Vs: Nilan Bisons 2011/12
Ääntä ei tule kuin pihinänä ulos, mutta toisaalta sitten korvissa humisee samaan tyyliin kuin ilman korvatulppia koetun Metallica-keikan jälkeen.
Käsittämättömän hienoa näytöstä on ollut Loimaalla tarjolla syksystä asti. Eilinen nyt kruunasi tämän Hollywood-kauden, jossa jatkuvasti ja vastustajasta riippumatta taisteltiin peli peliltä vielä viimeisellä minuutilla yhden-kahden korin tilanteessa; useimmiten onnelliseen loppuun. Eilinen tunnelma hallissa oli sitten vain se viimeinen kirsikka kakun päälle. Kruunaus, joka loppuvaiheessa ei enää vain voinut olla tulematta. Zeno, Koivisto, Mäkäläinen, Ivey, Jones, koko muunkin lauman tuohon voisi kirjoittaa. Refuse to lose. Henkinen kantti tuolla porukalla oli taas eilen jotain sellaista, jota harvoin näillä leveysasteilla näkee. Yhtenäisyys, voitontahto ja jokaisesta hehkunut palo tehdä ihan kaikkensa, se oli vielä hienompaa kuin itse voittaminen. Tulos tuli sen sivutuotteena, itsestään.
Mestaruus on kotona, pantterille riittää peltoaukeita ihmeteltäväksi pitkäksi aikaa. Kiitokset kaikille osallisille. Erityiset kiitokset vielä tässäkin vaiheessa myös Pyrinnölle ja sen faneille. Välieräsarja oli niin tolkuttoman kova ja kuuma, että sen kuittaamisen jälkeen itseluottamus ja luotto oman joukkueen voimaan kasvoi järkähtämättömäksi. Vyöryksi, jota Katajakaan ei enää voinut pysäyttää.
Ja tietysti ihan oma erityiskiitostus vielä myös palstan talousvastaaville, jotka jo jaksavat kantaa huolta Bisons-kauden taloudellisesta tilinpäätöksestä. Mopo nyt vähän ulvahtelee moottoritiellä, mutta toivotaan, että saadaan etupyörä asfalttiin ennen lentokentän liittymää ja kiinnileikkaamista.
Hieno joukkue, upeita pelaajia ja Bisonseille täydellinen päävalmentaja.