- Viestejä
- 22
On aika nousta vallitsevan pessimismin suosta ja analysoida perjantaina kauden aloittava Hudson-joen ylpeys New York Knicks:
Viime kausi muistetaan parhaiten alkukauden brawlista Denverin kanssa, David Leen 0,1 sekunnin voittotippauksesta Bobcatseja vastaan, Isiahin maaliskuussa saamasta käsittämättömästä jatkopahvista ja tästä seuranneesta loppukauden pahasta tappioputkesta, joka vei playoff-unelmat. Jos ei pelkästään pahaa niin jotain hyvääkin löytyi viime kauden Knickseistä:
* David Lee ja penkiltä 10+ppg/10rpg/60%FG -tilasto
* Renaldo Balkmanin hustle-peli (ohti mm. Knicksejä blokeissa 15,7min ja 0,65b)
* Eddy Curryn 19,5ppg / 57,6FG% (muusta ei puhuta)
* Crawford 17,6ppg
Yleensäkin joukkueen ilme ajalla "Denver-brawl - Isiahin jatkopahvi" oli erittäin mieluisa. Knicks pelasi oman näköistä palloa ja tuloksia syntyi. Osa loppukauden tappiopiikistä menee loukkaantumisiin (Lee, Marbury,Francis,Balkman,Crawford), joten Isiah kaikista puutteistaan huolimatta teki kohtuullista työtä joukkueen kanssa. Toivotaan, että tuo malli jatkuu tällä kaudella.
Preseasonin pelillisesti suurin muutos oli tietysti Zach Randolphin hankkiminen vaihdossa Steve Francisiiin ja Channing Fryeen (Mukaan tuli myös Dan Dickau ja Fren Jones, joista Dickau veivattiin jo). Täytyy sanoa, että kovat numerot on pistänyt taululle Portlandissa, mutta en ole miehen pelejä vuosien varrella paria enempää nähnyt, joten en omaa ihan täyttä kuvaa miehen taitopaletista. Aika lailla youtuben ja raporttien varassa mennään, mutta itse otan traden positiivisena asiana, koska Frye taantui käsittämättömästi rookiekaudesta ja kaikki tietävät Francisin haittaavan vaikutuksen joukkueeseen kuin joukkueeseen. Joten halvalla tuli, syynä tietysti osin kentän ulkopuoliset asiat (Z-Bo piti saada ulos kaupungista ennen kuin Oden tulee käymään ensi kertaa) eikä New York Cityn media ja huvitukset varmasti tee asiaa miehelle helpoksi (kuulemma addiktoitunut strippiluoliin...). Kasvun paikka siis. Annan miehelle mahdollisuuden, enkä myöskään yhdy kritiikkiin, että miksei Curry/Randolph voisi toimia kentällä yhtäaikaa. Luulisi että Randolphin levypallopeli ja naama korille päin -pelaaminen olisi omiaan kompensoimaan Curryn olematonta levypalloataitoa ja selkä korille päin -pelaamista.
Randolphin ohella tullut Fred Jones pelasi itsensä kokoonpanoon loistavalla preseasonilla ja varmasti saa peliaikaa Indianan aikaiselta vanhalta kaverilta Isiahilta. Miehen hypetetty perimeterpuolustuspeli (ja donkit - vuoden 2004 donkkikisan voittaja!) tulee tarpeeseen. Lisäys rosteriin oli myös lupaavan Chandlerin draftaaminen DePaulista numerolla 23. Isiahilla on ilmiömäinen kyky löytää lupauksia huonoillakin draft-vuoroilla (Lee/Robinson/Balkman/Collins esimerkkeinä), joten Chandlerilta voi myös odottaa jotain. Eri asia sitten mistä miehelle kaivetaan minuutteja, siksi tätä varausta ei ehkä voida pitää tarpeisiin sopivana.
Preseasonin kentän ulkopuolisista jutuista tietysti oman lisänsä toi MSG:n työntekijän Isiahia vastaan voittama seksuaalinen häirintä -oikeusjuttu, joka vei Isiahilta aikaa ja ajatuksia pois training campin järjestämisestä. Käsittämätön juttu kaikin puolin, Knicksit ja MSG häviäjinä ja jotenkin tuntuu, että NBA ja Stern ei ole sanonut vielä viimeistä sanaa tästäkään. Marburyn uskonnollinen "valaistuminen", sekaantuminen em. oikeusjuttuun ja myönteiset kommentit NFL-rikollisesta Mike Vickistä saivat kesän aikana paljon huomiota herkältä NYC-medialta ja vaikea sanoa mitä mieheltä oikein odottaa. Ehkäpä tietynlainen sisäinen minä vs. maailma -ghettoasenne on muuttunut oikeasti muut huomioon ottavan valaistuneeksi ja Starbury pelaa "leppoisinta" palloaan vuosikausiin.
Tässä tämän kauden depth chart:
PG Marbury/Robinson/Collins
SG Crawford/Jones
SF Richardson/Balkman/Jeffries/Chandler
PF Randolph/Lee/Rose
C Curry/Morris/James
Collins ja Robinson molemmat voivat myös pelata SG:tä, kuten myös Richardson. Lee saa minuutteja SF-paikalta ja Randolph C-paikalla.
Knicksin suurin vahvuus on hyökkäyspeli yleensäkin. Sanon tämän siksi, että monissa ennakoissa vain Frontcourt scoring on saanut arvostusta. Avausviisikosta jokainen pelaaja on tehnyt joskus urallaan yli 17ppg kaudessa (Richardson vain kerran) ja tämä viittaa kovaan tulivoimaan. Vastapainona puolustuspeli on toooodella heikkoa. Richardson on avauksesta tässä hommassa paras, mutta tuntuu siltä, ettei mies pysy selkävaivojensa kanssa kunnossa millään. Odottelenkin Balkmanin nousua avausviisikkoon ja pienoista läpimurtokautta.
Penkki on suhteellisen kova: Nate Robinson on kesähuhujen mukaan kypsynyt "ihmisenä". Summer League MVP ja loistava preseason osoituksena siitä. Saa nähdä miten Nate vastaa kaudella häneen asetettuihin odotuksiin. Fred Jones tuo puolustuseksperttinä takamiesostastolle hyvän vaihtoehdon. Balkman on hustle-ekspertti, joka myös näytti kesäliigassa monipuolisuuttaan. David Lee oli oma suosikki viime kauden kuudes mies -palkintoon. Kesällä vedetyt sessiot Team USA:n kanssa varmasti lisännyt miehen itseluottamusta. Isiahin suosikki Jeffries saa varmasti minuutteja jostain syystä ("onneksi" loukkaantui kauden alusta).. Sentteripaikalle viime kauden lopussa porsaanreiällä hankittu Kentuckyn Randolph Morris saanee minuutteja (James poissa pitkään) enkä oikein tiedä onko miehen peli NBA-tasolla vielä. Toivotaan toivotaan...
Ongelmaksi muodostuukin pääasiassa se, että miten rinkiä peluutetaan. Etenkin fanien suosikin Leen minuutit jakautuvat monelle paikalle, mikä voi aiheuttaa kupruja miehen numeroihin. Alkukaudesta loukkaantumiset (Rich,Jeffries,Balkman,James) asettaa myös joitain haasteita. Curry/Randolph -kaksikon yhteispeli on ollut kuuma peruna koko kesän. Toivottavasti Crawford ajaa enemmän korille Isiahin ohjeiden mukaisesti, sen sijaan että tyytyy kaukoheittoihin. Marburyn yheiselo korinaluskaksikon kanssa aiheuttaa myös hämmennystä, tulisiko Knicksin pelikirjaan vihdoin vanha kunnon pick&roll? Thug-imago säilyy jollain tasolla ainakin, Randolph ei ole kentälläkään kesyimpiä miehiä ja tämä lisänä viime kauden brawl-sekoiluun varmaan tuo pelikieltoja siellä täällä. Pelaajat pitävät Isiahista (jostain syystä) ja tämä on syy miksi miehellä on vielä työpaikka. Uskon vielä toistaiseksi miehen hengennostatuskykyihin (esim. tappelukäskytys) ja toivottavasti kemia pysyy Randolphin mielenkiintoisen persoonan lisäyksen jälkeen kunnossa.
Kysymyksiä siis on ja kauden alku tulee vähän liian nopeasti Knicskille ja Isiahille. Alku voi olla takkuista, mutta keskikauden huiman voittoputken turvin veivataan itselle 43-39 voittosarake ja playoffpaikka.
Tämä siis tapauksessa, jossa Isiah EI saa potkuja... pitkä posti näköjään mutta asiaa tuntui olevan sydämellä...
/earl
Viime kausi muistetaan parhaiten alkukauden brawlista Denverin kanssa, David Leen 0,1 sekunnin voittotippauksesta Bobcatseja vastaan, Isiahin maaliskuussa saamasta käsittämättömästä jatkopahvista ja tästä seuranneesta loppukauden pahasta tappioputkesta, joka vei playoff-unelmat. Jos ei pelkästään pahaa niin jotain hyvääkin löytyi viime kauden Knickseistä:
* David Lee ja penkiltä 10+ppg/10rpg/60%FG -tilasto
* Renaldo Balkmanin hustle-peli (ohti mm. Knicksejä blokeissa 15,7min ja 0,65b)
* Eddy Curryn 19,5ppg / 57,6FG% (muusta ei puhuta)
* Crawford 17,6ppg
Yleensäkin joukkueen ilme ajalla "Denver-brawl - Isiahin jatkopahvi" oli erittäin mieluisa. Knicks pelasi oman näköistä palloa ja tuloksia syntyi. Osa loppukauden tappiopiikistä menee loukkaantumisiin (Lee, Marbury,Francis,Balkman,Crawford), joten Isiah kaikista puutteistaan huolimatta teki kohtuullista työtä joukkueen kanssa. Toivotaan, että tuo malli jatkuu tällä kaudella.
Preseasonin pelillisesti suurin muutos oli tietysti Zach Randolphin hankkiminen vaihdossa Steve Francisiiin ja Channing Fryeen (Mukaan tuli myös Dan Dickau ja Fren Jones, joista Dickau veivattiin jo). Täytyy sanoa, että kovat numerot on pistänyt taululle Portlandissa, mutta en ole miehen pelejä vuosien varrella paria enempää nähnyt, joten en omaa ihan täyttä kuvaa miehen taitopaletista. Aika lailla youtuben ja raporttien varassa mennään, mutta itse otan traden positiivisena asiana, koska Frye taantui käsittämättömästi rookiekaudesta ja kaikki tietävät Francisin haittaavan vaikutuksen joukkueeseen kuin joukkueeseen. Joten halvalla tuli, syynä tietysti osin kentän ulkopuoliset asiat (Z-Bo piti saada ulos kaupungista ennen kuin Oden tulee käymään ensi kertaa) eikä New York Cityn media ja huvitukset varmasti tee asiaa miehelle helpoksi (kuulemma addiktoitunut strippiluoliin...). Kasvun paikka siis. Annan miehelle mahdollisuuden, enkä myöskään yhdy kritiikkiin, että miksei Curry/Randolph voisi toimia kentällä yhtäaikaa. Luulisi että Randolphin levypallopeli ja naama korille päin -pelaaminen olisi omiaan kompensoimaan Curryn olematonta levypalloataitoa ja selkä korille päin -pelaamista.
Randolphin ohella tullut Fred Jones pelasi itsensä kokoonpanoon loistavalla preseasonilla ja varmasti saa peliaikaa Indianan aikaiselta vanhalta kaverilta Isiahilta. Miehen hypetetty perimeterpuolustuspeli (ja donkit - vuoden 2004 donkkikisan voittaja!) tulee tarpeeseen. Lisäys rosteriin oli myös lupaavan Chandlerin draftaaminen DePaulista numerolla 23. Isiahilla on ilmiömäinen kyky löytää lupauksia huonoillakin draft-vuoroilla (Lee/Robinson/Balkman/Collins esimerkkeinä), joten Chandlerilta voi myös odottaa jotain. Eri asia sitten mistä miehelle kaivetaan minuutteja, siksi tätä varausta ei ehkä voida pitää tarpeisiin sopivana.
Preseasonin kentän ulkopuolisista jutuista tietysti oman lisänsä toi MSG:n työntekijän Isiahia vastaan voittama seksuaalinen häirintä -oikeusjuttu, joka vei Isiahilta aikaa ja ajatuksia pois training campin järjestämisestä. Käsittämätön juttu kaikin puolin, Knicksit ja MSG häviäjinä ja jotenkin tuntuu, että NBA ja Stern ei ole sanonut vielä viimeistä sanaa tästäkään. Marburyn uskonnollinen "valaistuminen", sekaantuminen em. oikeusjuttuun ja myönteiset kommentit NFL-rikollisesta Mike Vickistä saivat kesän aikana paljon huomiota herkältä NYC-medialta ja vaikea sanoa mitä mieheltä oikein odottaa. Ehkäpä tietynlainen sisäinen minä vs. maailma -ghettoasenne on muuttunut oikeasti muut huomioon ottavan valaistuneeksi ja Starbury pelaa "leppoisinta" palloaan vuosikausiin.
Tässä tämän kauden depth chart:
PG Marbury/Robinson/Collins
SG Crawford/Jones
SF Richardson/Balkman/Jeffries/Chandler
PF Randolph/Lee/Rose
C Curry/Morris/James
Collins ja Robinson molemmat voivat myös pelata SG:tä, kuten myös Richardson. Lee saa minuutteja SF-paikalta ja Randolph C-paikalla.
Knicksin suurin vahvuus on hyökkäyspeli yleensäkin. Sanon tämän siksi, että monissa ennakoissa vain Frontcourt scoring on saanut arvostusta. Avausviisikosta jokainen pelaaja on tehnyt joskus urallaan yli 17ppg kaudessa (Richardson vain kerran) ja tämä viittaa kovaan tulivoimaan. Vastapainona puolustuspeli on toooodella heikkoa. Richardson on avauksesta tässä hommassa paras, mutta tuntuu siltä, ettei mies pysy selkävaivojensa kanssa kunnossa millään. Odottelenkin Balkmanin nousua avausviisikkoon ja pienoista läpimurtokautta.
Penkki on suhteellisen kova: Nate Robinson on kesähuhujen mukaan kypsynyt "ihmisenä". Summer League MVP ja loistava preseason osoituksena siitä. Saa nähdä miten Nate vastaa kaudella häneen asetettuihin odotuksiin. Fred Jones tuo puolustuseksperttinä takamiesostastolle hyvän vaihtoehdon. Balkman on hustle-ekspertti, joka myös näytti kesäliigassa monipuolisuuttaan. David Lee oli oma suosikki viime kauden kuudes mies -palkintoon. Kesällä vedetyt sessiot Team USA:n kanssa varmasti lisännyt miehen itseluottamusta. Isiahin suosikki Jeffries saa varmasti minuutteja jostain syystä ("onneksi" loukkaantui kauden alusta).. Sentteripaikalle viime kauden lopussa porsaanreiällä hankittu Kentuckyn Randolph Morris saanee minuutteja (James poissa pitkään) enkä oikein tiedä onko miehen peli NBA-tasolla vielä. Toivotaan toivotaan...
Ongelmaksi muodostuukin pääasiassa se, että miten rinkiä peluutetaan. Etenkin fanien suosikin Leen minuutit jakautuvat monelle paikalle, mikä voi aiheuttaa kupruja miehen numeroihin. Alkukaudesta loukkaantumiset (Rich,Jeffries,Balkman,James) asettaa myös joitain haasteita. Curry/Randolph -kaksikon yhteispeli on ollut kuuma peruna koko kesän. Toivottavasti Crawford ajaa enemmän korille Isiahin ohjeiden mukaisesti, sen sijaan että tyytyy kaukoheittoihin. Marburyn yheiselo korinaluskaksikon kanssa aiheuttaa myös hämmennystä, tulisiko Knicksin pelikirjaan vihdoin vanha kunnon pick&roll? Thug-imago säilyy jollain tasolla ainakin, Randolph ei ole kentälläkään kesyimpiä miehiä ja tämä lisänä viime kauden brawl-sekoiluun varmaan tuo pelikieltoja siellä täällä. Pelaajat pitävät Isiahista (jostain syystä) ja tämä on syy miksi miehellä on vielä työpaikka. Uskon vielä toistaiseksi miehen hengennostatuskykyihin (esim. tappelukäskytys) ja toivottavasti kemia pysyy Randolphin mielenkiintoisen persoonan lisäyksen jälkeen kunnossa.
Kysymyksiä siis on ja kauden alku tulee vähän liian nopeasti Knicskille ja Isiahille. Alku voi olla takkuista, mutta keskikauden huiman voittoputken turvin veivataan itselle 43-39 voittosarake ja playoffpaikka.
Tämä siis tapauksessa, jossa Isiah EI saa potkuja... pitkä posti näköjään mutta asiaa tuntui olevan sydämellä...
/earl