Vs: Nuorisokoriksen kehittäminen
Alustuksessa oli hyviä pointteja.
Jätän itse kaiken positiivisuuden tietoisesti pois kannanotostani. Se ei tarkoita sitä, että ihan kaikki suomikoriksessa olisi sheissea.
Täytyy koko ajan muistaa että kehitystyötähän on tehty pitkään ja koripalloliitto ollut olemassa
edunvalvontajärjestönä sekä lajikehitysjärjestönä vaikka kuinka kauan. Monet seurat ovat vuosiltaan jo vanhoja ja harjaantuneita
toiminnassaan.
Tehdyt ratkaisut eivät ole olleet hedelmällisiä, koska pelaajamäärä ei kasva
vaan pienenee, seurat painivat jatkuvissa talousongelmissa, yhtään kansainvälisen tason huippupelaajaa ei oikeasti ole
(siis tosi hottia, joka tunnettaisiin kansainvälisesti yli koripalloilun), NBA tähtiä ei ole kuin yksi hiipunut,
käytetyt metodit aiheuttavat ristiriitaa ja turhautumista (vrt "kaikki pelaa" vastaan jokaisesta tehdään vaikka väkisin kilpapelaaja)
kaikilla tasoilla eli valkuissa, pelaajissa, vanhemmissa ja suurienkin paikkakuntien seurojen edustusjoukkueet kaatuvat, jne jne.
Nämä kaikki erikseen tai yhdessä eivät ole kehittäneet lajia ja sen suosiota. Tehty työ ei ole tuottanut menestystä missään.
Menneissä em-kisoissa toisen epäonnella melekein saatu paikka ei ole oikeaa menestystä, vaikka muuten oli hyrisyttävää.
Jo alkuasetelmat ovat olleet pielessä pitkällä tähtäimellä. Sitten päästään yksilötason näkemyksiin ja turhaumiin
pelaajana, vanhempana, valmentajana ja tuomarina.
Itse kannatan paluuta siihen, että lasten harrastukset olisivat koulun jälkeen koulussa, joka järjestelmä tuhottiin 70-80 luvulla
poliittisesti. Ajankäytöllisesti tämä sopii lapsille, mutta kenelläkään muulle se ei enää sovikaan. Olisi hienoa, että perusopetus "kaikki pelaa"-
tyyliin olisi iltapäivisin ja toiset dedikoidut harkat seuroissa muutamana iltana niille, jotka ovat aktiivisia.
En nyt sanoisi, että seurasiirrot johtuisivat vain yksinomaan syystä, että vanhemmat eivät saa vastinetta rahoilleen. Seuran sisäiset valtataistelut,
huono valmennus ja lasten sekä vanhempien kokemat epäoikeudenmukaisuudet ohjaavat myös valintoja laadukkaimpiin seuroihin. Vapaa-aika on vapaa-aikaa ja suomalaiset ovat aina äänestäneet jaloillaan kaikkein tehokkaimmin, kun olosuhteet eivät täytä edes minimivaatimuksia.
Tuomaritoiminnasta sen verran, että taso on kirjava mutta saa ollakin. Tämähän oli liiton tahto, koska se otti omalle kontolleen tuomarien
koordinoinnin. Eiköhän asia ole tiedossa ja pitkäntähtäimen suunnitelmat olleet laaditut jo alkuvaiheessa, miten toimintaa parannetaan.
Jos asialla ovat ne samat, jotka viime vuosina ovat olleet kehitystoiminnassa mukana, silloin mennään linjan mukaisesti.
Paljon olisi eriteltävää eri lohkoissa, mutta itse ojentaisin syyttävän sormen sitä kohden, että toiminta on yksinkertaisesti leipääntynyt
ja sisäpiiriläisten tekemät päätökset eivät ole tuottaneet hyvää tulosta. Vaikeetahan se varmaan on päättäjänä itse huomata, mutta tulokset puhuvat omaa karua
kieltään. Toisaalta yleensä liitot ja seurat kansoittuvat usein sellaisilla henkilöillä, joille itse toiminta ei ole kovin kiinnostavaa vaan
toiminnan tuoma valta ja vehkeilyt. Suomihan on yhdistysten luvattu maa. Osaavatko hyvin koripalloa ymmärtävät tuottaa hyviä koripalloilijoita
seuratasolla lasten parista ollessaan hallinto- ja kehityshommissa.
Minua oikeasti harmittaa, ettei koris ole suosittu laji, jota kaikki haluaisivat harrastaa eikä suomella ole kansainvälistä menestystä,
josta olla ylpeä.
