Vs: Playoffs 2012; Kauhajoki vs ToPo
Kyllähän tämä hiljaiseksi vetää... Odotukset olivat korkealla pleijareiden alussa. Saavutettu kotietu tiedettiin Karhulle äärimmäisen tärkeäksi ja kun vielä Topo näytti olevan kriisissä, oli syytä uskoa Karhun menestykseen. Uskoin myös, että pelihaluja ja voitontahtoa Karhulla riittäisi enemmän kuin Topolla, mutta toisin kävi.
Yhtäkkiä ajatellen tuntuu käsittämättömältä, miten Karhun pelissä on tapahtunut niin täydellinen romahdus pleijareiden alkaessa. Mikä on mennyt pieleen? Topo on toki kuin uudesti syntynyt. Materiaali- ja kokoero on ollut Topon hyväksi koko kauden, mutta vasta nyt joukkue on herännyt taistelemaan ja pelaamaan niin kuin tuolla materiaalilla kuuluukin. Tiukalla puolustuksella Topo on saanut Karhun hätää kärsimään, ja kun vielä omat heitot laitetaan pussiin huimilla prosenteilla, niin ottelujen lopputulokset eivät ihmetytä.
Se, että Karhu on ollut niin täysin vastaantulija kahdessa ensimmäisessä ottelussa, on kuitenkin ollut yllätys. Vaikuttaa siltä, että henkisellä puolella on nyt vaan paukut loppu. Eikä se toki ihme sinänsä olekaan, kun miettii minkälainen kausi Karhulla on takana. Joukkue on joutunut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan koko kauden. Loukkaantumiset alkoivat ensimmäisistä peleistä lähtien ja jatkuvat edelleen. Kun yksi vihdoinkin tervehtyi, toinen loukkaantui. Hyvin kuvaavaa Karhun kaudelle on se, että loukkaantumistilanteiden turvaksi varajenkiksi hankittu Reedkin loukkaantuu juuri kun häntä tarvittaisiin, ja on lähes koko kauden jalka paketissa. Tai että Eldar Skamo palaa loukkaantumisen jälkeen kentälle 50 sekunniksi vain loukkaantuakseen uudelleen!
Epäonnea on ollut kauden aikana enemmän kuin laki sallii. Joukkueelta on vaadittu niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella valtavasti. Pienellä porukalla on pitänyt jaksaa tsempata ja taistella aina vaan uudestaan ja uudestaan. Ja joka kerta, kun toiveita tilanteen paranemisesta on saatu, on matto taas vedetty uudestaan jalkojen alta. Omaa pelikonseptia ei olla päästy toteuttamaan, eikä kunnolla harjoittelemaan lähes koko kautena. Jos harjoittelu on pelkkää videoiden katselua, heittoharjoituksia ja 3 vs 3 pelaamista, on joukkueen peliä vaikea saada kehitettyä. Päivän Ilkka-lehti kertoo, että eilen kentälle palannut Vesa Mäkäläinen ei ole harjoitellut kuuteen viikkoon. Onko siis ihme, ettei olla täydessä terässä?
Pleijarit on täysin oma maailmansa. Kun pelit kovenevat täytyisi joukkueen pystyä myös kiristämään tahtia ja laittamaan yksi vaihde lisää silmään. Topo on niin tehnyt, mutta Karhu ei siihen ole pystynyt. Runkosarja verotti tässä tilanteessa liikaa. Tahtoa ja halua pelaajilta varmasti löytyy, mutta paukut eivät vain riitä. Can´t blame them.
Lauantaina ollaan salilla jälleen ja kannustetaan poikia viimeiseen asti. Joukkue on joutunut taistelemaan armottomasti koko kauden ja on kiitettävästi taistelustaan suoriutunut. Vaikka tuloksena olisi pleijareista kotiinlähtö suoraan 3-0, en voi olla muuta kuin ylpeä joukkueestamme. Hiton hienoa työtä jokainen! Kiitos kaudesta Karhu! Toivottavasti joukkue pysyisi kasassa ensi vuonna ja pääsisimme syksyllä aloittamaan samalla porukalla ja uudella energialla!