Vs: ONMKY 2008-2009
Oulun Sanomat (3.7.2008)
MATKALLA TÄHTIIN
Oulun NMKY:n lähestyvä juhlavuosi asettaa uusia haasteita seuran operatiiviselle johdolle. Aiempina vuosina jopa turhankin matalalla profiililla sarjaan lähtenyt ONMKY on kääntänyt kurssinsa suoraan kohti kirkkainta. "No perkule kun Mettovaara vaan soittelee ja jankkaa tuosta Ynni Liigaan 2008 jutusta", aloittaa linja-auton rattia kauhova Pekka Lohi ja oikaisee onnikkansa pakenevien jalankulkijoiden välistä. "Puhuu ja puhuu juhlavuodesta, mutta luulen, että kyse on enemmänkin niistä t-paidoista ja kaljatuopeista, johon se on mennyt tuon mestikkanousun ajankohdan painattamaan", hän jatkaa.
Lohi on mies, joka on nimensä ansainnut. Hän on pitkällä koripallovaelluksellaan maistellut niin makeat kuin suolaisetkin vedet. Uinut läpi Oulungan kosket, Perämeren kylmät tyrskyt ja Hailuodon lempeät poukamat. Laanaojastakin hän on kerran herännyt, mutta se taas ei liity näihin kuvainnollisiin ilmaisuihin, vaan enemmänkin erääseen baari-iltaan. Vuodet ovat parkkiinnuttaneet miehen, jonka sormi ei pienimmässä hädässä mene suuhun. "Tottahan se on, että kokemus rauhoittaa", Lohi myöntyy hiljakseen ja imee hyvin pyöritellyn räkäpallon sormestaan. Mutta millä eväillä sarjaloikkaan sitten lähdetään? Pitkänmatematiikan lukeneelle toimittajalle tavoite tuntuu yhtä realistiselle kuin Wincapitan voitot.
Pitkä ja rauhallinen kertomus alkaa savukoneista, joilla luodaan tunnelmaa otteluesittelyihin. Kaupungin urheilutoimen kanssa on jo sovittu, että Lohi voi ajaa kaksi käytöstä poistamaansa vanhaa diesel-onnikkaa halliin. Sitten puhutaan autoarvoista, kulutusmaidosta, Zoranista, hyvinvointimessuista, nettipokerista, huimista voitoista, kaukoheitoista ja jostain naisesta, jolta saa aina. Muistivihkoni loppui kesken, mutta kyllä siinä taidettiin puhua myös Pöysteristä ja kuristamisesta. Lohi on auktoritäärinen ja uskottava puhuja. Alan itsekin jo miettiä, miltä tuntuu nähdä ensi keväänä Olli Breilin ja Harri Setälä donkkaamassa urheilutalon joustorenkaisiin.
No mutta onko Lohi houkuttelemassa vanhan sotaratsunsa Timo "Jokipiin pellava" Jokipiin kaupunkiin? Lohi vaivautuu silminnähden ja hakee sanojaan, "Siinähän sitten oli viimeksi vähän kaiken näköistä... neljät hyvästit Jumbrun Mällille... se komposti siinä keittiössä... ja se munakokkelipekoni-saavi ennen ratkaisevaa karsintapeliä. Sitä paitsi se hyväkäs on parhaillaan jonkun amerikkalaisen raketin ruumassa vastapainona". Lohen viimeinen kommentti herättää varttuneemmankin toimittajan mielenkiinnon ja sekoittaa johdonmukaisen tarinankerronnan. Jos Jokipii todellakin on matkalla tähtiin, niin lehtiartikkelini otsikko voisi saada mitä mielenkiintoisimman kaksoismerkityksen. Lohi jatkaa tarinoitaan, mutta minulla raksuttaa jo korkeammalla. Muistan Jokipiin isän olleen avaruudentutkimusasialla (http://www.astrophysics.arizona.edu/jokiinfo.html) ja muistan, ettei pojalla ole koskaan ollut mitään kunnollista suojatyöpaikkaa vastaan.
- "Jokipii", Jokipii vastaa puhelimeensa.
- "Oulun Sanomista iltaa. Oletteko todellakin vastapainona isänne Voyager 2 -raketissa?"
- "Sun on turha kirjoittaa mitään suojatyöjuttua sinne Sanomiin. Nää ei todellakaan ole mitään metrologin hommia, kun selvitetään onko aurinkokunta munakokkelin muotoinen", Jokipii raivostuu ja lyö luurin kiinni.
Lohi on pysäyttäynyt onnikan ja katsoo kohti Nallikarin ulappaa. Ilta on hämärtynyt ja ensimmäiset tähdet syttyvät horisontissa. Vanha mies on mietteissään ja kuivaa silmäpieltään. Mieleeni hiipii Uuno Kailaan runo verkon silmään tarttuneesta kalasta. Lohi kuitenkin kääntyy kohden ja tuumaa terävästi: "Nyt tai ei koskaan Nipa". Seuraavana päivänä luen Hesarin nettisivulta Aurinkokuntamme osoittautuneen munan muotoiseksi:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Aurinkokunta+onkin+munanmuotoinen/1135237611707
-NH-