Vs: Pohjoisen/Keskisen alueen II-divari
JyWen tuplaviikonlopun katsaus:
Lauantai-iltana loukkaantumisten ja sairastelujen vaivaama sarjakakkonen Jywe kohtasi sarjakärki Kiimingin kotiluolassaan Graniitissa. Peliin oli kerääntynyt huimat(ei ne joukkueet) 17 katsojaa. Tämän kauden yleisöennätys meni siis rikki. Itse peli tarjosi katsojille monisävyisiä tunteita; kovaa vääntöä, onnistumisia ja iloa, pettymyksiä ja katkeruutta. Kiiminkin oli mukana lähes koko joukkueellaan, jopa konkari Selmgren oli löytänyt pelipaikalle. Peli oli tasainen puoliaikaan asti, mutta kolmannella jaksolla JyWe otti tutun asenteen puolustukseen ja juoksi, heitti, kikkaili ja teki helppoja koreja vastahyökkäyksistä. Kolmas jakso mentiin Weikkojen tahdittama ja eroa tuli lähes parikymmentä pistettä. Neljännen jakson puoleen väliin asti peli näytti jo olevan ohi, mutta Kiimingillä oli vielä sanansa sanottavana. Kovilla kolmosilla, koko kentän prässillä ja hurjalla tsempille viimeiseen viiteen minuuttiin tullut vierasjoukkue kavensi eron jo 5 pisteeseen. JyWen vaihtopenkin kapeus alkoi näkyä pelottavalla tavalla höntyilynä ja pallonmenetyksinä. Tilanteeseen 87-82 kulminoitui pelin ratkaisu, Kiimingin pelaaja numero 8 (nimeä en todellakaan tiedä, se iso karju, joka osasi heittää) syötti poikkikentän paljon johon kotijoukkueen menetystilaston ykkönen Erkka(Erkko?) Pasanen pääsi väliin -> nopeat juoksuaskeleet hyökkäyspäätyyn, vastassa Chewbaccan kokoinen Selmgren, joka rikkoi Eu-virheen arvoisesti. Vaparit sisään ja sivustaheitto JyWelle. Uuden energian turvin JyWe myllytti hyökkäyksen joka päättyi tilanteeseen, missä Kiimingin avainpelaaja Santtu Keinonen otti viidennen virheensä ja teknisen vielä kylkiäisiksi. Jarno Pippola pisti and1 heittonsa sisään, ja tekuvapareiden upottua, oli peli ratkennut. Loppu oli sekalaista sähellystä molemmilta joukkueilta. JyWen onnistujiin luen koko kokoonpanon eli; Pelaajavalmentajafysioterapeutti Jussi Sipiläinen, joka pisti pari tärkeää kolmosta pussiin, Ville Pyykönen, tuo hontelo kaveri joka heitti myös kolmosia. Helsingin vaihto-oppilas Juho Knuutinen pelasi myös hyvä ottelun, vaikka totuttu liukkaus olikin kateissa. Hännisen Teuvo lopetti donkkiin, jolla vastustajan viimeisetkin itsetunnonrippeet syötiin. Vipu Karjalainen pelasi puolustuksessa totutun vahvasti ja hänen peruspelinsä olikin yksi ottelun kohokohtia. Kiimingistä Teppo, sit se toinen takamies, Keinonen ja Selmgren pelasivat myös hyvä pelin.
Pelin jälkeisessä haastattelussa Keinonen huusi: Kyl me tänään johonkin mennään! Hieno ilta, hieno peli.
Sunnuntaina, aamuyöstä kello 12 pelattu JyWen härkäviikonlopun toinen kotipeli Joensuun Katajaa vastaan näytti kovin väsyneeltä ja tempo olikin sen mukainen. Molempien joukkueiden lauantainpelit näkyivät otteissa ja JyWen pelaajat eivät heränneet peliin ennen kolmatta jaksoa. Peli ratkaistiin jälleen kolmannella jaksolle, mihin JyWe löysi sen tutun hymyn ja peli-ilmeen. Herra Pyykönen oli omiaan korin alla, ottaen kaikki levypallot 25 senttimetrin pituusylivoiman turvin. Heitto ei pudonnut kenellään lauantain pelin tavalla, mutta rutiini riitti kesyttämään yllätysvalmiin Katajan. Koska aamuherääminen on minullekin katsoja tiukkaa, en jaksa kirjoittaa tästä pelistä enempää. Mainitsemisen arvoinen asia on kumminkin se, että Jussi Sipiläisen ei tarvinnut mennä kentälle, huonovointinen kun oli.
- Sayonara -