Vs: Puolivälierä: ToPo-Tarmo Kisa/Kokonhallissa.
Tämä saattoi olla tiukin vääntö ekan kierroksen matseista, mutta siihen oli noin kolme syytä.
Ensimmäisellä puoliajalla McCarroll oli Tarmon kaikki kaikessa; toisella puoliajalla Orava oli Tarmon kaikki kaikessa. Ilman kolmannen jakson lopussa nähtyä aivan naurettavaa kolmen neljän minuutin jaksoa, jossa valehtelematta joka kerta pilli soi ToPon puolustuspäässä ja joka toisessa Torpan hyökkäyksessä hyökkääjän virheen arvoisesti, tämä peli olisi ollut ohi jo siinä vaiheessa.
Kolmas syy oli se, että ToPo päästi Tarmon mukaan peliin uudestaan ja uudestaan. Vielä pelin lopussa vuoron perään Patterson, Gonner, Vertio ja kumppanit kävivät tuhrimassa vapareita rautoihin, ja annettiinpa Tarmolla mahdollisuus neljän ja viiden pisteen hyökkäyksiinkin.
(Neljänneksi syyksi voisi mainita puolustuslevypallopelin, jossa olisi petrattavaa. Tällä miehistöllä ja Brownin räjähtäneellä polvella parannus voi tosin jäädä haaveeksi.)
Jotain muita pointteja:
- Brown tsemppasi hyvin puolirampana ja nyt mieheltä nähtiin ensimmäistä kertaa myös tunnelatausta. Hjyva. Ei kylläkään tahtonut pysyä McCarrollin perässä puolustuksessa.
- Heinonen puolusti Leechin ottelusta kokonaan pois.
- Tarmon takamiesosasto ei kerta kaikkiaan pärjää ToPon guardeille. Jos joukkueen pelintekijänä häärää pudotuspelivaiheessa Bennett, eivät pullat ole erityisen hyvin uunissa.
- Tarmo voi kaiken kaikkiaan olla suht tyytyväinen vaikka kuokkaan tulikin. Ottelu loi varmasti uskoa omiin mahdollisuuksiin, ja seuraava matsi tulee olemaan varsinainen kahakka.
- Joukkueiden tasoero näkyi juuri tuon piste-eron verran. Vaikka paperilta tiirattuna jengit saattavat vaikuttaa melko tasaisilta, siihen on syynsä, että runkosarjan voittosarakkeessa on niin reilu ero. Ja sen syyn nimi ei ole (ainoastaan) Fields.