Detroithan johti puoliajalla 12 pinnaa, ja pelasi ainakin puolustuspäässä suhteellisen hyvin. Toisella puoliajalla ensin penkki kämmäili eron muutamaan pinnaan, ja sen jälkeen avausviisikko jatkoi siitä mihin kakkosvitja jätti. Lopussa oli aivan kylliksi mahdollisuuksia kääntää matsi, mutta Hamilton missasi muutaman helpon, Prince yhden vapaan hypärin, Billups ei saanut vapareita sisään ja Sheed pisti korin alta ohi. Mitä sitten tapahtui, niin mielestäni vanha kunnon asennevamma. Flip todennäkösesti meinas, ettei avauksen miehiä tarvi pahemmin enää tokalla puoliajalla kentällä rasittaa, ja sitten kun hädissään löi heidät loppuun kentälle, niin eivät enää päässeet hyvän fiiliksen päälle saaneen 76`ersin kelkkaan.
Noh, toivottavasti papat heräävät ensi peliin, en kyllä edelleenkään epäile etteikö niin kävisi. Hyvä vaan, että nuori ja nälkäinen joukkue pääsi muistuttamaan, ettei sinne konfrenssifinaaleihin kävellä pelkillä penkkimiehillä ja ryhmätanssilla.
Wallace ja Maxiell olivat hyviä, takakenttä ei. Hamilton, Prince, Billups ja Stuckey (kuten myös Flip Saunders) peilin eteen ja ens matsiin uudella ilmeellä.