- Viestejä
- 1 526
Vs: Playoffs 2017, välierät Vilpas-Karhu
Itseluottamusta jos ei ole, voittokin on paljon kauempana, se kai on ensinnäkin kaiken lähtökohta.
Mutta kyllä kutkuttava tunne mahanpohjassa johtuu myös monista hyvistä asioista, joita Karhun osalta on kevään aikana tapahtunut. Ensinnäkin Karhu pääsee peleihin vihdoin kaikki pelaajat terveinä. Yhdessäkään Salo-pelissä ei näin ole tällä kaudella ollut.
Kuten aiemmin itse jossakin kirjoitin, syksyn runkosarjapeleille en laittaisi oikeastaan mitään painoarvoa, sen verran paljon muutoksia ja kehitysaskeleita on joukkueissa tapahtunut. Mutta kaksi viimeistä keskinäistäkin ovat olleet tasaisia. Kevään ensimmäisessä pelissä Salossa Karhu vei peliä vielä 3 minuuttia ennen loppua, jolloin Nenonen sikaili Lehtorannalle EU-virheen. No excuse, mutta siis peli oli siinä vaiheessa tasan. Jälkimmäisessa kevään peleistä Sarcevic oli poissa ja peli ratkesi jatkoajalla. Vähintäänkin siis tasaista.
Joukkueen hyvän terveystilanteen lisäksi Bojanin paluun jälkeen on Karhu päässyt uudelleen alkukevään näköiseen peli-ilmeeseen. Pitää huomata, että Sarcevicin ollessa kuusi peliä poissa rivistä Karhu hävisi kuudesta pelistään neljä. Sitä ennen Karhu marssi seitsemän ottelun voittoputkessa. Myös runkosarjan loppukahinat olisivat saattaneet saada hieman toisenlaisen ilmeen ilman tätä.
Noh, Bojanin poissaololla oli kuitenkin myös erittäin hyviä (harjoitus-)vaikutuksia. Ehkä niistä tärkeimpänä Joonas Lehtorannan rooli, itseluottamus ja käyttöarvo, jotka lisääntyivät oleellisesti. Tasoaan ovat lupaavasti nostaneet myös esim. Samuli Vanttaja ja Devaughn Washington. Hollins on liigan paras laituri, kuten toit esille, mutta hän ei ole yksin. Karhun hyökkäys- ja scorausvoima tulee laajalta rintamalta, sekä kaukaa että läheltä.
Match-uppeja en lähde arvioimaan, mutta Staten on tottakai se suurin haaste tässä suhteessa.
Tässä muutamia omia ajatuksia. Karhun pelejä seuranneet näkevät yksinkertaisesti sen, että tämän kevään aikana ovat palaset vihdoin loksahtamassa kohdilleen.
Tottakai tässä on edelleen paljon uskoa, toivoa ja rakkauttakin, mutta kutinalle ja terveelle eteläpohjalaiselle uholle on tällä kertaa vähän myös kentän havainnoista ja signaaleista tullutta pohjaa. Todella hyvällä fiiliksellä odotan itse välieräsarjaa, ja itse en pidä ainoatakaan näistä joukkueista muita yhtään vahvempana juuri nyt.
Toinen puoli arviosta tulee tietenkin siitä, että kaikilla kolmella muulla(-kin) välieräjoukkueella otteet ovat myös ailahdelleet ihmeteltävän paljon, edelleen puolivälieräsarjassa jatkuen. Kyllä sen luulisi aiheuttavan pientä epävarmuutta puseroihin muuallakin.
Joku muu ehkä antaa Clickille vähän analyyttisemmänkin vastauksen...
clikc sanoi:
Itseluottamusta jos ei ole, voittokin on paljon kauempana, se kai on ensinnäkin kaiken lähtökohta.
Mutta kyllä kutkuttava tunne mahanpohjassa johtuu myös monista hyvistä asioista, joita Karhun osalta on kevään aikana tapahtunut. Ensinnäkin Karhu pääsee peleihin vihdoin kaikki pelaajat terveinä. Yhdessäkään Salo-pelissä ei näin ole tällä kaudella ollut.
Kuten aiemmin itse jossakin kirjoitin, syksyn runkosarjapeleille en laittaisi oikeastaan mitään painoarvoa, sen verran paljon muutoksia ja kehitysaskeleita on joukkueissa tapahtunut. Mutta kaksi viimeistä keskinäistäkin ovat olleet tasaisia. Kevään ensimmäisessä pelissä Salossa Karhu vei peliä vielä 3 minuuttia ennen loppua, jolloin Nenonen sikaili Lehtorannalle EU-virheen. No excuse, mutta siis peli oli siinä vaiheessa tasan. Jälkimmäisessa kevään peleistä Sarcevic oli poissa ja peli ratkesi jatkoajalla. Vähintäänkin siis tasaista.
Joukkueen hyvän terveystilanteen lisäksi Bojanin paluun jälkeen on Karhu päässyt uudelleen alkukevään näköiseen peli-ilmeeseen. Pitää huomata, että Sarcevicin ollessa kuusi peliä poissa rivistä Karhu hävisi kuudesta pelistään neljä. Sitä ennen Karhu marssi seitsemän ottelun voittoputkessa. Myös runkosarjan loppukahinat olisivat saattaneet saada hieman toisenlaisen ilmeen ilman tätä.
Noh, Bojanin poissaololla oli kuitenkin myös erittäin hyviä (harjoitus-)vaikutuksia. Ehkä niistä tärkeimpänä Joonas Lehtorannan rooli, itseluottamus ja käyttöarvo, jotka lisääntyivät oleellisesti. Tasoaan ovat lupaavasti nostaneet myös esim. Samuli Vanttaja ja Devaughn Washington. Hollins on liigan paras laituri, kuten toit esille, mutta hän ei ole yksin. Karhun hyökkäys- ja scorausvoima tulee laajalta rintamalta, sekä kaukaa että läheltä.
Match-uppeja en lähde arvioimaan, mutta Staten on tottakai se suurin haaste tässä suhteessa.
Tässä muutamia omia ajatuksia. Karhun pelejä seuranneet näkevät yksinkertaisesti sen, että tämän kevään aikana ovat palaset vihdoin loksahtamassa kohdilleen.
Tottakai tässä on edelleen paljon uskoa, toivoa ja rakkauttakin, mutta kutinalle ja terveelle eteläpohjalaiselle uholle on tällä kertaa vähän myös kentän havainnoista ja signaaleista tullutta pohjaa. Todella hyvällä fiiliksellä odotan itse välieräsarjaa, ja itse en pidä ainoatakaan näistä joukkueista muita yhtään vahvempana juuri nyt.
Toinen puoli arviosta tulee tietenkin siitä, että kaikilla kolmella muulla(-kin) välieräjoukkueella otteet ovat myös ailahdelleet ihmeteltävän paljon, edelleen puolivälieräsarjassa jatkuen. Kyllä sen luulisi aiheuttavan pientä epävarmuutta puseroihin muuallakin.
Joku muu ehkä antaa Clickille vähän analyyttisemmänkin vastauksen...