Vs: Pronssit 2009
Haades sanoi:
Eipä taida olla. Mikä oikein katosi matkan varrella? Syksyllä vielä vedottiin loukkaantumisiin ja vastaaviin, muttei tainnut tällä kertaa ollakaan se perimmäinen syy edellisen mestaruuskauden tavoin. Silloinhan vaikeasta sumasta noustiin kovaa ja korkealle. Mihin esim. Kajanderin huumori ja suoritusvarmuus katosi; oli vain muisto PuHun ja ToPon ajoista pääsääntöisesti.
Jos nostetaan Hongan kaudesta silmiinpistäviä teemoja kauden ajalta, voidaan ottaa kaksi kolme konkreettista esimerkkiä:
1- Kajander: Itsevarma ja hyvällä pelihuumorilla varustettu laituri vajosi Honkaan tultuaan kuukaudessa kuin varjoksi itsestään.
2- Kotti: Loistavan avauspelin tammikuulla pelannut Kotti oli seuraavien pelien aikana vähitelleen epävarmuutta kasvoissaan kantava puolta pienempi keskipelaaja.
3- Colman: Ensimmäisestä pelistä lähtien tuntui, kuin miehen rintaan olisi isketty puukko. Välillä näytti että mies hymyilee, mutta ilme johtui kiristyneistä poskilihaksista.
Voiko itseluottamuksen katoaminen tapahtua em. pelaajille peräkkäin samalla kaudella sattumalta?
Pelistä puuttui henki! Joukkue haki systeemiä, mutta hukkasi peli-ilon ja joukkuehengen. - Jokaisen menestysputken on jostakin syystä päätyttävä kriisiin, jotta voidaan löytää uusi menestysresepti.
Lahden ja Pyrinnön peliä katsottuaan voi kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että onneksi rautaisella joukkuehengellä pärjää; muuten koris olis tylsää. Onnea Pyrinnölle pronsseista!
HeManin pelejä jään Mankkaan hallissa kaipaamaan... Menestystä tuleviin kuvioihin!