Vs: PLAYOFFS 2013: puolivälieräpari Joensuun Kataja vs. Namika Lappeenranta
Miten voisi matemaattisesti määritellä eron:
LrNMKY ilman Clifton Jonesia
LrNMKY Clifton Jonesin kanssa?
Ei, Clifton ei ole virtuoosi, mutta hän tietää ihan tasan tarkkaan vahvuutensa ja heikkoutensa. Viime kevään mestaruutensa jälkeen Clif voi pelata vapautunutta korista ja hän ottaa varmasti kaiken ilon irti siitä, että voi härnätä Salea ja Mäkäs-Veskua. Siihen vielä iloinen Clif-hymy päälle, niin ai että.
Höpisin näistä mental gameseista jo Pyrintö/Karhu- ja KTP/Kouvot-topiceissa, ja jatkan täällä: Kataja on vetänyt koko kauden käsittämättömällä itseluottamuksella EuroChallengen päätyttyä, ja eilisen tappion myötä joukkueeseen on iskostunut ensimmäinen epäilyksen siemen.
Kolmas matsi on Katajalle do or die -peli. Cliftonin paluusta, Gibson/Conley/Logins-nimisestä kolmipäisestä lohikäärmeestä, Niskasen hustle-puolustuksesta ja Aavamäen +/- -saldosta huolimatta Kataja on kahdesta joukkueesta paitsi paperilla, myös käytännössä parempi. Katajan rutiinisuorituksen pitäisi riittää. Kaikki kunnia Lassille ja LrNMKY:lle, mutta Katajan pahin vastustaja lymyilee nyt joensuulaispelaajien omissa pääkopissa.
Asetelma on sinänsä ironinen, että LrNMKY pelaa nyt Korisliigassa siinä roolissa, missä Kataja pelasi EuroChallengessa Krasnie Krilyaa, Gravelinesia, Karsiyakaa ja Ventspilsiä vastaan. Järki sanoo, että Kataja vie kaksi seuraavaa peliä 15+ pinnaa, mutta älypallo on pyöreä.
(Ai niin, äskeinen ironian määritelmäni saattoi mennä väärin:
Ed Byrne slates Alanis Morissette)