Vs: NBA Playoffs 2010
Kutakin ottelusarjaa on pelattu pari matsia, joten pudotuspelien voidaan sanoa pyörähtäneen käyntiin. Joka vuosi sama juttu: allekirjoittanut unohtaa ympyröidä merkkipäivämäärän almanakasta ja joutuu kuromaan muita fanaatikkoja kiinni katsomalla puolen tusinaa matsia päivässä. No, onneksi erityisesti Läntinen konferenssi tarjoaa mehukasta playoff-koripalloa heti ensimmäisellä kierroksella.
Mavericks-Spurs -ottelusarja on tähän mennessä ollut suorastaan kutkuttavan nautittavaa katseltavaa -- taistelua Texasin herruudesta. Kahden kokeneen, veteraanipainotteisen ja hyvin puolustavan joukkueen kamppailua on aina mukava seurata, erityisesti, kun molemmista joukkueista löytyy Nowitzkin, Duncanin ja Ginobilin tasoisia pelaajia, jotka tavallisesti syttyvät juuri pudotuspelien aikaan.
Ensimmäinen peli oli Dallas-näkökulmasta hyvää katseltavaa, kun Mavericksin hyökkäypeli rullasi uudelleensyntyneen Jason Kiddin ansiosta ajoittain saumattomasti. Spurs puolestaan menetti, suti palloa korin alta ohi ja rikkoi liigan tarkinta vapaaheittojoukkuetta parhaansa mukaan. Pitelemätön Dirk heitti taululle komeat 36 pistettä nöyryyttäen vuoroin Duncania, Bonneria ja Jeffersonia, Kidd pelasi kuin mikäkin MVP ja sekä Butler että Haywood piristivät Dallasin hyökkäystä kovilla koreillaan -- erityisesti ensimmäisellä puoliajalla. Mavs pelasi kovaa ja yritteliäästi myös puolustuspäässä, vaikka Ginobili pääsikin ajoittain luikertelemaan Terryn ohi ja Dampin yli kahden, tai joskus jopa kolmen, pisteen arvoisesti. Joka tapauksessa peli oli kokonaisvaltaisesti hyvä.
Toinen mittelö taas oli kuin edellisen peilikuva. Spurs aloitti ottelun ajaen korille aggressiivisesti ja taistellen jokaisesta levypallosta. Ensimmäisessä pelissä näkymätöntä roolia näytellyt Richard Jefferson oli etenkin ensimmäisellä puoliajalla tärkeässä roolissa: RJ ajoi, heitti kaukaa, haki levypalloja ja piti sekä Caron Butlerin että Shawn Marionin kurissa. Spurs rajoitti myös edellisessä matsissa ongelmaksi muodostuneita pallonmenetyksiä sekä virheitä, minkä ansiosta Dallas ei juuri päässyt juoksemaan nopeita hyökkäyksiään. Jefferson sytytti joukkueen ensimmäisellä puoliajalla, mutta toisella puoliskolla ruoriin tarttuivat kokeneet Duncan ja Ginobili, jotka vuorotellen upottivat komeita heittoja pelin ratkaisuhetkillä.
Ottelu kääntyi Spursille lähinnä jo mainittujen pallonmenetysten ja virheiden rajoittamisen ansiosta, mutta myös Dirkin kontrolloimisella oli osuutensa asiaan. San Antonio vaihteli tapaansa puolustaa Nowitzkia jatkuvasti; välillä häntä puolusti Bonner, välillä Duncan, välillä kaksi tai kolme mustapaitaa ja välillä jopa Ginobili, eikä Dirk saanut hyökkäyspeliinsä minkäänlaista rytmiä oikeastaan missään vaiheessa ottelua -- tämän takia esimerkiksi Butler joutui ottamaan monia vaikeita heittoja. Edellisestä pelistä silminnähden väsynyt Jason Kidd ei tällä kertaa pyörittänyt peliä totutun mallikkaasti, vaan pelasi suorastaan huonosti. Positiivista oli kuitenkin Terryn 27 pisteen veroinen herääminen hiljaisen ykköspelin jälkeen.
Kahden ensimmäisen pelin perusteella kolmannesta pelistä ei irtoa ainakaan helppoa voittoa, joten Dallasin tulee vielä hienosäätää taktiikkaansa. Mavericksin puolustus on All-Star -tauon jälkeen ollut enemmän kuin hyvää, mutta aukkokohtana on kuitenkin vielä puolustuspelin ailahtelevuus -- välillä jaksetaan, välillä ei niinkään. Tämä huutaa ratkaisua, sillä Spursin kaltainen, fiksu veteraanijoukkue osaa nimittäin hyödyntää jokaista Dallasin tekemää virhettä omaksi edukseen. Puolustuspelaamisen "vakiinnuttamisen" lisäksi haluaisin myös nähdä Bareaa kentällä useammin. Barean aktiivisempi peluuttaminen antaisi Kiddille enemmän lepoa tulevia matseja varten, eikä Barea ole ainakaan huonosti viime aikoina pelannut -- päinvastoin. Toisaalta, Dallas oli vielä toisella puoliajalla 20 täppää tappiolla, mutta taisteli silti vain muutaman pisteen päähän neljännen erän alkuminuutteihin mennessä, jopa 2-0 sarjajohto liippasi siis kiusallisen läheltä. Ei paniikkia.
Mavericks-Spurs -sarjan lisäksi Lännestä löytyy myös muita seuraamisen arvoisia ottelusarjoja, kuten esimerkiksi Lakers-Thunder -sarja tai vaikkapa Suns-Blazers -sarja. Artestin ja Durantin välinen kamppailu on kieltämättä viihdyttävää, eikä Steve Nashin joukkueen seuraaminen ole ikinä tylsää. Lännen pudotuspeleissä ei kerta kaikkiaan ole mitään valittamisen aihetta -- ainakaan loukkaantumisia lukuun ottamatta.
Idässä taas tilanne on lähes päinvastainen: Cleveland voittaa Chicagon, Orlando runttaa Charlotten ja Atlanta kouluttaa ilman Bogutia pelaavaa Milwaukeeta neljä tai viisi ottelua, tuurista riippuen. Oikeastaan Idän ainoa seuraamisen arvoinen ottelupari oli Boston-Miami, mutta valitettavasti Heat näyttää näillä näkymin tippuvan kelkasta viidessä tai kenties kuudessa pelissä. Melko ennalta-arvattava konferenssi -- ainakin ensimmäisen kierroksen osalta.
Tässä vielä omat veikkaukseni Lännen ottelusarjojen voittajista:
Los Angeles - Oklahoma City (4-1): Moni on jo ehtinyt herätellä toiveita Lakersin putoamisesta heti ensimmäisellä kierroksella, mutta itse en tähän kuitenkaan usko. Durant on erinomainen nuori pelaaja, mutta koko joukkue on aivan liian kokematon voittamaan Lakersin tasoista joukkuetta seitsemän pelin sarjassa.
Dallas - San Antonio (4-3): Eihän tähän voi kukaan mitään järkeviä perusteluja heittää, sillä joukkueet ovat vain yksinkertaisesti liian tasaisia. Itse kuitenkin toivon Dallasin voittavan.
Phoenix - Portland (4-2): Portland yllätti ainakin allekirjoittaneen nappaamalla ensimmäisestä pelisä voitin Sunsin kotikentällä, vieläpä ilman tähtipelaajaansa Brandon Royta. En kuitenkaan usko, että kapeamateriaalinen Blazers kykenisi voittamaan Phoenixin joukkueen vielä kolmesti.
Denver-Utah (4-3): Okurin ja Kirilenkon loukkaantumiset helpottavat tämän ottelusarjan voittajan veikkaamista melkoisesti, Williams ja Boozer eivät kahdestaan kykene Denveriä kaatamaan.
