Vs: PLAYOFFS 2013: välieräpari Kataja Joensuusta vs. KTP Kotkasta
Tekisi mieli sanoa "mitä minä sanoin", mutta jätetään väliin. Joka tapauksessa "liian kova" ja "liian leveän materiaalin omaava" Kataja oli paperia KTP:n käsittelyssä. Eikä vieläkään mestaruutta voitettu yhdeksän miehen rotaatiolla.
Kataja - peluutus, jenkkivalinnat ja hyppyheittopeli
Ensinnäkin kiitos Joensuuhun hienosta ottelusarjasta, varsinkin faneille propsit Kotkaan jalkautumisesta ja tyylikkäästä käytöksestä & kannatuksesta. Coach Toijala ja pistooli-Pete kuuluvat meikäläisen suosikkeihin, vaikkei kumpikaan tässä ottelusarjassa ollut parhaimmillaan. Virtas-fani olen ollut kauden 2002-03 huikeasta puolivälieräsarjasta lähtien. Pistooli ampui tuolloin viidessä pelissä keskimäärin 27 pinnaa yli 53 prosentin kolmostarkkuudella! Toijalaa olen toivonut KTP:n valmentajaksi jo pitkään, mutta tämä näkemys täytyy vielä itseltäni tarkistaa. Antti Kanervo taas ei lukeudu suosikkeihin, mutta pakko arvostaa Korisliigan ehkä pelottavimpana kolmospyssynä. Vesa Mäkäläisestä voisi saada paljon enemmän irti, ja täytyy myöntää että Sami Lehtorantaakin jää Korisliigan suurena persoonana kaipaamaan miehen lyödessä aikanaan tossut naulaan.
Ennen sarjaa otin kantaa tähän monen pelkäämään laajaan materiaaliin. Toiveeni toteutui ja Toijala jatkoi fair play -peluutustaan ja piti huolen, ettei pelaajansa päässeet lämpimiksi. Juho "pyllähdänpä" Nenonen on hyvä pelaaja, ja olisi ainakin puolissa Korisliigajoukkueista aloituksessa. Katajassa miehen ei pitäisi pelata kuin hajaminuutit loukkaantumisten ja virhevaikeuksien myötä. Samoin Juho Lehtoranta täytyisi tosipeleissä uhrata muun joukkueen edun takia ja käyttää vain taktisena lisänä.
Kataja kaatui ainakin osittain jälleen kerran myös jenkkivalintoihin. Jerald Fields oli juuri oikeanlainen (riski)valinta, mutta jostain syystä Jeraldia ei käytetty tosipeleissä ollenkaan. Huhut kertovat miehen olleen kunnossa - mitähän tässä on taustalla? Dan Colemaniin kulminoituu keskinkertainen jenkkikolmikko. Vain ajoittain vaarallinen hyppyheittäjä, ja mestari väistelemään levypalloja ollakseen kentän pisin pelaaja. Johnell Smith voi olla sympaattinen kaveri, ja välillä ajelee korille hyvin. Silti liian keskinkertainen mestarijoukkueen pointiksi, eikä vähiten puuttuvan kolmosuhkansa takia. Jonte Flowers oli ainoa nappivalinta, ja yllättäen Katajan ainoa go to -pelaaja.
Vesa Mäkäläinen on Korisliigan ehdotonta suomalaiseliittiä molempien korien alla, ja jokainen Korisliigajoukkue rakentaisi jenginsä VeMän ympärille. 2008-09 Mäkäläinen pelasi Lahdessa poffeissa n. 33 minuuttia. Tuloksena Suomen Mestaruus, valinta finaalien MVP:ksi ja liigan parhaaksi puolustajaksi. Nyt pieni rooli 18,5 minuutilla uransa heikoimmilla tehoilla 5,1/4,4. Veskun vierelle jeraldfields tai devonnegiles, ja Silver-Sam stunttaamaan, niin eihän tuon kovempaa korin alustaa voi ollakaan.
Kataja pelasi hyppyheittopeliä kahdesta syystä. 1. KTP puolusti todella hyvin ja pakotti Katajan vaikeisiin ratkaisuihin. 2. Coleman ei ole sentteriä nähnytkään ja Katajalta puuttui edelleenkin se Fields/Giles -tyyppi. Aina puhutaan että kolmosilla ei voiteta mestaruuksia. Se on totta, mutta oikeille pelaajille pelatut hyvät heittopaikat kaaren taakse ovat todella tärkeä osa nykykoripalloa. Ennemmin sanoisin ettei mestaruuksia voiteta pitkillä kakkosilla. Kataja heitti juuri näitä aivan liikaa, enimmäkseen Colemanin ja Flowersin johdolla. Jos nämä heitot onnistuvat yhdessä ottelussa, ei sillä ottelusarjoja voiteta. Esimerkiksi Flowers heittää kolmoset tarkemmin, kuin kakkoset paintin ulkopuolelta ja se kertoo kaiken oleellisen.
KTP - peluutus, voittajatyypit ja joukkuehenki
Nyt on pyyhitty ne monet välierä- ja muut pettymykset viimeisen 19 vuoden ajalta. Muistan kolme peräkkäistä kautta kun ei päästy edes pudotuspeleihin. Roope Mäkelän paluun myötä päästiin jo mitalikantaan, mutta aina välierät osoittautui ylivoimaiseksi voittaa. Oliko 2003-04 kun Lahti nousi nollakahdesta finaaliin. 2006-07 oli kasassa kova viisikko, Spivey-Ilmonen-Foreman-Fields-Ingram, mutta Honka vei jälleen välierät 3-2. Seuraavan kerran "kaikki oli kohdillaan" toissa kaudella. Seurajohto haali superkolmikon Ivey-Barrett-Fields, lisättynä huippukuntoisella Clifton Jonesilla, mutta kotiedusta huolimatta Kataja otti finaalipaikan. Kahteentoista vuoteen seitsemäs välierä toi toivotun lopputuloksen, ja nyt ei ole mitään muuta tavoitetta kuin ottaa vielä se yksi askel.
Toiviaisella on pelinappulat vähissä, mutta peluutus on ollut erinomaista. Seitsemän miestä on täydellinen rotaatio, kun pelataan vain paras viidestä. Ainoa murheenaihe oli, ja on edelleen Jukka Matinen. Matisen poissaolo/pienet minuutit eivät olleet lopulta Katajaa vastaan kynnyskysymys, johtuen Katajan jopa heikosta sisäpelistä. Sefton Barrett tuurasi isojen rotaatiossa, ja Timi Heinonen & Dee Giles urakoivat isoilla minuuteilla selkävoiton Katajan isosta osastosta. Finaaleissa kuitenkin tarvitaan kunnossa olevaa Matista. Vaikka jokainen Matisen tarjoama tuurausminuutti oli tärkeä, Jukkis otti kaikissa kolmessa ottelussa joukkueen huonoimmat plusmiinukset, yhteensä -36. Koko muu joukkue oli kirkkaasti plussalla.
Nyt meillä on vihdoinkin kasassa koko paketti: Voittamaan kykenevä valmentaja, hyvin roolitettu joukkue, pelinteko, sisäpeli, levypallot, kaukoheittopeli, timanttiset jenkit, kivenkova viisikko ja erinomainen rotaatio. Tiivistettynä joukkue täynnä voittajatyyppejä. Koska viimeksi pystyi sanomaan samaa, 1993-94? Joukkue on joka osa-alueella hyvä, mutta yksi ominaisuus nousee vielä ylitse muiden. Kolmosia tämä joukkue heittää paremmin kuin yksikään edeltäjänsä.
Tämä joukkue kulminoituu Antwine Williamsiin ja hänen loputtomaan voitontahtoonsa. Välierien jopa surkea pistekeskiarvo 7,5 on täysin sivuseikka, jos ymmärtää mitään koripallosta ja voittamisesta. Pisteitä tulee finaaleissa satavarmasti lisää, kun heitto on taas jiirissä. Silti AW:n plusmiinus (3.paras) välieristä kertoo oikeiden asioiden tekemisestä ja varsinkin liigan parhaimmista puolustuksista. Jos joku nostaa omalla olemuksellaan joukkueen tasoa, se on juurikin Williams. Mestaruus on ainoa vaihtoehto ja sitä Antwine vaatii myös muilta.
En tiedä ymmäretäänkö Devonne Gilesin hyvyyttä täysin vieläkään? Viime vuosina on vihdoinkin Kotkassa saatu nauttia huippusenttereistä, kuten Jerald Fields ja Tim Blue. Jälkimmäisen suosittelema Giles on ehdottomasti samalla tasolla, sillä erotuksella että Big Dog on vienyt joukkueensa nyt jo pidemmälle kuin kumpikaan edellisistä.
Kovin tasonnostaja runkosarjasta on ollut Timo Heinonen. Toistaiseksi jokainen pudotuspeliottelu kaksinumeroisilla pisteillä, ja puolustus on ollut ihailtavaa. Pudotuspelien pistekeskiarvo 16,4 on ylivoimaisesti paras Timin kaksitoistavuotisella pääsarjauralla.
Mike Pounds on tällä kaudella löytänyt roolinsa ja sitä on ollut hieno seurata. Kovia ratkaisuja koviin paikkoihin, todella tärkeä pelaaja KTP:lle! Yllättäen minuutit eivät ole Hompalla kuitenkaan lisääntyneet, vaikka Matinen on ollut pois/pelannut vähän. Bojan Sarceviciin kohdistui omat epäilykseni ennen pudotuspelejä, toistaiseksi pelko on ollut turha. Sefton Barrett on palannut loukkaantumisen jälkeen tasolleen, mutta epäilen tason vielä nousevan.
Kaiken kaikkiaan tällä joukkueella on kaikki mahdollisuudet mennä päätyyn asti, enkä epäile sitä hetkeäkään. Koskaan aiemmin en ole nähnyt, että joukkueella voi olla kentällä hauskaa, myös tiukoissa paikoissa. Monen pelin loppuhetkillä aikalisältä on lähdetty naureskellen ja merkityksettömässä paikassa epäonnistuneelle donkille nauretaan porukalla. Muistaako joku Reiska Ailuksen ajat?
Siinä lauantai-illan tajunnanvirtaa, kun ajatukset tuntuu kiekon sijaan olevan tiukasti koriskentällä. Finaaleihin pureudutaan sitten omassa ketjussa, mutta kyllä kaikki viittaisi siihen, että parin viikon päästä lauletaan Karhunkolossa Kotkan poikii ilman siipii!
