Vs: Phoenix Suns 09-10: Back to the roots
Suoraa plagiontia Cousin Salin loistavasta "askelmerkit menestykseen"-sarjan formaatista:
[size=12pt]Phoenix Suns[/size]
Rakennuspalikat:
- Goran Dragic. Steve Nashin korvaajaksi hankittu entinen Suns-pelaaja, joka osoitti olevansa taidoiltaan aivan liigan huippupointtien imussa päästessään aloitusrooliin Houstonissa. Sopimusta ei voi (tai ei ainakaan vielä voi) pitää ylihintaisena, muttei toisaalta minään polkuhintanakaan. 4/30M lienee kuitenkin varsin lähellä Dragon oikeaa tasoa.
- Michael Beasley. Edelleen huiman potentiaalin omaava korintekijä, joka on toisaalta a) taulapää ja b) pilvessä. Beasley on kuitenkin väläytellyt sekä Miamissa että Minnesotassa päästessään oikeanlaiseen rooliin, joten potentiaalin realisoituminen on hyvinkin mahdollista Phoenixissa, jossa Beas lienee hyökkäyspään ykköskorintekijäoptio. Sopimus on kohtuuhintainen, mutta voi osoittautua todelliseksi ryöstöksi, jos Beasley saa pelinsä ja päänsä kasaan. Ainakin reportaasit Beasleyn kesäharjoittelusta ovat rohkaisevia.
- Marcin Gortat. Yksi koko liigan parhaista senttereistä, varsinkin kun otetaan huomioon Gormatin löytölaari-hintainen kontrahti sarjan muihin fatsoihin verrattuna. (Kai tajuatte, että Gortatin saa vuositasolla alle puolet siitä rahasta, kuin mitä juuri Brooklyniin kirjautunut 6 riban keskiarvolla pelaava sentteri?) Gormatin sopimus loppuu kuitenkin kesällä 2014, jolloin on lähes varmaa, että uuden sopimuksen palkkaluvut nousevat kahdeksannumeroisiin kaudessa.
- Markieff Morris. Uusi Rasheed Wallace, jonka otteet kesäliigassa olivat sanalla sanoen loistavia. Hyvä heittäjä ja puolustuksessa kovaa pelaava nuori mies, joka on kuitenkin taipuvainen ajoittaisiin virhevaikeuksiin. Junnusopimusta on vielä kolme kautta jäljellä, joten tulevasta jatkosopimuksesta on vielä turha murehtia.
- Kendall Marshall. Rookie-pelintekijä, jonka varauksesta olin aikanaan hieman skeptinen, eikä penkin alle mennyt kesäliigakaan mieltä pahemmin muuttanut. Marshallin kohdalla pitää kuitenkin muistaa, että kesäliiga on varmasti se vihoviimeinen paikka, jossa Kendallin tyylinen takamies pystyy esittelemään pelinsä kaikkia hienouksia. Eli kirvestä ei ole vielä heitetty sinne kuuluisaan kaivoon. Uran best-case scenario on seuraava Andre Miller, kun ehkä se realistisin oletusarvo on "career backup". Marshallin syöttökeskiarvo per minuutti oli kuitenkin NCAA-historian kaikkien aikojen korkein, joten uniikki pelaajahan tässä on kyseessä.
Täkyt:
- Luis Scola, Channing Frye. Etenkin Scolan tapauksessa kohtuuhintaisesti palkattuja veteraani-isoja, joista olisi varmasti hyötyä joillekin contender-joukkueille. Scolasta pitää kuitenkin muistaa sen verran, ettei Jäätelömiestä voi käsittääkseni kaupata vielä vuoteen.
- Sebastian Telfair, Wesley Johnson, Shannon Brown. Takakentän pelureita loppuvilla (tai Brownin tilanteessa vain osittain taatuilla) sopimuksilla. Brown ja Telfair ovat todistaneet itsensä ihan kelvollisiksi NBA-pelaajiksi, mutta tuskin omaavat kummempaa treidiarvoa. Johnson saa Phoenixilta vuoden aikaa yrittää todistaa olevansa edes jonkin arvoinen, mutta tuskinpa tuosta mitään tulee.
- Varausvuorot seuraavissa drafteissa:
- '12 Suns 1st, '12 Timberwolves 1st, '12 Lakers 1st, '12 Suns 2nd, '12 Lakers 2nd
- '13 Suns 1st, '13 Suns 2nd, '13 Lakers 2nd
- '14 Suns 1st, '14 Lakers 1st, '14 Suns 2nd
Lisäksi oman kappaleensa ansaitsee Jared Dudley, joka ei ole varsinainen rakennuspalikka jonka ympärille joukkuetta lähdetään rakentamaan, muttei toisaalta mikään täkykään, sillä Duds on noussut Suns-fanien ajatuksissa elämää suuremmaksi suosikiksi. Phoenixin johtoporras on myös antanut ymmärtää, ettei JYD:dia noin vain tulla treidaamaan.
Tarpeet:
- Aloittava kakkospaikan pelaaja, jonka pitää olla ns. tosi hyvä.
- Upgrade PF-positiolle ja mahdollisesti myös SF, jos Beasley osoittautuu vain noh, Beasleyksi.
- Sentterinpaikkaa olisi myös hyvä vahvistaa, jotta Gortat voidaan tarvittaessa kaupata huoletta.
Ullakkotila nyt: Tänä kesänä teoriassa vielä noin 8 miljoonaa käyttämättä, mutta sitä tuskin tullaan mihinkään käyttämään.
Ullakkotila tulevaisuudessa: Jos ja kun Johnsonin joukkueoptio jätetään käyttämättä ja Brownin takaamaton sopimus heivataan, mutta Morrisin joukkueoptio pistetään täytäntöön, on ensi kesänä ullakkokuutioita jäljellä jopa noin 18 miljoonan dollarin arvosta. (olettaen että palkkakatto on ensi kesänäkin noin 58 miljoonaa.)
Mitä sitten?:
Tulevasta kaudesta on Sunsin pelimenestyksen osalta hankala sanoa mitään. Paperilla joukkue on ehkäpä läntisen konferenssin 13. paras joukkue (Kingsin ja Rocketsin edellä), mutta Phoenix Suns tunnetaan joukkueena, joka usein ylittää kaikki ennakko-odotukset.
Ensi kausi voi siis mennä kahdella tavalla, joissa molemmissa on hyviä puolia. Ensimmäinen on se, jossa Suns pelaa jo tällä joukkueella niin hyvän kauden, että on plaoyoffkamaa ensi keväänä. Tuollainen (utopistinen) ylisuorittaminen vaatii uusilta hankinnoilta (Beasley, Dragic) molemmilta kovia kausia. Ikävää: pudotuspelit missataan jälleen niukasti tai sieltä pudotaan heti, varausvuoro on keskinkertainen. Hyvää: Uudet hankinnat osoittautuivat hintojensa arvoiseksi ja sopivat pelikonseptiin, jolloin tulevaisuutta voidaan rakentaa näiden pelaajien ympärille.
Toinen ääripääskenaario on sitten se, jossa kaikki menee kentällä päin prinkkalaa ja Beasley näyttää yhtä pöllämystyneeltä kuin ennenkin, mutta varausvuoro on akselilla 4-7. Ikävää: Beasley on edelleen pilvessä ja julistautuu ”huonoksi sopimukseksi”. Hyvää: draftista tullee jotain siistiä.
Spekuloidaan nyt sillä oletuksella, että ensi kaudella ei pahemmin playoffportteja kolkutella, vaan keskitytään lähinnä olemaan paskoja.
Varausvuoro on alunperin kuudes, mutta draftipäivänä treidataan Lakersin ja Grizzliesin pickien avulla tarpeeksi, että saadaan joko Cody Zeller tai Nerlens Noel. Jos ylöspäin ei päästä, otetaan draftin seuraavaksi paras SG täyttämään rosterin suurinta aukkoa.
Kesän isoin jytky on kuitekin tämä: Oklahoma tulee siihen tulokseen, että heillä ei ole varaa maksaa maksimisopimuksia James Hardenille, vaan Harden signaa Phoenixiin. (Mitä on jo
väläytellyt?)
Channing Fryesta hankkiudutaan eroon tavalla tai toisella, jotta tehdään tilaa Paul Millsapille, joka liittyy Phoenixiin 8 miljoonaa vuodessa maksavalla sopimuksella. Lisäksi kakkos tai kolmospaikalle hankitaan penkkipelaaja koodinimellä "Dorrell Wright".
Joukkue kaudella 2013-2014 näyttäisi tältä:
Dragic/Marshall
Harden/Dudley
Beasley/Wright
Millsap/Morris
Gortat/Zeller
Sitä seuraavan kauden tavoite on treidata Gortat johonkin pätevään SF-pelaajaan, jos Beasleysta ei NBA-pelaajaksi ole. Miamia tai Oklahomaa tuollaisella joukkueella tuskin tullaan heti haastamaan, mutta heti seuraavassa kastissa ollaan odottelemassa, jos huipulla tulee näille superjoukkueille kohtalokkaasti.
Arvio: Phoenixin joukkue on leimattu "keskinkertaisuuden juoksupyörään" tämän kesän hankintojensa perusteella. Todellisuudessa Suns on kuitenkin vain hankkinut kaksi nuorta ja lupaavaa pelaajaa kohtuullisilla sopimuksilla, ja säästänyt ullakkotilaa tulevaisuuden varalle, millä joukkuetta voidaan parannella jatkossa. Kun vielä muistetaan, että Phoenix on tyypillisesti ollut varsin houkutteleva kohde vapaaherroille, eivät tulevaisuuden näkymät ole todellakaan "liigan toisiksi huonoimmat", mitä esimerkiksi ESPN:n "analyytikot" povailevat. Iloitsen myös siitä, että tankkaamaan ei ole ryhdytty, vaan joukkue pidetään suht kilpailukykyisenä. Nimittäin onhan se nähty, mitä näille sacramentoille ja charlotteille käy, kun häviämisen kulttuuri peseytyy joukkueisiin.
Ajatuksia, kommentteja? Kuinka paljon liian ylioptimistisia tässä ollaan?
edit:Lisätään vielä tietokilpailukysymys, joka liittyy löyhästi tankkaamisen todellisiin hyötyihin. Samalla nähdään, lukiko kukaan oikeasti tänne asti.
Eli,
Sitten vuoden 1985 (jolloin draft-lottery lanseerattiin), kuinka moni ykkösvaraus on voittanut NBA-mestaruuden alkuperäisen joukkueensa kanssa, ja keitä ovat nämä pelaajat?
[TOPICIN NIMEN VOISI VIHDOIN VAIHTAA!]