Vs: Playoffs 2013
En katso pystyväni mihinkään kunnollisiin analyyseihin, tässä tuskin on mitään uutta ja paljon tän sarjan kiemuroista on mulle yhä arvoituksia, mutta laitetaan jotain fiiliksiä omia ajatuksia selkiyttämään. Näkökulma on enemmän Miamin, jonka peli häpeäkseni on tutumpaa. Toisaalta tää on just sitä Indyn peliä, eli toisen ihon alle menemistä.
- Playoff-palloa parhaimmillaan siinä mielessä, että pelistrategian merkitys korostuu. Mitä joukkueelta pystytään ottamaan pois, mitä löytyy tilalle. Tällä hetkellä näyttää, että Miamille olis tarjolla lähinnä Jamesin hypäreitä.
- Mulle ei oikein mene kaaliin, miten Indy "pakottaa" Miamin isoon viisikkoon. Ei ne Miamin isotkaan paljoa voi, kun Hibbert saa pallon kiinni poustissa, tai oikeastaan usein korin edessä kolmen sekan alueella. Biitsikaupungin puolustus on parhaimmillaan keskisuurten atleettien nopeaa liikettä ja apua, jolla pallon saaminen poustiin ja siitä kiinnipitäminen voidaan tehdä hyvin vaikeaksi.
- Onko Miamin hyökkäysfilosofia sittenkin yhä melkoisen ohut? Pallon liike on ollut aika mukavan näköistä aikaisemmin, mutta nyt puolustukseen ei saada rakoja. LeBronista se lähtee, mutta nyt ei oikein lähde, vaan menee oikeasti Cavaliers-kauden tyyppiseksi kikkailuksi kaarella. Omakin (kevyempi, nopea) puolustaja roikkuu hiukan ja tämän takana odottaa se eläväinen sumppu, joka pystyy pelaamaan myös syöttölinjoja ja ehtii kaarelle tarvittaessa. Bowen-flashbackista aasinsilta SAS:n hyökkäykseen, joka on nykytilassaan hyvin paljon Parkerin varassa. Hyviä Memphisin takuripuolustajia vastaankaan Parker ei joutunut pomputtelemaan naamat vastatusten kaarelle, koska häntä juoksutettiin jatkuvasti pallottomana skriinien läpi ja puolustus oli jo lähtökohtaisesti sekaisin, kun Parker pallon sai.
- Joo, James joutuu tekemään kaiken ja tekee aika kovaa tilastoa, mutta mun randomkatsojan silmään ei tee ehkä oikeita juttuja. Ottaa liikaa niitä tarjottuja hypäreitä, kuluttaa kelloa pomputtelemalla kaarella, väliin lykkää palloa kellon loppuessa kolkki-miinus-D -roolipelaajan käteen, jolla on puolustaja naamassa. Fyysisesti raskas urakka, mutta aggressiivisuutta kaipaisi myös pelin alkupuolella.
- Mulle on hiukan auki, miksi James ei ole siellä poustissa enempää (Georgen puolustaessa nimenomaan rehellisesti pakittamassa ahteri edellä), vaikka se pelin kolme oma vasuri päädyn puolelle selvästi otettiin pois. Apu ei tule nyt kaarelta ja sinne ei tätä myötä tilaa tutusti suoraan aukea, mutta luulisi, että jotain keksitään korin alla norkoilevan Hibbertin miehen kautta.
- Hm, tässä on ehkä yksi tekijä myös Boshin tilanteeseen ja Birdmanin pistetilastoihin. Pallollisen Jamesin hoitavat George ja Hibbert, West ennenkaikkea pysyy kiinni Boshissa (pieni viisikko, kröhöm).
- Miksi Miami ei yritä tietoisesti pelata Hibbertiä virhevaikeuksiin heti pelin alussa? Muutaman blokin ja hyökkääjän virheen siinä toki ottaisi takkiin, mutta tässä olis esim. Waden ruumiille järkevää käyttöä.
- Jos Broni ei aja, Indy pysyy hyvin kiinni pelaajissa, joiden ainoa kyky on heittää kolmosia. Jos näille palloa pistetään, niin joutuvat jalan päälle kohti apupuolustuksen sumppua. Broni tykkäis jakaa, on selkeästi ulkona mukavuusvyöhykkeeltään, odottelee aikansa ja ottaa huonon heiton/syötön. Kyllä skriinin kautta välillä päästään korin suuntaan, mutta mulle on hiukan auki, miten Indy saa aikaan näiden tilanteiden hedelmättömyyden. Tutut syöttölinjat kiinni?
- Yksi tuttu ja turvallinen juttu Miamilla on toiminut ajoittain: raivoisa puolustus träppeineen ja tästä lähtevä juoksupeli. Indyn takakenttä on aika epävarma paineen alla ja palloa ei näiden jaksojen aikana ole korin alle saatu. Pientä viisikkoa puoltaa tämäkin.
- Mä jo ostin väitteen, että Spoelstra on aliarvostettu järkimies, joka hyvän puolustusosaamisen lisäksi sai Miamin hyökkäyksen kukoistamaan mm. peluuttamalla Liipronia poustissa. Nyt alan ehkä tuuliviiriksi, joko olis tarvetta edetä seuraavalle tasolle hyökkäyspuolella tai sitten pelaajien omat mieltymykset kävelevät valmentajan tahdon yli.
Tää sarja on mun mielestä koripalloa parhaimmillaan strategisten elementtien takia. "Kaunista" tämä ei ole, mutta erittäin mukava katsoa, kun tietää mitä nää tekis, jos nää ei tekis näin. Täytyy myös tunnustaa, että tästä parista Indyä kannustan ja kovaa. Omia kiksejä en sinänsä saa heittaamisen kautta, vaan oon nössö koripallon viihdekäyttäjä, joka pyrkii etsimään niitä hienoja juttuja eri joukkueiden pelitavoista. Hieno sarja ja kävi miten kävi, niin mä oon viihdytetty.