Vs: Puolustussääntö minien peleissä
manzu sanoi:
Kun itse kysyy ja itse vastaa, ei tule jälkipuheita; sanoi jo viisas harvahiuksinen isoisäni.
Eikä tässäkään sen enempää. Minulle paikka on kovempi kuin ns. miespuolutus. En kannata vetäytyvää paikkaa. Ja sitä se on mini puolustuksena. Puolustus on taistelua, hyökkäys on taidetta, taituruutta ja pallloilun kauneutta.
Mineistä A junnuihin on harjoittelua, oikeastaan vasta A junnuissa alkaa todellinen koripalloilullinen joukkuekohtainen kilpa.
Sitä ennen on syytä olla iloinen jokaisesta yksilötason voitostakin ja jokaisen pitäisi päästä sitä koettelemaan.
Amerikassa pelataan Elementary school tasolla ja High school tasolla paijon paikkaa. Samaa tapahtuu jopa Espanjassa sekä Italiassa. Ja tietysi lähes kaikissa seniorisarjoissa. Valmentajien selitykset ovat. Emme osaa miestä, emme voi voittaa miehellä, emme jaksa juosta.
Meitä on Suomessa n. 15.000 pelaajaa heitä on 1 500 000, ehkä. On varaa valita ketkä pääsee eteenpäin, muista ei ole väliä
Ei saa pelata tytöt poikien sarjaa, ainakaan eteläisellä alueella enää tänä syksynä. Perusteluna kuulemma, että pojille tulee paha mieli, jos häviävät tytöille. Keväällä vielä sai.
Itse olen myös sitä mieltä, että kaikki teennäiset poikkeamat normaaleihin koripallosääntöihin ovat aika lailla turhia aivan pienimpiä juuri aloittaneita pelaajia lukuun ottamatta.
Tällä tarkoitan sitä, että mikrosarjoissa taitotaso ei ole vielä niin hyvä, että pallollisen voidaan kohtuudella olettaa näkevän kentän ja pystyvän syöttämään vapaalle pelaajalle, jos on kaksi tai useampi puolustaja kimpussa eikä välttämättä ole voimaakaan syöttää kovin pitkää syöttöä saati sitten joukkuekavereilla peliälyä sijoittua oikein. Siinä tilanteessa järkevästi sovellettu pakollinen pelaajavartiointi on paikallaan. Samoin voi olla perusteltua, että palloa pääsee edes vähän kuljettamaan eikä sitä viedä heti kädestä sivurajan jälkeen tai että sitä ei saa ollenkaan. Puoleen kenttään paluusääntö tuli kauan sitten, kun mikro- tai minisarjojen matsit päättyivät suurilla korieroilla, kuulemma suurimmillaan 286-0. Itse vihelsin mikrojen ottelussa, joka päättyi 269-0.
Kysymys kai onkin siitä, missä vaiheessa pelaajat ovat jo niin hyviä, että heiltä voi odottaa sellaista taitotasoa ja ehkä myös fyysisiä ominaisuuksia, että heidän pitää myös pystyä purkamaan prässi, oli se sitten mies- tai paikkaprässi ja heittämään myös vähän kauempaa.
Omasta mielestäni tuo taso on jo mineissä. Ainakin eteläisellä alueella on useampia divisioonia, jolloin mahdolliset rajoitukset voisivat koskea alempia kuin 1. divisioonia. Jos on sitä mieltä, ettei ole kivaa, kun vastustaja prässää, voisi mennä alempaan divariin pelaamaan. Nythän puolustukseen paluu sääntö on sinänsä poistettu ja keskustellaan erilaisista herrasmiessopimuksista sitä koskien. Mielestäni yksi suuri virhe, mitä junioriotteluissa (en ota kantaa onko myös valmennuksessa) tehdään, on se, että ajatellaan, ettei "näin pieniltä" voi vielä odottaa mitään. Esimerkiksi normaalisti erittäinkin hyvät tuomarit voivat jättää selkeitä virheitä ja rikkeitä viheltämättä taitavien junnujen matseissa enkä ole keksinyt siihen muuta selitystä kuin yllä mainitsemani. Miten junnu oppii, jos ei vaadita? Se koskee sekä valmentajia että tuomareita. Kyllä sitä paitsi junnut jo pienestä pitäen kilpailevat ihan tosissaan, ovat aikuiset asiasta mitä mieltä tahansa.
Olen samaa mieltä kuin mm. minien valkku, että prässi pitää pystyä purkamaan ja osaava joukkue pystyy kääntämään sen omaksi edukseen. Jos vastustaja ei koskaan prässää, miten prässiä vastaan voi oppia pelaamaan?Treeneissä opeteltuahan pitää voida soveltaa myös käytännössä. Eihän koko ajan tarvitse eikä ehkä edes kannata prässätä, mutta sen pitää olla yksi mahdollinen puolustusmuoto. Koriksen hienouttahan on erilaiset taktiset vaihtoehdot molemmissa päissä kenttää. Miksi osa koripallon hienouksista pitäisi kieltää alle B-ikäisiltä?
Olen samaa mieltä, ettei se palvele ketään, jos ottelu päättyy 99 pisteen erolla, mutta mitä väliä sillä on, päättyykö ottelu vaikka 80-2, jos puolustetaan puolesta kentästä vai 150-0, jos otetaan ylhäältä? Onhan se ihan selvä, että toinen joukkue on silloin väärässä sarjassa eikä sellaisia otteluita pitäisi pelata millään puolustussäännöillä. Kaikkein älyttömintä on se, ettei parempi joukkue saa pelata kunnolla vain sen vuoksi, että on parempi.
Toinen asia on, että paikkapuolustus on osa koripalloa, piti siitä tai ei. Jos ei halua puolustaa paikkaa, se pitää kuitenkin pystyä murtamaan. En kannata makaavaa paikkaa juniorisarjoissa, mutta olen sitä mieltä, että on hyödyllistä joutua pelaamaan sitä vastaan. En myöskään allekirjoita sitä, että paikkapuolustus olisi aina vetäytyvää edes mineillä (joskin taas kokonaan kiellettyä) tai C-junnuilla. Onhan paikkapuolustuksestakin "taistelevia" muotoja, on se sitten kokokentän paikkaprässi, puolenkentän paikka, jossa träpätään nurkkiin tms. Tuskin kukaan peluuttaa joukkuettaan paikkapuolustuksessa tarkoituksenaan auttaa vastustajaa kehittymään vaan kyllä kyse on oman joukkueen ja pelaajien kehittymisestä. Onko tuo sitten negatiivinen syy?
Heittotaito lienee ainakin valtaosan mielestä tärkein yksittäinen koriksen taitoelementti. Kun on katsellut B- ja A-junnumaaotteluita, suuressa osassa matseista yhtenä Suomen joukkueiden ongelmana on ollut kaukoheittovoiman puuttuminen. Itse uskon sen johtuvan ainakin osittain siitä, että pakollisella pelaajavartioinnilla junnuja on ohjattu pitkälti sellaiseen peliin, johon kaukoheitot eivät luonnollisena osana kuulu ja kun tullaan B-junnuikään, heittäminen ei olekaan luontevaa kuin pienelle osalle. Omasta mielestäni heittotaito pitää opettaa heti alusta alkaen teknisesti oikein eikä esimerkiksi odottaa isoihin koreihin siirtymistä. Mineillä on aivan riittävästi voimaa minikoreihin heittämiseen. Heittotaidon oppimista kummasti tukee se, että sitä oikeasti tarvitsee matseissa.
