- Viestejä
- 78
Ikäluoķkansa nro 1. Lahjakkuus joka agenttinsa johdolla tekee toivottavasti parhaat ratkaisut
No ei se _ihan_ noin mene... Suomalaisten NCAA-kouluissa on akateemisesti hyvin suuria eroja, Santa Clara on akateemisesti tasokkaimpia. Georgia Tech eroaa selkeästi tiukimmalla akateemisella karsinnalla. Santa Claraan on käytännössä samat rajat kuin Suomessa Aalto-yliopistoon. Listalla on sitten myös huomatavasti kevyemmillä kriteereillä kouluja, joissa tosiaankin suomalainen lukio voi antaa ihan hyvän lähdön. One & done kandidaatteja voidaan ottaa stipendeille vaikkei muuten koulun kriteerejä täyttäisikään, mutta yleensä kyllä akateemisesti nimekkäämmät koulut vaativat että myös akateemiset kriteerit pitää täyttää tai päästä ainakin lähelle.Hieman kyllä haiskahtaa tuo peruste, että college ei sopinut kaverille. Suomalaisen lukion suorittaneelle collegen ei pitäisi kuitenkaan ekana vuonna olla mikään ihmeempi haaste. Aika moni oletettavasti vähemmän välkkykin on collegen puristanut vaikka väkisin läpi, jos korisunelman toteutuminen on sitä vaatinut.
Hieman kyllä haiskahtaa tuo peruste, että college ei sopinut kaverille. Suomalaisen lukion suorittaneelle collegen ei pitäisi kuitenkaan ekana vuonna olla mikään ihmeempi haaste. Aika moni oletettavasti vähemmän välkkykin on collegen puristanut vaikka väkisin läpi, jos korisunelman toteutuminen on sitä vaatinut.
Nuo akateemiset vaatimukset koskevat tosiaan pääsääntöisesti sisäänpääsyä, eikä opintojen haasteellisuutta sinänsä. Jenkkikandin luonteesta riippuen (nelivuotinen generalistityylinen tutkinto, jossa ensimmäisenä vuonna usein opiskellaan laajasti eri peruskursseja) varsinkin freshman-vuosi on kohtalaisen kivuttomasti suoritettavissa, myös huipputason yliopistoissa, joista Santa Clara jää kuitenkin kauaksi. Olisi helpompaa ymmärtää collegen epäsopivuutta jos päätös sieltä lähtemisestä tulisi vaikka ekan vuoden jälkeen, mutta Besselink ehti käydä ennen Nokia-sopparia jo try-outilla Saksassa, joten päätös Santa Clarasta lähdöstä on täytynyt tulla jo parin viikon opiskelun jälkeen, syyslukukausi kun alkaa jenkeissäkin pääsääntöisesti elo-syyskuun vaihteessa.No ei se _ihan_ noin mene... Suomalaisten NCAA-kouluissa on akateemisesti hyvin suuria eroja, Santa Clara on akateemisesti tasokkaimpia. Georgia Tech eroaa selkeästi tiukimmalla akateemisella karsinnalla. Santa Claraan on käytännössä samat rajat kuin Suomessa Aalto-yliopistoon. Listalla on sitten myös huomatavasti kevyemmillä kriteereillä kouluja, joissa tosiaankin suomalainen lukio voi antaa ihan hyvän lähdön. One & done kandidaatteja voidaan ottaa stipendeille vaikkei muuten koulun kriteerejä täyttäisikään, mutta yleensä kyllä akateemisesti nimekkäämmät koulut vaativat että myös akateemiset kriteerit pitää täyttää tai päästä ainakin lähelle.
En tiedä Besselinkin tapauksen yksityiskohdista yhtään mitään mutta tulee mieleen että olisko syy ihan oikeasti se mikä on sanottukin, koulu vaati panostusta akateemiselle puolelle enemmän kuin mitä odotuksissa oli.
NCAA on koripalloilijan työharjoittelu. Siellä kilpaillaan oman ikäisten kanssa ja tavoitellaan sitä ammattilaisuraa. Mikäli pääsee hyviin hommiin suoraan ilman harjoittelua niin onhan se hyvä vaihtoehto. Kovin moni ei sellaista mahdollisuutta saa vähäisillä näytöillä. Kuinkakohan tiiviisti koripallomaailma seuraa Suomen korisiigaa ja Nokialaista koripalloa? Luulen, että ainakin osa maailman pelaajatarkkailijoista seuraa sitää NCAA-sarjaa.Luin tuossa juuri Rannikon mainion Pelin tekijä -kirjan. Se kertoo kyllä aika osuvasti pelaajan mielenlaadusta. Kun kaverilla oli jo nuorena ihan selvä mieikuva siitä että hän panostaa ammattilaiseksi siirtymiseen todella täysillä, NCAA jää siinä todella toiseksi.
Besselink taitaa olla nyt jopa nuorempi kuin Rannikko tämän siirtyessä Eurokentille. Rannikko pelasi kautensa Piiloset-joukkueessa joka ei tainnut kertaakaan olla finaalissa, ei siis liian kovassa seurassa vaan sellaisessa jossa Teemu oli johtohahmo.
Nokialla Besselinkille voisi uskoa avautuvan lähes samanlainen rooli kuin nuorella Teemulla oli aikoinaan Turussa.
Nykymaailmassa koripalloilija alkaa olla ihan arvostettu ja toisinaan rahallisestikin kadehdittava ammatti. Kaikkien haaveena ei tarvitse olla lääkärin, lakimiehen tai insinöörin ammatti, joiden takia yliopiston luentosaleja pitää käydä läpi lähes 10 vuotta. Ja jos tuo ammattikoripalloilijan ura ei aukenisi tai jopa päättyisi nopeasti loukkaantumiseen, yliopistolliset opinnot voi tehdä myöhemminkin. Noita kahta uraa ei kovin hyvin kuitenkaan pysty tekemään samaan aikaan, elämä on täynnä valintoja.
NCAA on koripalloilijan työharjoittelu. Siellä kilpaillaan oman ikäisten kanssa ja tavoitellaan sitä ammattilaisuraa. Mikäli pääsee hyviin hommiin suoraan ilman harjoittelua niin onhan se hyvä vaihtoehto. Kovin moni ei sellaista mahdollisuutta saa vähäisillä näytöillä. Kuinkakohan tiiviisti koripallomaailma seuraa Suomen korisiigaa ja Nokialaista koripalloa? Luulen, että ainakin osa maailman pelaajatarkkailijoista seuraa sitää NCAA-sarjaa.
Ymmärtääkseni NCAA:ssa saa harjoitella niin paljon kuin jaksaa. Ei kai niihin pelaajiin ole asennettu mitään "ajopiirturia"? Siis se harjoittelu tarkoittaa sitä mitä urheilija tekee. Eikö urheilija voi harjoitella vaikka unessa esimerkiksi mielikuvaharjoitteita? Miten tuota urheilijan yksilöharjoittelua pystytään edes valvomaan?Tuo kuvaus työharjoittelusta on aika osuva.
Mutta kyllä noita suomalaisia palloilijoita on poimuttu suoraan suomalaisilta kentiltäkin ilman NCAA-kokemusta. Matinen, Pratesi, Seppälä, Ahonen, Kantonen, Madsen, Caven, Lindblom, Kaunisto, Kumpulainen, Riihelä. Alanen, Nuutila, Dolenc, Kantonen, Kivimäki, Joonas Lehtoranta, Palmi, Van Andringa ja tietysti Rannikko, Koponen ja Salin. Varmaan unohdinkin aika monta.
Kyllä hyvät pelaajat pääsevät Eurooppaan Suomestakin, siihen avuksi on tullut jo suomalaista agenttiosaamistakin. Itse kovasti ihmettelen miten Pöllän agentti ei saanut miestä Eurooppaan, jonne Antti Nikkilä siirtyi suoraan NCAA:sta, Nyt Pöllä taitaa pelata niukasti viisinumeroisella kausisopimuksella kun Nikkilä aloitti heti kuusinumeroisella diilillä.
Kyllä Suomen liigassa ja divarissakin harjoitellaan hyvin, ei NCAA ole mitenkään ainutlaatuinen harjoittelupaikka. Dettmann joskus aikoinaan vastusti NCAA:han siirtymistä juuri siitä syystä että NCAA:ssa harjoitusmääriä ja -aikoja on rajoitettu, Euroopassa voi harjoitella paljon enemmän.
Ymmärtääkseni NCAA:ssa saa harjoitella niin paljon kuin jaksaa. Ei kai niihin pelaajiin ole asennettu mitään "ajopiirturia"? Siis se harjoittelu tarkoittaa sitä mitä urheilija tekee. Eikö urheilija voi harjoitella vaikka unessa esimerkiksi mielikuvaharjoitteita? Miten tuota urheilijan yksilöharjoittelua pystytään edes valvomaan?
Itse kovasti ihmettelen miten Pöllän agentti ei saanut miestä Eurooppaan, jonne Antti Nikkilä siirtyi suoraan NCAA:sta, Nyt Pöllä taitaa pelata niukasti viisinumeroisella kausisopimuksella kun Nikkilä aloitti heti kuusinumeroisella diilillä.
Muutamassa keskustelussa NCAA-seurojen kanssa painottivat yliopisto-opintojen merkitystä ja että myös edistymistä opinnoissa seurattaisiin ja edellytettäisiin. Neljässä vuodessa pitäisi kai saada kandi/batchelor -tutkinto kasaan jos se yhtään vastaa suomalaista mitoitusta (siis 120 opintopistettä). Tästä muutamasta seurasta vaikea sanoa mitään kattavaa ja miten asia sitten todellakin on eri seuroissa/konferensseissa. Mutta kaipa ajatus on että sieltä saa jotakin tutkintoa kasaan, harvapa sitten naiskoripallolla elantoaan pidemmän päälle tienaa. Ja onhan mm. Sofia Pelander hyvä esimerkki tavoitteellisen urheilun ja opiskelun yhdistämisessä.Itsenäistä harjoittelua ei voi estää. Mutta NCAA:lla on pitkään ollut rajoituksia joukkueharjoittelussa, yrittävät korostaa opiskelun merkitystä. Viikoharjoittelun tuntimäärä on rajoitettu. Pelikausi on rajoitettu, harjoittelua ei saa aloittaa valmennuksen kanssa ennen tiettyä päivää, kesäharjoittelu ei voi tapahtua joukkueen kanssa jne. Varsinkin Dettman aikoinaan puuttui tuohon viikottaisen harjoittelumäärän rajaamaan tuntimäärään.