottelusarjaa.)

"Altavastaajaa ei kannateta, koska se on helppoa, vaan koska se on vaikeaa."

Täysin eri. Altavastaajat ovat altavastaajia. Odotukset eivät ole suuria, jos niitä ylipäänsä edes on. Tällaisen joukkueen kannattaminenhan on maailman helpointa hommaa. Pettymyksiä ei tule, koska ei ole mitään mitä odottaa. Ja kukaan ei varsinkaan pääse naljailemaan kp.comissa oman jengin huonoista suorituksista. Jos mestaruus vielä osuu omana elinaikana kohdalle, niin pääseepä yläpeänä julistamaan, kuinka kyseistä seuraa on kannattanut viimeiset 30 vuotta. Huomattavasti vaikeampaa on kannustaa ennakkosuosikin asemassa olevaa, johon kohdistuva viha, katkeruus ja odotukset ovat jotain aivan toista luokkaa – etenkin täällä kateellisten sielujen mekassa.

Tässä olemme eri vissiinkin eri mieltä.

Itse ainakin petyn aidosti joka kerta, kun kannattamani joukkue karsiutuu jatkosta -- olivat odotukset mitkä tahansa -- ja altavastaajaa kannattaessa noita pettymyksiä tosiaan tulee useammin kuin jää tulematta.

Mitä kp.comissa tapahtuvaan naljailuun tulee, kyseessä on vain pienen pieni pisara koripallon seuraamisen ja koripallojoukkueiden/-pelaajien kannattamisen valtameressä. Useimmiten tuohonkin pätee viisaus siitä, miten metsä vastaa, kun sinne huudellaan ja provosoidaan.

2000-luvun alkupuolella, kun Mavs niitti mainetta joukkueena, joka on ihan ok runkosarjassa ja floppaa aina pudotuspeleissä, aiheesta tuli kyllä kuittia myös kp.comissa. Tästä huolimatta en ainakaan itse pahoittanut mieltäni siitä, mitä täällä v!++uiltiin, vaan siitä, että joukkue floppasi joka kevät pudotuspeleissä. Lisäksi useimmiten nuo kuittailut tulivat sellaisilta tahoilta, joiden tiesin aktiivisesti seurailevan menestystä, joten heidän näkemyksilleen oli erittäin helppoa vain kohauttaa olkapäitään.

Onko pointtini siis, että jokaisen junnun tulisi kannustaa Lebronia ja Heatia? Ei missään nimessä. Hämiksen loppukaneettia en silti allekirjoita alkuunkaan.

Hyvä. Voimme aivan hyvin sopia olevamme eri mieltä tästä.

Ei se suosikin kannattaminenkaan helppoa ole, ainakaan minun kohdallani. Olen aina kannattanut Lakersia, ja Lakers-faniuteni on ehkä osasyy siihen miksi koko NBA-intoni on hieman lopahtanut ja kiinnostus siirtynyt enemmän ja enemmän NCAA puolelle. Vaikea sanoa mistä yksittäisestä asiasta on kyse, mutta Phil Jackson valmentajana/O'Nealin treidaaminen/jatkuva niin helpon näkoinen joukkueen rakentaminen ovat kaikki olleet osana viemässä hommasta makua (mikä Jacksonissa oli vikana? Se, että kun kesittyi NBA-faniuden alkutaipaleella vihaamaan Chicagoa, ei Jacksonista koskaan saanut innostuttua oli hän miten hyvä tahansa - ja olihan hän!).

Lakersin kannattamisen vaikeuteen voisin toistaa pitkiä pätkiä aiemmasta paasauksestani, mutta tyydyn nyt vain toteamaan kieli poskessa, kuinka "jatkuva joukkueen liian helpon näköinen rakentaminen" on kyllä koripallomaailman ehdoton vastine "first world problemsille".

 

[jukkka]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Lakersin kannattamisen vaikeuteen voisin toistaa pitkiä pätkiä aiemmasta paasauksestani, mutta tyydyn nyt vain toteamaan kieli poskessa, kuinka "jatkuva joukkueen liian helpon näköinen rakentaminen" on kyllä koripallomaailman ehdoton vastine "first world problemsille".

Oli kyse minkä maailman ongelmasta tahansa, mulla sillä tuntuu olevan negatiivinen vaikutus faniuteen, ja kannattaminen onkin paljon intohimoisempaa toisessa sarjassa (ncaa: Georgetown) ja lajissa (futis: aston villa) joissa jokainen tappio kirpaisee pahasti ja hyvä voitto saa mahtavan tunteen aikaan. Lakers on kaikista suosikeista pitkäaikaisin enkä osaa sanoa mikä mättää, mutta voisin kuvitella että rämpiminen, joukkueen hidas rakentaminen ja sitä kautta vihdoin onnistuminen saisivat hommaan kipinää. Tottakai, lakers seurana tekee asemassaan oikein ja kokonaisuutena erinomaista duunia - ei mitään järkeä mennä hankalaa reittiä kun ei oo pakko. Ehkä ncaa:n ja futiksen kovempi ja kovempi seuraaminen vaan on syönyt lakers-faniutta. Kun vaikka viime kaudella heräsi joka aamu mielessä "ei aston villa voi pudota", ei lakersin playoffeihin pääseminen/ulosjääminen tuntunut tärkeältä. Parin vuoden sisällä ollaan kuitenkin finaaleissa kävi nyt miten kävi. Liian helppoa.

 

[hamahakkimies]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Oli kyse minkä maailman ongelmasta tahansa, mulla sillä tuntuu olevan negatiivinen vaikutus faniuteen, ja kannattaminen onkin paljon intohimoisempaa toisessa sarjassa (ncaa: Georgetown) ja lajissa (futis: aston villa) joissa jokainen tappio kirpaisee pahasti ja hyvä voitto saa mahtavan tunteen aikaan. Lakers on kaikista suosikeista pitkäaikaisin enkä osaa sanoa mikä mättää, mutta voisin kuvitella että rämpiminen, joukkueen hidas rakentaminen ja sitä kautta vihdoin onnistuminen saisivat hommaan kipinää. Tottakai, lakers seurana tekee asemassaan oikein ja kokonaisuutena erinomaista duunia - ei mitään järkeä mennä hankalaa reittiä kun ei oo pakko. Ehkä ncaa:n ja futiksen kovempi ja kovempi seuraaminen vaan on syönyt lakers-faniutta. Kun vaikka viime kaudella heräsi joka aamu mielessä "ei aston villa voi pudota", ei lakersin playoffeihin pääseminen/ulosjääminen tuntunut tärkeältä. Parin vuoden sisällä ollaan kuitenkin finaaleissa kävi nyt miten kävi. Liian helppoa.

Lakersilla on suuren TV-markkina-arvonsa takia sellainen kilpailuetu pienempiin seuroihin verrattuna, että nuo "kannattamisen kompastuskivet" eivät tule vähään aikaan poistumaan. Joku viheliäisempi saattaisi jopa ottaa nuo boldaamani kohdat jonkinlaisena osoituksena siitä, miksi pienempien seurojen heijaaminen on miltei mielekkäämpää.

(Ja ei, en siis väittänyt, että Mavsilla olisi jotenkin puutetta rahasta. Näinhän ei ole ollut sitten Mark Cubanin mukaantulon. Nykyään joukkueella on kuitenkin ongelmia löytää runsaalle ullakkotilalleen ottajia, koska seuran johtoportaan ylinokkeluuden myötä Mavsin runko on näivettynyt niin pahasti, etteivät Cubanin rahat kelpaa kaikkein pintakermaisimmille vapaaherroille.)

 

[Mestari]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

En tiedä mikä tässä enää on off topicia ja mikä ei mutta mielestäni on helppo kannattaa sekä ennekkakosuosikkeja että altavastaajia, mutta koittakaapa kannattaa keskikastia. Keskikastissa on vaikea repiä ilo, kun ei liikuta oikein mihinkään suuntaan; ei herätä tunteitä. Joukkueen mukaan on helpoin hypätä silloin, kun menee hyvin. Kuka alkaa yhtäkkiä fanittamaan joukkuetta. "Kuin siistiä, noi on ihan surkeita, kannatan niitä" – tuskimpa vaan... Itse myönnän,että hyppäsin Phoenixin kelkkaan juuri silloin, kun meni hyvin. Vuosi 2005: voittoja tuli, Nash oli MVP ja pelattiin sarjan hyökkäysvoittoisinta korista. Oli junnuna kohtuu helppo hypätä ensimmäisen fanitetavan joukkueen kelkkaan.

Mielestäni tuo hyvin meneminen ei kuitenkaan ole se suola tässä jutussa. Kestävän kannattamisen kannalta on paljon parempaa, että välillä menee päin seiniä ja urakalla. Tämä tekee siteen joukkueeseen paljon vahvemmaksi, kun joutuu elämään epävarmuudessa ja toivomaan parempia aikoja. Myös yksittäiset vastoinkäymiset, jotka ovat hyvin savankaltaisia kuin hämiksen Mavs kannattamisessa, ovat vain tehneet sidettä joukkueeseen vahvemmaksi. Ikuinen alamäkikään ei kuitenkaan palkitse, ja jos ilon hetkiä ei tuli, tuntuu kannattaminen turhalta. Jäljempänä pieni kollaasi hetkistä, jotka ovat omalla kohdallani van lujittaneet kannattamista, vaikka on hetkellisesti vituttanutkin ja rajusti. Reilu seitsemän vuotta on jo pysytty saman joukkueen kelkassa ja loppu ei ole näkyvissä, vaikka vuoden 2005 organisaatiosta tai joukkueesta ei ole juuri mitään jäljellä. Tähtipelaajat ja menestys ovat hävinneet, mutta homma jatkuu. Tällä hetkellä on aika tasaista paskaa, mutta eiköhän niitä ilon hetkiäkin ala taas tulemaan... Mlekoista ajatuksen juoksua, mutta tulipahan sanottua

Tim Duncan clutch 3ptr in OT - Spurs 117 Suns 115 2OT (HD)
Spurs vs Suns 2007-2008 playoffs... Many Ginobli game winner in double overtime

Eipä ole korispelin kattominen suorana vituttanut ikinä niin paljon, kuin tuolloin. Vakiintuipahan aito San Antonio viha, joka antaa oman mausteensa fanittamiseen.

Ron Artest Gamewinner vs. Suns!

Oikeesti, ei ***TANA! Niin lähellä, mutta niin kaukana

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=o1_oeZsYI9w#t=232s

Mutta kyllä se joskus hymyilyttääkin

 

[rööriroope]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden fanittaminen

Minua on aika hämmentänyt tämä ulkomaalaisseurojen "kannattaminen". Tarkoitus ei ole välttämättä provota, vaan herättää ihmisiä ajattelemaan.

• Miten seuravalinta tapahtuu? Vaikka NBA:ssa on kaupallistettu kaikki mahdollinen, niin eikö lähtökohtaisesti jokainen seura edusta tiettyä aluetta ja sen asukkaita? Päättivätkö kaikkien isät, jotka olivat jo 1970-luvulta "kannattaneet" Lakersia, että myös heidän poikansa "kannattavat" Lakersia?
• Miten tämä seuravaihto tapahtuu? Voiko "kannattamaansa" seuraa vaihtaa läpsystä kesken kauden, jos näyttää siltä, että seura on jälleen kerran pudotuspelien ulkopuolella?
• Entä miten NBA-seurojen "kannattaminen" näkyy konkreettisesti "kannattajan" elämässä? Huudetaanko televisiolle homovittua ja defencea? Tekevätkö "kannattajat" jotain konkreettista seuran eteen, mikä siivittää pelaajat aina vain parempiin saavutuksiin?

Vaadin, että topikin otsikko muutetaan muotoon NBA-pelaajien ja joukkueiden fanittaminen, sillä nykymuoto lähinnä heittää spermaisaa kusta koripallokulttuurin päälle.

 

[hamahakkimies]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden fanittaminen

• Minua on aika hämmentänyt tämä ulkomaalaisseurojen "kannattaminen". Tarkoitus ei ole välttämättä provota, vaan herättää ihmisiä ajattelemaan.

  Kyllä tuo tekstisi minusta hyvinkin kovalta provolta vaikutti. Ainakin kielenkäyttösi oli lukijaa alentavaa ja sanavalintasi tarkoituksellisesti valittuja.
  
  

  Miten seuravalinta tapahtuu? Vaikka NBA:ssa on kaupallistettu kaikki mahdollinen, niin eikö lähtökohtaisesti jokainen seura edusta tiettyä aluetta ja sen asukkaita? Päättivätkö kaikkien isät, jotka olivat jo 1970-luvulta "kannattaneet" Lakersia, että myös heidän poikansa "kannattavat" Lakersia?

  Mä olen kirjoittanut tästä sulle joskus hyvinkin pitkän vastineen, jonka silloinkin sivuutit täysin ja palasit syyttelemään suomalaisia ulkomaisen koripallon seuraajia "mieshuoraamisesta".
  
  

  Tämä viesti on ensimmäinen järkevä kirjoitus tässä Hiekkalaatikon arvoisessa paskatopikissa.
  
  Topikki on ollut alusta alkaen lähes kaikkia suomalaisia koripallofaneja loukkaava ja nimim. rööriroopen mielipiteet ovat olleet huonosti perusteltua saman futisfoorumilta opitun "mieshuoran" hokemista koripalloviitekehyksessä. Todennäköisesti n. 95% oman ikäluokkani koripallofaneista on aloittanut mukavan harrastuksensa 80-90 -luvun taitteessa ihastellen Michael Jordanin upeita suorituksia ja haaveillen kenties joskus pystyvänsä samanlaisiin taidonnäytteisiin. Vastaavasti samaiset henkilöt todennäköisesti mainitsevat MJ:n yhdeksi suurimmista suosikeistaan vielä nykypäivänäkin.
  
  Mielestäni kenelläkään kp.comilaisella ei ole oikeutta yrittää tahrata toisten kirjoittajien lapsuudenmuistoja ja sitä fiilistä, joka syntyi silloin harvoin, kun maailman parasta korista oli edes kerran telkkarissa tarjolla, huorittelemalla ja vittuilemalla siitä, ettei kaikilla paikkakunnilla välttämättä pelata koripalloa ja ihan kaikilla ei ole varaa lähteä katsomaan NBA-finaaleja paikan päälle.
  
  Vitut siitä, mitä fanitetaan, kunhan tehdään kunnolla ja tunteella.
  
  Allekirjoittaneen mielestä jokaisen sopii kannattaa ihan mitä lajia tai joukkuetta huvittaa. Epäilyttävää toiminnasta tulee vasta siinä vaiheessa, kun suosikkia ollaan vaihtamassa tiiviiseen tahtiin kulloisenkin menestyksen mukaan (*). (Esim. eräskin paatunut Lakersin fani, joka Bostonin mestaruuden jälkeen paukahti ulkopeleihin täydessä Celtics-sotisovassa.) Tämän kaltainen bandwagonista toiseen loikkiminen ei ole mielestäni "oikeaa fanittamista", mutta kyllä tällöinkin voidaan ehdottomasti puhua esim. koripallofaneista. Eihän kaikilla edes tarvitse olla mitään tiettyä suosikkia, jumakeuta.
  
  
  
  Vastaavasti, eräskin kömpelö nuorukainen saattoi aikoinaan innostua vieläkin kömpelömmästä NBA-lupauksesta, joka varattiin allekirjoittaneen ns. NBA-heräämisen aikaan NBA Draftin toisella varauksella. Parasta tässä 228-pitkässä sentterissä olivat heitontorjunnat, joista allekirjoittanutkin tuolloin niin kovasti piti. Valitettavasti ko. pelaajankehitysprojekti ei koskaan lunastanut odotuksia ja pelaajan alkuperäinen joukkue luopui pelaajasta pelaajakaupassa odotettuaan pelillistä läpimurtoa muutaman kauden. Tätä kauppaa seurasi vielä toinenkin ennen kuin allekirjoittaneen suosikkipelaaja löysi lopullisen paikkansa NBA-kartalla. Käytännössä siis allekirjoittaneen suosikkijoukkue vaihtui kahdesti parin vuoden sisään, mutta en ole ikinä pitänyt tätä minkäänlaisena ongelmana.
  
  Tämän stoorin alkupuolella mainittu pelaaja on nauttinut eläkepäivistä monen kauden ajan, mutta suosikkijoukkueeni on ja pysyy. Joukkueesta on löytynyt useampiakin allekirjoittanutta miellyttäviä pelaajia, joista suurimpina suosikkeina on mainittava Nowitzki ja (sittemmin valitettavasti treidattu) DeSagana Diop. Nämä, kuten ei myöskään alkuperäinen suosikkini Shawn Bradley, eivät ole kenties niitä kaikkein suurimpia staroja ja katu-uskottavimpia koripallotähtiä. Itse asiassa Bradleystä muodostui tietyissä piireissä aikamoinen vitsi ja donkkikoosteiden punch line. Olen kuullut aiheesta lukemattoman monta kertaa vittuilua, mutta eipä tuo haittaa. Kaikki kolme mainittua peluria ovat käsittääkseni ns. hyviä tyyppejä ja miellyttäviä ihmisiä, joille toivoisin mielelläni menestystä ja mainetta.
  
  Toisaalta olen seurannut niin tarkkaan kuin Suomen kamaralta on ollut mahdollista Dallas Mavericksin franchisen toimintaa ainakin kymmenen vuoden ajan (sekunnilleen Bradley-treidistä alkaen -- muistan jopa missä olin, kun kuulin tuosta kaupasta!). Jokainen joka koriksesta jotain tietää ymmärtää, ettei 90-luvun lopun Maverickseissa Martin Müürseppeineen, Chris Ansteyneen ja Bubba Wellseineen ollut aivan liikaa hurraamista, eikä kukaan voi syyttää allekirjoittanutta bandwagoniin hyppäämisestä. Toisaalta Mavsin joukkueen kehittyminen ja matka muutaman vuoden takaisiin NBA-finaaleihin on ollut näin etänäkin äärimmäisen mielenkiintoista ja innostavaa seurattavaa. Esimerkiksi Mavsin romahdus vuoden 2006 finaaleissa oli äärimmäisen kirpaiseva kokemus, eikä kenelläkään ole oikeutta väittää, että tuo tunne olisi vähemmän aito kuin paikallisen palloilujoukkueen putoaminen pleijareissa.
  
  Koko tämän ajan olen seurannut myös Torpan Poikien joukkuetta, koska olen ko. seuraa edustanut. Valitettavasti junnuvuosieni seuralla ei ollut edustusjoukkuetta pääsarjatasolla, enkä ole näin ollen pääsarjatason Suomi-korista aivan hirveästi seurannut. Jostain syystä suhde ToPoon ole koskaan muodostunut aivan yhtä intiimiksi kuin kasvattajaseuran edustusjoukkueeseen. Tästä huolimatta ei voida väittää, että allekirjoittaneen NBA:han kohdistuva mielenkiinto olisi jotenkin suomalaiselta koripalloilulta pois: käyn kyllä about kaikissa ToPon kotimatseissa ja katselen telkkarista muutenkin Korisliigaa. Itse asiassa joku voisi väittää, että olen osoittanut jopa sairaalloista mielenkiintoa alempien sarjatasojen koripalloiluun! En usko, että tällainen sitoutuminen koripalloon lajina olisi ollut mahdollista ilmaan teinivuosien NBA Actioneja ja amerikkalaisen koripalloilun ihailua.
  
  Ikinä en ole NBA-matsissa ollut, mutta yksi tärkeimmistä koripalloon liittyvistä tavoitteistani olisi kuitenkin joskus päästä katsomaan NBA-matsia livenä ja olenkin parhaani mukaan koettanut viritellä jonkinlaista reissua Texasiin ensi syksyksi.
  
  
  
  Topikki olisi syytä siirtää välittömästi Hiekkalaatikolle ja ellei jopa suoraan lukkoon.
  
  Omasta mielestäni toisia kirjoittajia ja koripallofaneja huoritteleva röörienrassaaja voi aivan huoletta palata FF2:lle viljelemään FF2-"huumoriaan" ja Sporde-avatarejaan. Enkä varmasti ole ainoa, joka on tätä mieltä -- tälläkin hetkellä kahdeksan kp.comistia on katsonut parhaaksi piilottaa tämän toisia kirjoittajia erittäin syvästikin loukkaavan provosoijan, jonka ajattelumaailma on ilmeisesti hieman vääristynyt isojen poikien futisfoorumille kirjoittelemista jutuista, jotka eivät oikein tälle foorumille istu. Mjötääh?!
  
  
  
  (*) Vastaavasti vierastan suomalaisten tapaa innostua milloin mistäkin marginaalilajista suomalaisten urheilijoiden hetkellisen menestyksen vanavedessä (vrt. esimerkiksi tennis, curling, haulikkoammunta).

  Myönnettäköön toki, että Suomessa NBA:n seuraamista hieman rajoittaa se, ettei pääkaupunkiseudulta löytynyt tällä kaudella edes yhtään Korisliiga-joukkuetta. Tästä huolimatta näkisin, että esimerkiksi yhden ja ainoan joukkueen aktiivinen seuraaminen on niin lähellä "paikallisfanittamisen realistista simulaatiota" kuin Suomesta poistumatta on mahdollista. Lisäksi kokisin, että tällainen kannattaminen on aidompaa kuin lähteminen Veikkaajat.comin arvonnasta voitetulle Los Angelesin reissulle, jossa käydään ihan oikeasti jopa Staples Centerissä hämmästelemässä Marko Yrjövuorta.
  
  

  Miten tämä seuravaihto tapahtuu? Voiko "kannattamaansa" seuraa vaihtaa läpsystä kesken kauden, jos näyttää siltä, että seura on jälleen kerran pudotuspelien ulkopuolella?

  Tähän olen tainnut esittää oman esittää oman näkemykseni jo melko monisanaisesti aiemmin tässä topikissa.
  
  

  Entä miten NBA-seurojen "kannattaminen" näkyy konkreettisesti "kannattajan" elämässä? Huudetaanko televisiolle homovittua ja defencea? Tekevätkö "kannattajat" jotain konkreettista seuran eteen, mikä siivittää pelaajat aina vain parempiin saavutuksiin?

Kyllä tuo Mavericksin kannattaminen/"fanittaminen" ja NBA-koripallon seuraaminen näkyy allekirjoittaneen arjessa aivan pirun v!+un joka päivä. Jokainen aamu alkaa sillä, että herätyskellona toimivasta kännykästä katsotaan edellisyön ottelutulokset (ellei edellinen yö ole mennyt niitä katsoessa) ja joka ikinen ilta päättyy siihen, että plärään nettiä/kp.comia/Twitteriä viimeisimpien koripallokuulumisten toivossa (ellen sitten yritä saada herätyskelloa osumaan kerrankin yksiin yön ottelun alkamisajankohdan kanssa).

"Homovittua ja defencea" en telkkarille huuda, koska se olisi täysin naurettavaa. Ja sitä paitsi yöaikaan hamahakkityttoystava heräisi eikä varmastikaan olisi kovinkaan tyytyväinen.

(Sinulle saattaa tulla surullisena pettymyksenä se, miten Moskowitzin ja Wertheimin "Scorecasting"-kirjassa ei löytynyt minkäänlaista riippuvuutta pelaajie suoritusten ja kotijoukkueen kannattajien "homovittu ja defence"-huutojen välillä. Itse asiassa ainoa asia, mihin "homovittu ja defence" vaikutti merkitsevästi olivat erotuomareiden vihellykset, jotka suosivat kotijoukkuetta. Näin ollen sillä ei ainakaan tilastotieteen silmissä ole juurikaan väliä, millä mantereella joukkuettaan kannattaa.)

Vaadin, että topikin otsikko muutetaan muotoon NBA-pelaajien ja joukkueiden fanittaminen, sillä nykymuoto lähinnä heittää spermaisaa kusta koripallokulttuurin päälle.

Tuossa on kyse vain semanttisesta kikkailusta ja provosoinnista, joka jälleen kerran jää täysin "rööriroopen" alatyylisten sanavalintojen varjoon.

Tässä olisi sinulle muutamia vastakysymyksiä:

• Miten itse koet edesauttavasi suomalaista koripallokulttuuria arvostelemalla lajin seuraajia "mieshuoriksi", jos heillä ei ole mahdollisuutta tai varaa käydä paikan päällä katsomassa suosikkijoukkuettaan?
• Miten sinun mielestäsi suomalaisen koripallosta ja erityisesti NBA:sta kiinnostuneen henkilön tulisi seurata suosikkilajiaan/-seuraansa/-pelaajaansa? Onko Miamiin muuttaminen ainoa vaihtoehto?
• Minkälaisia eroja näet NBA-korista (sinun terminologiaasi käyttäen) mieshuoraavien suomalaisten ja Eurokorista seuraavien true believereiden välillä?
• Uskotko oikeasti, että Futisforumilta lainatun sanaston ja ajatusmaailman apinoiminen ja sen pakkosyöttäminen koripallo.comiin vie suomalaista koripallokulttuuria eteenpäin? Onko tässä kyse virhepäättelystä, jonka mukaan "FF2:llakin kaikki kiroilevat vitusti ja huorittelevat toisia ja se on Suomen suurin urheiluyhteisö, joten kp.comkin saadaan varmasti tällä alatyylillä nousuun, MJÖTAAAHHH???"

edit. Lainattu omaa tekstiä neljän vuoden takaa ja todettu, että mä alan olla samoja juttuja jankkaava vanha jäärä. (Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, miten kova olin kiroilemaan ennen Mavsin mestaruutta.)

 

[jukkka]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

• Minua on aika hämmentänyt tämä ulkomaalaisseurojen "kannattaminen".

  • Entä miten NBA-seurojen "kannattaminen" näkyy konkreettisesti "kannattajan" elämässä? Huudetaanko televisiolle homovittua ja defencea? Tekevätkö "kannattajat" jotain konkreettista seuran eteen, mikä siivittää pelaajat aina vain parempiin saavutuksiin?

  
  Vaadin, että topikin otsikko muutetaan muotoon NBA-pelaajien ja joukkueiden fanittaminen,

  
  Mä kyl ymmärrän termit supporter ja fan/kannattaja ja fani ihan synonyymeinä joten meni hiukan ohi. Amerikasta ja sen koriskulttuurista nyt en oo varma, mutta englannissa ja futiksessa niillä ainakin tarkotetaan yleensä käytännossä ihan samaa.
  
  Ja tuohon oman alueen jengiin/suosikin valintaan haen kanssa esimerkit englannista koska se on tutumpi: tietenkin kannattajakunta tulee pääosin omalta alueelta, mutta kyllä se on kovin yleistä sieläkin että suosikki on valittu ihan yhtä "perusteettomasti", ja vailla mitään pohjaa kun täältä suomesta käsin, vaikka 80/90-luvun menestyksen vuoksi, eikä sitä mielestäni katsota mitenkään pahalla. Mä tunnen myos Derby County fanin joka rupes kannattamaan seuraa koska piti logosta ja pelipaidasta, eikä asunut sielä päinkään. Niin syvällisestä valintakriteeristä voi olla kyse. Isä ja poika saattavat kannattaa kahta eri huippuseuraa, eikä kumpikaan ole kotikaupungin poppoo. Ja siis jos on ok kannattaa maan sisällä eri alueen jengiä, miksei olisi ok kannattaa suomesta käsin minkä tahansa maan joukkuetta.
  
  Ei ainakaan englannissa kukaan tunnu kyseenalaistavan faniutta. Kun kävin itse ekaa-tokaa vuotta porukassa peleissä olin ihan yhtä hyvä fani kun vuosia mukana olleet. Ihan sama miksi kannatat, tärkeää on vain että kannatat. Veikkaan että jenkkikoriksessa on samanlainen, suvaitseva meininki. Faniuden glamourisoiva stereotypia ei välttämättä ole aina ihan totta.
  
  Jenkeistä tunnen ihan pari korisfania. Yksi on kotoisin New Mexicosta, asuu Washingtonissa ja diggailee vissiin Dallasia. Ja ihan rauhassa saa tehä niin.

 

[Tipper]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Oma Lakers-fanitus sai kipinän 1990-luvun lopulla, kun Shaq siirtyi Lakersiin ja Kobe oli vasta nuori lupaus. Fanitin tuolloin nuorena kloppina Bullsia ja Jordania. Vasta 2000-luvulla Lakersista tuli suosikkijoukkueeni. Pitkälti sen hetkisten pelaajien ja valmentajan vuoksi. Sittemmin on tullut perehdyttyä Lakersin historiaan, Showtimeen ja koko legacyyn -- ja se on lujittanut "faniutumista". Täytyy tunnustaa, että Koben yksilösuorituksista on viimeisten 10 vuoden aikana tullut nautiskeltua, vaikka olenkin epäitsekkäämmän pelitavan kannattaja yleisesti ottaen. Onhan Lakersin fanittamiseen osaltaan liittynyt Koben uran ja menestyksen seuraaminen, vaikka tuskin olisin Koben siirryttyä muualle vaihtanut joukkuetta. Tai en itse asiassa tiedä. Ehkä olisinkin saattanut sen tehdä aikana kun Lakers sukelsi -- ennen Pau Gasolin kauppaa. Sitä etenkin nuorempana tarttui herkästi supertähtiin ja seurasi heidän edesottamuksiaan. Nykyisin katsoo kokonaisuutta ja joukkueen pelitapaa. Vuosien varrella on tullut selväksi yhä vahvemmin jo puhuttu Lakersin houkuttelevuus. Se, että Losiin varmaan aina saadaan suhteellisen nopeasti ja helposti(?) kiinnostava ja hyvä joukkue kasaan, ainakin lisää omaa mielenkiintoa. Mua sellainen ei haittaa vaan päinvastoin. Ja hei, purple & gold toimii omaan silmään!

Yhden joukkueen fanittaminen on ajankäytöllisistä syistäkin hyvä juttu. Mulla ei vain riitä aika katsoa muiden joukkueiden keskinäisiä otteluita, joten niiden pelejä tulee lähinnä nähtyä Lakersia vastaan.

 

[rööriroope]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Mieshuorien (hämiksen terminologiaa käyttäen) kanalaan on näköjään astunut toinenkin kukko, koska pieni ajatteluun rohkaiseminen aiheuttaa näinkin vuolasta itkua.

En jaksanut koko pitkää vuodatusta lukea, mutta koitetaan vastata tuohon lopun listaukseen.

Tässä olisi sinulle muutamia vastakysymyksiä:

• Miten itse koet edesauttavasi suomalaista koripallokulttuuria arvostelemalla lajin seuraajia "mieshuoriksi", jos heillä ei ole mahdollisuutta tai varaa käydä paikan päällä katsomassa suosikkijoukkuettaan?

En tietääkseni ole viimeaikoina jaksanut heittää ilmoille mieshuora-korttia, vaan kuten totesin, päämääräni oli laittaa ihmiset ajattelmaan oman "kannattamisensa" motiiveja. En uskonut puolustusmekanismien olevan näinkin katkeraa luettavaa.

Otetaan näille hämiksen "mieshuorille" käytännönläheinen esimerkki: Läheskään kaikilla katalonialaisilla ei ole varaa lähteä Barcelonan peliin, mutta kuinka moni alkaa kannattaa sen takia jotain Liverbirdiä? 1+1=2.

• Miten sinun mielestäsi suomalaisen koripallosta ja erityisesti NBA:sta kiinnostuneen henkilön tulisi seurata suosikkilajiaan/-seuraansa/-pelaajaansa? Onko Miamiin muuttaminen ainoa vaihtoehto?

Kuulostaapa vaikealta. Tehdäänpä tällainen tajunnanvirtaa ravisuttava ehdotus: seuraa alueesi koripalloseuran edesottamuksia osallistumalla pelitapahtumiin. Kuulostaa kyllä hävyttömän vaikealta tavalta osallistua koripallotoimintaan. Ehkä parempi vaihtoehto olisi jäädä kotiin ja tapittaa televisioitua koripallo-ottelua käsi pääkallokalsareissa.

NBA-koripalloa saa jokainen toki rauhassa seurata, mutta se ei edesauta koripalloa yhtä paljon. Tällöin ei toki voida puhua kannattamisesta.

• Minkälaisia eroja näet NBA-korista (sinun terminologiaasi käyttäen) mieshuoraavien suomalaisten ja Eurokorista seuraavien true believereiden välillä?

En tätä terminologiaa ole pitkään aikaan käyttänyt, mutta vastataan kysymykseen kuitenkin: En näe eroa. Itse luulin pienenä superjunnuna olevani tietyn seuran kannattaja, mutta nykyisin ainoastaan sympatiseeraan tiettyjä seuroja heidän asemansa takia.

• Uskotko oikeasti, että Futisforumilta lainatun sanaston ja ajatusmaailman apinoiminen ja sen pakkosyöttäminen koripallo.comiin vie suomalaista koripallokulttuuria eteenpäin? Onko tässä kyse virhepäättelystä, jonka mukaan "FF2:llakin kaikki kiroilevat vitusti ja huorittelevat toisia ja se on Suomen suurin urheiluyhteisö, joten kp.comkin saadaan varmasti tällä alatyylillä nousuun, MJÖTAAAHHH???"

Uskotko oikeasti, että ulkomaisen seuran fanittaminen edesauttaa maamme koripalloa? En tietääkseni pakkosyöttänyt "ainoita totuuksia", vaan tarkoituksenani oli saada ihmiset oikeasti miettimään omaa fanittamistaan. Jos ajatteluun ohjaaminen on kiellettyä nykyisen MTV-sukupolven aikana, niin myönnän olevani syyllinen.

Toisia keskusteluforumeita on turha vetää tähän keskusteluun mukaan. Kielenkäyttöni saattaa olla shokeeraavaa, jopa groteskia, mutta tarkoituksenani ei ole päästä siitä eroon ajojahdista huolimatta.

Koska hämis ohjasi keskustelua tähän suuntaan, on keskustelua lähes turha jatkaa - lopputuloksena olisi loputon noidankehä, joten annetaan hämiksen saada viimeinen kommentti. Oman mielipiteeni mukaan seuraava on kuitenkin faktaa: 1. suomalaisen koripalloseuran otteluihin osallistuva Matti edesauttaa maamme koripalloa enemmän kuin 2. Hannu, joka seuraa pelit ainoastaan kotisohvalta. Judges?

______________________________

koripallofaneja huoritteleva röörienrassaaja

Oliko tässä nyt sitä " Henkilökohtaisuuksiin menoa"?

 

[Sir Karnivori]

Vs: NBA-pelaajien ja joukkueiden kannattaminen

Mielenkiintoisia nämä "kannattamisen" ja "fanittamisen" sosiaaliset rakenteet säännöstöineen. Itsestäni ei kunnon fania kasvanut (kieroutuneen luonteen lisäksi) sen takia, että herkässä nuoruusvaiheessani ysärillä NBA:n seuraamiseni oli suht hankalaa erinäisistä syistä. Bullsin lätsä mulla toki oli. Kun sitten tämän vuosituhannen puolella innostuin asiasta uudelleen ja löysin keinot matsien seuraamiseen, putosin kauniisti Pistonsin vaunuihin suoraan aallonhuipulla mestaruusvuonna - useimpien sääntöjen mukaan tää on noloa ja asiastahan kannattaisi pitää turpa kiinni.

Etenkään viihteen suhteen en paha kyllä ole enää pitkiin aikoihin oikein välittänyt muiden pitämisistä - jos satun vaikka tykkäämään jonkun purkkatähtösen musatyöläiseltä ostamasta biisistä, niin luukutan sitä ihan rauhassa perhefarmarissa cooliusmittarin punoittamisesta välittämättä. Olen ollut hoksaavinani, että itse valitsemani viihteen on tarkoitus viihdyttää minua itseäni. No, jos nyt jotain selityksiä yrittäisi keksiä, niin Pistons kyllä joukkueena sopi henkiseen maisemaani kuin särki mertaan. Ei-staroja, jotka tiiminä vetivät staroja turpaan; dominointi puolustuspään kautta; tyyppejä, joilla oli heikkouksia, mutta pääsivät niistä yli muiden avulla. Kröh, niisk - niin, missä olinkaan? Nautin silti estottomasti siitä, kun joku peliälyhaasteinen atleettinen friikki donkkaa sen pointtitoivon parketinrakoon. Nää poispilatut miljonäärinplantut osaa kyllä viihdyttää, ja minähän viihdyn.

Itseni määrittelisin siis lähinnä koripallon viihdekäyttäjäksi, jolla on jonkinmoinen suht sattumanvaraisesti valikoitunut Pistons-fiksaatio. Katson matsin, googlaan tilastoja tai kelailen donkkivideota, jos se on kiinnostavaa. En saanut itseäni katsomaan kovin montaa Iverson-vetoista matsia. Sama Stuckeyn "pelinrakentamisen" kanssa. Mutta kyllä mulle tuli noista ratkaisuista yllättävän paha mieli, samaten kun Villanueva ja Gordon saivat naurettavaa matkalle pankkiin. Molemmat viimeksimainitut itseasiassa pelaajia, joita seurasin lahjakkuuksiensa vuoksi hyvinkin mielelläni muiden joukkueiden riveissä, mutta joita en ikimaailmassa olisi halunnut "omaan" tiimiin, jonka toivoin pelaavan voittavaa palloa. No, Gordonin olisin kelpuuttanut kuudenneksi mieheksi kuudennen miehen liksalla. Pointtina siis se, että en koe velvollisuudekseni katsoa yhtään Pistons-matsia, jos se ei kiinnosta, ja onneton räpellys ja vastustajan vapaat layupit eivät kiinnosta. Nyt toki on taas seurattavaa.

Pyrin lähestymään tätäkin viihteen muotoa positiivisen kautta, etsin juttuja, joita joukkueet ja pelaajat tekevät hyvin ja/tai erilaisesti. Tän suhteen NBA on kultakaivos, tai oikeastaan friikkisirkus. Mainita pitää Ben Wallacen Pistonsien lisäksi ainakin Steve Nashin Sunsin hyökkäys ja Spurs. Spursin pelistä ja monista pelaajista pidän kovasti, mutta kyllä pieni tunnistettava, katkera juonne löytyy -05 -tapahtumien johdosta. Nyt olen nauttinut esimerkiksi Curryn heittämisestä, JaVale McGeen "pelityylistä", Memphisin isojen miesten pelaamisesta, Parkerin uran huipusta ja Miamin träppipuolustuksesta. Lisäksi aika paljon löytyy tahatonta huumoria, ja mikä ettei löytyisi - koko asetelmahan on aika mielipuolinen machoiluineen, oikein tekemisineen ja miljoonineen tarpeettoman palloleikin ympärillä.

Positiivisen kautta lähestyn myös foorumeita. Mä yritän Mr. Brownin tapaan kohdella muita kunnioittavasti ja mieluummin tuottaa iloa kuin mielipahaa. Netissä tätä voisi pitää naiivina, mutta tällä mennään. Samaten yksi periaatteeni on pyrkimys rehellisyyteen - sillä mennään, mitä on, ja todellisuus ei saa olla uhka. Mitään objektiivisuusharhaa en elättele, mutta pyrkimys on hyvä pitää elossa. Sisäinen trollifiltteri on tärkeä osa onnistunutta nettielämää - ja tietysti komiikkaa sekä mielenkiintoisia psykologisia katsantokantoja löytyy näihinkin - mutta pakko tunnustaa, että kyllä se negatiivinen schaiba on tänkin foorumin kohdalla välillä saanut aikaan karttelua, ja kirjoittamiskynnyskin on ollut korkealla useiden vuosien aktiivisestakin lukemisesta huolimatta. Foorumeita en siis kohtele "pelkästään viihteenä" sen takia, että nettipersoonien takana on oikeita ihmisiä, joista mahdollisesti joitakin "vastuuton viihdekäyttö" voi loukata oikeastikin, ja se ei viihteen takia ole mielestäni oikeutettua.

Urheilu on aika pätevä viihteen muoto. Käsikirjoitettuun ja näyteltyyn verrattuna siinä vetoaa ainakin "todellisuus" ja suht rationaaliset syy-seuraussuhteet. Ehkä sen todellisuuden takia suurella joukolla meneekin fanittaminen suhteettomuuksiin - ainakin sivusta katsottuna. Mitä enemmän panostaa, sitä enemmän saa varmasti pitää paikkansa, mutta omaan persoonaani tää affektiivinen vuoristorata ei oikein istuisi. Omat henkiset palkinnot tulevat ehkä hiukan kylmemmän seuraamisen ja vaikkapa jonkin asian oppimisen ja ymmärtämisen kautta. Tai koomisen flopin. Tuttuus kyllä lisää nautintoa; mitä enemmän on sisällä vaikkapa joukkueessa, sitä enemmän siitä saa irti. [Mun teoria nautinnosta on tuttujen kytkentöjen aktivoituminen lisättynä pienellä yllätysmomentilla - vrt. kaikkien ikääntyvien nautintorankingin huipulta löytyvät nukkuminen, syöminen, ulostaminen, lisääntymistoiminnot (tiettyyn ikään asti) ja nuoruuden muusikoiden comebackit.]

Mä en kerettiläisesti myöskään näe mitään syytä, miksi pitäisi katsoa kotikaupungin korista ennemmin kuin NBA:ta tai toisinpäin, tai edes ylemmällä tasolla edistää "koriskulttuuria". Lähinnä voisin pitää tärkeänä, että ihmiset harrastavat liikuntaa monine positiivisine seurauksineen tai virkistyvät viihteen parissa - tätä kautta koris on hyvä juttu. Lajin suhteen annan silti valinnanvapauden. Kuten siis "kannattamisen" tai "fanittamisen" tyylilajin suhteen. Tee mitä tykkäät, baby, kunhan et satuta muita.

Bonuksena salainen pahe, joka kertoo karua kieltään sisimmästä minästä ylevien periaatteiden takana: luen Spurstalkkia erittäin harvoin kestämättömän trollipitoisuuden takia, mutta käyn aina joskus mehustelemassa peliketjua erittäin pahan tappion jälkeen. Netin kautta välittyvien meltdownien aitous on parhaimmillaan riemastuttavalla tasolla.