Vs: Nilan Bisons 13-14
Pari pientä hajahuomiota Piisoneista toisen Eurocup-matsin aattona.
Zenon ja Iveyn paluu olisi merkinnyt kolmatta mestaruutta Korisliigassa, mutta laulukuoroa Eurocupissa.
Billy Keys osoitti Klaipedaa vastaan, että Peter Griffinin fysiikkakin riittää alkusarjassa, jos kokemusta ja pelisilmää löytyy. Helmikuussa Keys tulee olemaan Loimaan uusi sydänkäpynen, kunhan ei loukkaannu. Samalla tavalla Frank Robinson tulee vuodenvaihteen jälkeen saamaan loimaalaiset unohtamaan Zeno-ikävänsä.
Hawkinsilla on rooli porukassa niin kauan kuin Eurocup jatkuu. McDade on juuri oikea jätkä Korisliigaan, mutta Eurocupissa minuutit jäävät vähiin. Sampson on kaikille täysi mysteeri, eikä ilmeisesti pärjää muussa kuin senteissä ja kiloissa. Jos Bisons ei löydä toista eurokelpoista vitospaikan pelaajaa, Kotin lepuuttaminen Korisliigassa on pitkässä juoksussa pakollista, koska ei yksi mies kestä määräänsä enempää iskuja.
Lisää Keysistä: erinomainen mentori toiselle pienelle miehelle, Antto Nikkariselle. Antto ei ole päässyt kv-pelissä (maajoukkue) vahvuuksilleen, vaikka potentiaalia on. Yksi kausi Keysin käsipuolessa ja kakkospointtina Eurocupissa auttavat Anttoa mm. prässinpurussa ja omien hyökkäyspään vahvuuksien löytämisessä suunnattoman paljon. Pallonkäsittelytaidon puolesta Antto kyllä selättää vastustajan prässin, Keys auttaa mentaalisen vahvuuden löytämisessä.
Nuutinen ja Mäkäläinen ovat Biisoneille rahaa pankkiin. Molemmilla riittää kovuus kv-tasolle, ja Eurocupissa he ovat hyökkäyksessä koko ajan ”paineettomassa” viidennen pelaajan roolissa. Kumpikin osaa lisäksi puolustaa laidassa, Mäkäläinen takakentälläkin. Kotin ollessa joukkueen ainoa iso mies ajautuu Nuutinen tosin liian ison miehen puolustajaksi, mikä samalla syö hänen hyökkäystehojaan – tästä syystä Sampsonin korvaava 5-paikan rotaatiojenkki on pakollinen.
Lindbom on yhä kehityspelaaja, jolle olisi tärkeää löytää minuutteja Korisliigassa (väh. 25min+ jokaista Bottom 6-joukkuetta vastaan) etenkin peleissä, joissa Kotti on sivussa. Lindbomilla on potentiaalia olla joukkueen microwave-heittäjä, mutta sekin on lopulta itseluottamusrooli. Nyt vaarana on, että kokeneemmat jätkät ovat jo valmiina ekologisissa lokeroissaan samalla, kun Calle jää miettimään omaa paikkaansa. Calle on liian iso talentti viiden minuutin liigarooliin.
Koivistolla on iso kansainvälisen läpimurron paikka: jos ja kun Bisons etenee jatkosarjaan ja Koivari urakoi 10 pinnan keskiarvolla 35% kolmosprosentilla ja jalat pysyvät pakissa mukana samalla tavalla kuin EM-kisoissa, kaudella 2014/15 Pähkinärinteen miehen osoitteena on Serie A.
Koko joukkueella kyse on nyt koheesiosta: uudistuneen pakan osasten on löydettävä toisensa. Pitkät pelimatkat Eurooppaan palvelevat tätä tarkoitusta erinomaisesti.
