Riippuu pelaajasta. Viimeistään 17-vuotiaana ainakin pois divarihöntsyistä.
Yksi vaihtoehto on mennä sellaiseen liigajoukkueeseen, jossa on tarjolla peliaikaa. Esimerkiksi Sajantilalle LaBa on ollut erinomainen vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto on lähteä jenkkeihin ja pelata siellä yksi vuosi kerrallaan. Jos rooli ei meinaa kasvaa tai jopa pienenee, niin takaisin Suomeen tai Eurooppaan. Esimerkkinä vaikka Valtonen.
Kolmas vaihtoehto on katsoa, josko Euroopasta löytyisi kiinnostusta. Sitä voi aloittaa vaikkapa jonkin kovan seuran akatemiasta. Näin ruotsalaiset ymmärtääkseni ovat tehneet. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Lisäksi yksi vaihtoehto on lähteä jenkkeihin jo lukiossa, jolloin scoutit osaavat paremmin arvioida pelaajan tasoa jo etukäteen. Silloin todennäköisesti aloittaa yliopistouransa niin, että uudella valmentajalla on jo kohtuullisen hyvä ja realistinen käsitys pelaajan potentiaalista ja soveltuvuudesta omaan pelisysteemiin. Esimerkkeinä Nkamhoua ja Amzil.
Kyllähän näitä vaihtoehtoja on.
Jenkkilukioon mennään, jotta päästään pelaamaan D1-yliopistoon. Lukioscoutit etsii pelaajia sinne D1-sarjaan.
Se mitä ruotsalaiset tekevät on täysin samantekevää, koska suomalaisilla ei ole ruotsalaisten kontakteja. Suomalaiset ponnistaa eteenpäin suomalaisista lähtökohdista. Ehdottamasi toimintatapa ei ole realistinen.
Euroopasta tuskin on kiinnostusta suomalaisille D1-pelaajille. En usko, että ne tilailee Ruudun kanavapaketteja tai lentelee Suomeen etsimään pelaajia alemmista sarjoista.
17-vuotias voi nykyäänkin pelata korisliigassa isoilla minuuteilla, jos kyvyt siihen riittävät. Tavallisesti ne ei vielä riitä.
Valtonen on huono esimerkki. Valtonen ei pärjännyt NCAA:ssa, koska hän oli huono. Valtonen pelastettiin suomalaisvalmentajan tarjoamaan turvaverkkoon. Samanalainen palvelus tuskin onnistuu toista kertaa. Valtosella kävi armo ja tuuri.
One and done tarkoittaa, että pelaaja pelaa NCAA:ssa yhden vuoden hyvin ja siirtyy sarjatasoa ylemmäksi. Sitä termiä ei pitäisi sekoittaa vuoden tai parin penkillä istumiseen ja sitten maitojunalla Eurooppaan palaamiseen.
Jotain vikaa siinä Arizona Staten koulussa on pakko olla, koska sieltä lähti kesken kaiken pois kaksi suomalaista pelaajaa. Se on paremmin ymmärrettävissä, jos ei viihdy siinä yliopistomaailmassa. Se NCAA-ympäristö ei varmaankaan sovi kaikille.
Yleensä NCAA-valmentajat selittävät asian, että pelaaja ei sopeudu joukkueeseen esimerkiksi oman käyttäytymisensä takia. Sitten pelaaja vaihtaa toiseen paikkaan, jossa asiat sujuu paremmin. NCAA-valmentajat selittävät tämän pelaajan käytöksen muuttumisella. Pelaaja ennemmin ja myöhemmin tajuaa, että ei ne asiat vaihtamalla parane vaan on pakko alkaa tekemään lujasti töitä.
Mitä sitten tulee siihen pelaajan samaan rooliin eli vastuuseen ja peliaikaan. Tässä asiassa on ensisijaisen tärkeätä valmentajan luottamus siihen, että pelaaja hoitaa hommansa. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja voittaa oman miehensä siellä kentällä siis harjoituksissa ja peleissä.
Miten itse arvioisit pelaajan, joka pelaa ykkösdivaria Suomessa, kun ei muualle pääse pelaamaan. Sitten sama pelaaja istuu kaksi vuotta penkillä NCAA:ssa. Ei se hirveän hyvältä ansioluettelossa näytä.